Jos lähes aina sairastuu arvokisojen alla, pitää silloin katsoa myös peiliin. Ei enää ole kyse vain huonosta tuurista. Samoin kuin ei ole vain huonoa tuuria, jos vaikkapa jalkapallojoukkueen pelaajista on toistakymmentä lasaretissa (kuten Klubilla taisi olla pari kautta sitten tilanne). Yksittäiset vammat (tai sairastelut) voivat sitä olla, mutta jos ne muodostuvat trendiksi, on niiden syy selvitettävä ja tehtävä toimenpiteet.
Näkisin, että Kaisan kohdalla juuri tuo jatkuva kilpaileminen arvokisojenkin alla (joskus kilpaillut sairaanakin, oliko ennen Sotshia?) muodostaa turhan kovan väsymystilan, mikä kostautuu sitten sairastumisena, kun ennen kisoja aletaan herkistellä.
Sinänsä ymmärrän taloudellisesti ja muutenkin hingun kilpailla paljon ja taistella joka vuosi maailmancupin voitosta. Mutta toisaalta voisi kuvitella, ettei rahallisesti tai arvostuksellisesti olisi huono asia joskus putsata pöytää oikein huolella myös arvokisoissa. Nuo jämäpronssit eivät tämän tason urheilijaa saa tyydyttää. Toki tiedostan, että noita mitaleja tulee vielä ikävä Kaisan lopettaessa.