Kauheehan tää tapaus taas oli, niinkun aiemmatkin. Mitään lopullista ratkaisua ei kaiketikaan voi saada näitä pois suitsimaan, mutta kai sitä nyt herranjumala pyssyjen määrää siviileillä kannattais pyrkiä radikaalisti vähentämään. Muistuu mieleen, kun aiemmassa vastaavassa casessa jonkun kanssa täällä keskustelin, ja epäilin, liekö se asekaappi siellä kotokolossa sittenkään niin turvallinen, kun kaveri väitti, että parhaassa turvassa ovat aseet kotona lukitussa kaapissa, no, aseet sitten oli ilmeisesti tässäkin tapauksessa turvassa, mutta ihmiset sitten lopulta taas ei.
Toinen, mikä tässäkin mielipideketjussa pistää silmään, on kaikenmoinen pohdinta sosiaalisen statuksen osuudesta tekoon. Siinä menee mun mielestä metsään, pahoinvointi yhteiskunnassa ei purkaudu pääsääntöisesti alimman sosiaaliluokan tai tai maahanmuuttajien keskuudesta, vaan se pahoinvointi on kyllä kollektiivinen, koko yhteiskunnan läpäisevä heijaste arvoista ja politiikoista joilla yhteiskuntaa johonkin suuntaan ohjataan. Siksi on tragikoomisen inhimillistä kun täällä sysätään syitä ja seurauksia vastakkaisten, ei omien ideologioiden tuotteeksi, ihan kuin niitä käsiään kukaan puhtaaksi pystyisi pesemään. Piittaamattomuus, oman mielihalun perässä juokseminen ja itsekeskeisyys, tuntuu olevan kaikilla puolue agendoilla bisnesmaailman etiikalla ryyditettynä ohjenuoranaan, sitä inhimillsyyttä sitten teeskennellään turuilla ja televisioissa, kun se pikku hetki brändin kiillotukselle vaalien alla tai muutaman irtopisteen hankinnassa. Koska se on yhteiskunnan kattavasti läpinäkyvää valehtelua se ei myöskään mene läpi, vaan ne samat asenteet se ruohonjuuri imee motiiveikseen väistämättä.
Aseet pois ihmisiltä, jotka ei niitä oikeastaan mihinkään tähdelliseen tarvitse ja loput sitten sellaisten lukkojen taakse, ettei sieltä niitä kukaan muu vois ulos saada, kuin se, jolle ne on käyttöön siunattu.
Toivon ettei täällä ala taas turha saivartelu, kuinka "sitten hommataan laittomasti pyssyt ja puntarit" , koska tyhmemmällekin lie selvää, että tämäkään kauheus ei olisi tapahtunut, jos tuon jantterin olisi tarvinnut kulmilta käydä kyselemässä, että "onks tietoo". Samalla olisi jäänyt muutama joukkosurmien välinen perheenlahtauskin tekemättä.
Lähtökohta kai siinä, että ensin pitää mahdollisuudet näihin tekoihin minimoida niin raskaalla kädellä kuin mahdollista, ja samalla käynnistellä laajalla rintamalla yhteiskunnallista reivausta siihen suuntaan, että kaikilla yhteiskunnallisilla tasoilla päämäärä on hyvinvointiin pahoinvoinnin sijaan, tämä sisältää myös ajatuksen jokaisen velvollisuudesta miettiä suhdettaan ja suhtautumistaan omaan lähipiiriinsä ja käsitteen lähimmäinen syvällistä pohtimista.
Yhtään oman elämänsä fatalistia, jolle nämä on kuin jumalan säätämiä luonnonlakeja, että ihmisiä tapetaan summittain siellä sun täällä, eikä sille mitään muka voi, joten mitään ei kannata edes tehdä, en kyllä kaipaa antamaan kontribuutiotaan näihin keskusteluihin.
Isänä ja oman perheen ympäröimänä on kyllä raskas mieli, kun miettii, mitä mennään läpi, niin uhrien, kuin tekijänkin perheissä ja aivan turhaan. Osanottoni asianosaisille, voimia, vaikka itsestä tuntuu voimattomalta näitä pohtiessa.