Sharksista kairattiin voitto lukemin 5-2. Pelitapahtumiin nähden tulos on yllätys, sillä Sharks voitti laukaukset 33-15, joista 26 tuli kahdessa ensimmäisessä erässä. Muutenkin hallitsivat ottelua ainakin näennäisesti, mutta tehokkuus maalipaikoissa jäi uupumaan.
Anaheim menee johtoon jo ensimmäisellä minuutilla, kun Max Comtois hyppää kentälle, Henrique tökkää kiekon hänelle, jonka jälkeen mies porhaltaa läpiajoon iskien siitä Lucky Luc-tyylisesti ensimmäisen maalinsa. Sharks tasoittaa ajassa 7:51, kun Evander Kane jallittaa Mansonin kahville ja niittaa kovan rannelaukauksen ohi Gibsonin. Seuraavaa osumaa saadaan odottaa toisen erän loppupuolelle. Fowler antaa huonon syötön ylivoimalla, jonka Hertl katkaisee. Fowler luistelee miehen kiinni, mutta Hertl jallittaa Fowlerin helposti, nousee maalin kulmalle ja nostaa etuyläkulmaan. Anaheim kuitenkin tasoittaa vielä saman ylivoiman aikana. Getzlaf neppailee kiekon maalin kulmalle Silverille, joka kääntää sokkona rystyllä ruuhkan läpi maalin kulmalle nousseelle Rakellille, jolla ammottaa tyhjä maali edessä, peli tasan 2-2. Päätöserässä Sharksin maali roikkui ilmassa koko ajan, mutta niin vain Anaheim menee Martin Jonesin avustuksella johtoon. Brandon Montour nousee hyökkäyksen kärkeen ja kevyellä rystyllä roikottaa kiekon yläkulmaan. Jones selvästikin jossain muualla ja tuon maalin saa ottaa omalle kontolleen. Pari minuuttia myöhemmin Ducks menee 4-2 johtoon ylivoimalla. Henrique viimeistelee upean syöttökuvion päätteeksi maalin edestä kauden ensimmäisen osumansa. Sharks yrittää kavennusta ilman maalivahtia, mutta Rowney lopettaa tuon pyristelyn niittamalla kiekon tyhjään maaliin.
Peräti kolme Ducks-pelaajaa tekivät NHL-debyytin, kun Comtois, Sam Steel ja Kiefer Sherwood piirsivät ekat viivansa isossa liigassa. Siihen kun lisätään Troy Terryn kahden ottelun NHL-kokemus, niin ottelun tulos lämmittaa todella paljon. Gibson oli ottelun hahmo ja ansaitusti ykköstähti. Puolustuksessa Lindholm - Montour pari olivat timanttia. Molemmilta loistava ottelu ja varsinkin Montourin pelaaminen on kokonaisvaltaisesti ottanut huiman stepin eteenpäin. Puolustuspäässä todella hyvä katkoen useita Sharks-hyökkäyksiä. Pelasi myös Lindholmin ohella eniten alivoimaa, mitä hänen kohdalla viime kaudella ei paljoa nähty. Fowler - Manson oli ihan hyvä pari, vaikka molempia nöyryytettiin pelissä tulokasmaisesti. Manson varsinkin petrasi tuon jälkeen ja alkoi laittamaan miestä seinälle. Pettersson - Schenn pari pelasi hyvän ottelun. Varsinkin Schenn yllätti positiivisesti fyysisyydellä sekä nopeudellaan. Hänen peliaikaa toki rajoitettiin sinne 11 minuuttiin, mutta ehkä se on hyvä niin. Getzlaf oli vielä ruosteessa, mutta saalisti totutusti siitäkin huolimatta kaksi syöttöpinnaa. Terry oli hyvin näkymätön, eikä saanut paljoa aikaiseksi. Rakell 1+2, kakkostähti. Suoritus ei perusteluja kaipaa. Henrique 1+1, Silfverberg 0+3 ja Comtois 1+0. Kakkosketjulaiset pelasivat loistavan ottelun. Steel oli näkymätön, Aberg otti yhden tyhmän jäähyn, Cogliano pörräsi tuttuun tapaan aktiivisesti. Sherwood oli loistava. Vikkeläkinttuinen laituri pelasi hyvän ottelun ja saalisti uran ensimmäisen pisteensä Rowneyn tyhjään maaliin. Rowney sekä Street loistivat alivoimalla, niin kuin oikeastaan kaikki muutkin siellä pelanneet.
Ducks hävisi pelinhallinnan ja laukaukset, mutta peli oli kuitenkin jollain tasolla hallussa, eivätkä sortuneet hätiköimään lukuisista painostuksista huolimatta. Tosiasia on kuitenkin se, että ilman Gibsonia emme varmaan olisi tätä ottelua voittanut. Kanen läpiajo ja monta muuta mahtavaa torjuntaa mahtui tuohon otteluun.