fat of the land
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Jos pää on oppimiseen vähän kovempaa sorttia tai tarjolla olevat vaihtoehdot eivät miellytä tahi saa aikaan onnistumisia, niin olisi hyvä jos yhteiskunnalla olisi reservissä uusia konsteja. Mitä itse ehdottaisit? Minä lähtisin siitä että puolittainen pakottaminen töihin ja/tai opintoihin on yksi osa-alue jonka hyväksi voisi tehdä nykyistä enemmän, tavalla tai toisella. Vaikka nykyisiä minimipalkkoja tuntuvasti pudottamalla, joskin tämä on ay-väelle ihan ylivoimainen pala nieltäväksi. Syrjäytymisessä on pitkälti kyse siitä, että ihminen uhkaa pudota syystä tai toisesti tieltä josta kehittyy jonkin ammatin tai alan osaajaksi. On ihan myrkkyä jos parikymppinen nuori joutuu kärvistelemään pidempään ilman työtä tai opiskelupaikkaa. Siksi tällaiset nuoret pitää saada jompaan kumpaan vaikka vastoin omaa tahtoa, vaikkei tarjolla olisikaan mitään unelmaduunia eikä räppiartistin tai mediavisionäärin koulutuspaikkoja. Pahinta on jäädä roikkumaan kotiin, siinä häviävät kaikki ennen pitkää.
Vaikea sanoa mikä toimii varmuudella. Syrjäytymisriskissä olevia voi ruveta seulomaan jo neuvoloista lähtien, tärkeintä olisi saada jokaiselle sellainen rooli yhteiskunnassa, että siinä pärjää.
Eli laajamittaista tukea vaan kaikille, jotka sitä tarvitsee. Keinojahan meillä on, aina avohuollon tukitoimista lastensuojeluun, joustavasta opetuksesta täysin tuettuun erityisoppimiseen, nuorten työpajoja ja ammattistarttiryhmiä, mielenterveyden kuntouttamista ja korjaavaa päihdehuoltoa.
Ongelmiin pitäisi puuttua ajoissa ja tehokkaasti. Järjestelmän heikkous on se, että toisessa päässä kaikki pärjää hyvin eikä tarvitse mitään, toisella puolella menee päin helvettiä ja ne saa 100% kaikista tukimuodoista. Tosta 2000 nuoresta pojasta/vuosi varmasti suurin osa on noiden ryhmien välissä ja vastuu avun hakemisesta on itsellään.
Myyrmannin pommittaja, Jokelan ja Kauhajoen ampuja olivat kaikki ns. hiljaisia nuoria, joilla ei ollut mitään merkittävää ongelmaa. Nämä ovat kaiken sen varassa mitä normaali yhteiskunta tarjoaa, että tuleeko sitä normaalia kontaktia ja sitä kautta tarvittavaa tukea koulusta, kavereilta ja perheeltä (eikä suinkaan tässä järjestyksessä) vai onko pelkästään vaikkapa netin varassa.
No tästä ampujasta en tiedä, mutta ainoa valopilkku koko hommassa on se, että tämä kaveri on elossa ja ehkä joskus voi kertoa mitkä asiat tuossa taustalla vaikutti.
E. Palkkauksista sen verran, että mielestäni matalimpien palkkojen pitäisi olla sen verran isot, että työelämään meneminen on selkeästi etu verrattuna korvauksilla elämiseen.
Yhteiskunnassa saa ja pitääkin olla se meininki, että jos haluat vaikkapa kunnolla rahaa niin sitten sen eteen pitää tehdä duunia, opiskella ja tehdä duunia. Ei kannata haihatella jostain audeista ja bemareista, jos siihen ei ole oikeasti valmiutta lähteä tekemään töitä sen eteen. No voi tietysti lotota...
Muutenkin ihmisillä tuntuu olevan ihan hillittömät standardit materiaalin puoleta siihen minkä avulla voi olla onnellinen. Kun todellisuudessa pienituloinenkin voi olla onnellinen ja elää täyttä elämää, jos vaan asennoituu oikein ja hoitaa asiansa muutenkin järkevästi.
Viimeksi muokattu: