Olennainen motiivi kaikelle Kaisan tekemiselle on ollut halu menestyä. Se tuli esiin nytkin. Varmasti ärsyttää, että joutuu vastaamaan niin monen hyvästä olosta omilla suorituksillaan ja rahoillaankin. Arvostuksen puute liitolta tai yhteiskunnalta ei ole hyvä kumppani valmistauduttaessa uuteen kauteen; jokainen itse junailtu ja maksettu leiri on todiste siitä.
Kausi meni sinällään hyvin, mitattuna melkein millä mittarilla tahansa, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Esim. MM-mitalit oli todella lähellä, niinkuin jo aiemmin on käsitelty. Oma mielipiteeni on, että kaksi sairastelua, alussa ja keskellä kautta, veivät huippukunnon ja muutaman podiumin; se tarkoittaa myös kokonaiscupin menetystä tai sijoittumista kolmen joukkoon. Jälkimmäinen sairastuminen sattui todella huonoon hetkeen, koska huippu oli juuri löytymässä; Kaisahan hiihti yhden kovimmista hiihdoistaan jo lievästi sairaana, kun veti viimeisen kierroksen puoli minuuttia kovempaa kuin muut.
Kilpailunälkää näyttää edelleen olevan, koska hän haluaa SM-kisoihin. Tämä tietysti edellyttää ampumahiihtoliiton siunausta. Valistunut arvaus on, että kova maastohiitokisa näyttää myös sen, onko tai oliko kunto nyt jo maksimaalinen (MM-kisat, Hanti), vai jäikö jotain reserviin sairastaukojen vuoksi. Se on tietysti tärkeää tietoa ensi vuoden treeni-suunnitelmaa tehdessä. Tuskin hänellä muuten olisi hinkua kiusata maastohiihdon puolella, varsinkin kun oma kunto ei ole ollut paras mahdollinen.
Tämä kevät on selvempi jatkon suhteen kuin viime vuonna. Kaikki kommentit viittaavat suoraan, että halua jatkaa on, jos muutamat edellytykset täyttyvät. Viime vuonna perusteet olivat enemmän pimeässä. Ihmettelen, jos asiat saadaan niin juntturaan, että Kaisa lopettaisi. Mutta kun lukee uutisia laajemmin, ei sekään kovin suuri ihme olisi. Kyllä Suomessa riidellä osataan.