Jos kaksi osapuolta, tai kolme, sopivat keskenään jotain; niinkuin Ah-liitto, Kaisa ja uusi valmentaja, en näe siinä mitään paheksuttavaa. Sopiminen on aina hyvä asia eikä siihen niillä, joita asia ei koske, pitäisi olla veto-oikeutta. Tietysti, jos olisi valmentaja-ehdokas, joka ei kävisi Kaisalle, mutta olisi liiton ykkösehdokas, ymmärtäisin kyseisen valmentajan jupinat. Mutta kuka valmentaja haluaisi tulla valmentajaksi, jos olisi tiedossa, että ykkösurheilija lopetti sen vuoksi, että hänet valittiin? Varsinkin kun samalla menetettäisiin käytännössä pariksi vuodeksi menestymismahdollisuudet jäljelle jäävällä maajoukkueella. Absurdi ajatus. Spekulaatiot, että Roponen tulisi tiimiin ja se, että Kaisa olisi hyväksymässä hänet, vastoin omia odotuksiani, on pelkästään hyvä. Olen mielelläni väärässä tässä asiassa ja kannatan sopimista.
Uuden valmentajan tehtävä on ennenkaikkea maajoukkueen valmennus eikä Suomen juniorien nosto ja ruohonjuurityö. Siksi voi hyvin ymmärtää, että nimenomaan maajoukkueen ykkösurheilijan sana painaa.