Täällä romantisoidaan "vanhaa hyvää aikaa", mutta kannattaa lähteä tutkimaan esim. henkirikostilastoja. Mm. 1970-80 -luvulla henkirikoksia tapahtui enemmän per 100000 asukasta kohti, kuin missään vaiheessa 2000-lukua. Sekopäisempää porukkaa? Epäterveempi yhteiskunta verrattuna nykyaikaan? Kyllä mäkin melkein nelikymppisenä muistan nuo vuodet ja ihan samalla tavalla yleisesti ottaen niillä aseilla on riehuttu oman aikajanani aikana, kuten kautta aikojen. Yleisesti ottaen suhtautuminen aseisiin on pysynyt samana ja ihan kohtuu terveellä pohjalla. Se on totta, että Suomessa ei ole aiemmin ollut samanlaisia tapauksia, kuin viime vuosina on nähty, mutta samankaltaisia tapauksia on maailmalla ollu ainakin kautta 1900-luvun, ensimmäisenä tulee mieleen 1960-luvun jenkeistä eräs tornista ampunut. Tähän ilmiöön mikä nyt on syntynyt mä näen syyn isompana kokonaisuutena, lähinnä tekniikan ja tiedonvälityksen kehityksessä. Geeniperimä tuskin on kovinkaan muuttunut.
Nykymaailma on skideille erilainen paikka, kuin se oli erimerkiksi mulle. Ihmisten aivot joutuvat nykyään erilailla koetukselle tiedonvälityksen kehityksen myötä eli tavoitettavuus on kasvanut valtavasti, mikä merkitsee myös uusia haasteita pienelle ihmismielelle kasvun aikana. Tämä taas ihan loogisen päättelyn kautta aiheuttaa enemmän mielenterveydellisiä ongelmia. Esimerkiksi facebookissa on nykyään yhä nuorempaa väkeä ja tämä pikkuväki tekee normaalia kasvuun liittyvää vertailua nykyään verkossa. Luodaan kuvaa kavereista ja muista ihmisistä esim. sen perusteella mitä facebookissa on tietoa kerätty. Ennen riitti, kun koulussa näki jonkun hankkineen jotkut bränikät ja siisti addun lenkkarit. Edellä mainittu oli vain yksi esimerkki nykymaailmassa kasvamisen erilaisuudesta. Sama koskee nykyään työelämää ja tehokkuutta. Mulle kävisi kyllä, että palattaisiin aikaan jolloin oli lankapuhelimet, kirjoituskoneet ja leppoisampi flow elämässä ilman aivojen ylipaahtamista. En kuitenkaan ole mikään haikailija ja vaan sopeudun kehitykseen ja hyväksyn sen uudet vaatimukset.
Mielestäni lait esim. aseita koskien on ihan terveellä pohjalla nykyaikana. Samoin mielenterveydellisen hoidon ja ennaltaehkäisyn tarvetta kartoitetaan ja tuetaan koko ajan, mutta ongelma on juuri nykykehityksen haasteet ja ei resurssit vaan kaikkeen siihen shittiin kykene. Toki koko ajan pitää tätä puolta pyrkiä optimoimaan. Eilen oli joku professorismies a-studiossa tms. puhumassa tästä tapauksesta ja heitti ilmoille, että skideille voisi tuoda sosiaalisen osaamisen aineeksi kouluun (tämä pitäisi alkaa jo ala-asteelta), ja näin äkkiseltään tämä tuntui jopa fiksulta ajatukselta ottaen huomioon edellä mainitsemani kehityksen tiedonvälityksessä ja tekniikassa, joka liittyy olennaisesti sosiaalisuuteen. Mä olen jo hyväksynyt, että nykykehityksellä näitä tapauksia tulee silloin tällöin ja en jaksa hirveästi tapauksia kauhistella. Toivon vaan, että keskityttäisiin olenaiseen, mikä on toki vaikeata. Seksikkäimmät asiat on helpompi politisoida.