Jaaha, konservatiivien syvät rivit täällä puhuvat mukavia - keskeisiä naispoliitikkoja on edelleen sen verran vähän, että kaikki erottuu selkeästi, hyvä ja huono. Mitähän niitä nimiä voisi itse asiassa pelkästään 90-luvulta kaivaa esiin Juhantalosta ja Sundqvistista lähtien (puhumattakaan lukuisista talouselämän sankareista). Tällöin vaan tilanne on se, että "poliittikko" on jäänyt kiinni, ja mikäs ihme se sitten on. Naisen kohdalla taas onkin heti kysymys "NAISpoliitikosta", täytyy jotenkin erikseen perustella sekä olemassolo että virhe. Eiköhän nyt jotkin Golda Meirit, Margaret Thatcherit ja Indira Gandhit ole todistaneet, että johtaminen ei ole kiveksiin sidottu ominaisuus. Kaikki nämä väsyneet huomiot ja vitsit ja uskomukset on kerrottu aina äänioikeuden (ja urheiluoikeuden) saavuttamisista lähtien. Tietysti on totta, että monet naispoliitikot käyttävät naiseuttaan myös hyödykseen, mitä ihmeen pahaa siinä on? Kysymys on kovasta pelistä ja tyylipisteitä ei anneta, kuten jo monista syvällisistä mielipiteistä tässä keskustelusta voi päätellä, niin naiseudesta ei politiikassa ole pelkästään hyötyä.
Mitä nyt sitten tulee tähän juttuun niin toivoisin että Anneli saisi mahdollisuuden epäonnistua reaalisesti. Hän ei ole tehnyt mitään poikkeuksellista, ainoa mahdollisuus on että hän on ollut poikkeuksellisen taitamaton peittely-yrityksissään. Kyllä nyt yhden virheen voisi anteeksi antaa - olisi se vähän huvittavaa antaa pallo takaisin pojille vain puolentoista kuukauden lämmittelyn jälkeen. Ehkä sitä ei vain osaa ottaa puoluepolitiikkaa niin vakavasti: olihan se maan kannalta suht. törkeä temppu vetää esiin asia, josta ei oikeasti oltu riidoissa. Kuka tahansa Suomea johtaakin niin johtavaan suurvaltaan pidetään välit mahdollisimman hyvinä - sitä kutsutaan reaalipolitiikaksi, ja tiedän, ei ole kaunista.