Eilen olin läsnäolollani kunnioittamassa paikalla, kun Amorphis tykitti tanakoita kalevalaisiaan niinkin uniikissa paikassa kuin Vesileppis Areena Leppävirralla. Stratovarius teki kattaukset lämppärin osalta ja Amorphis nousi 23 jälkeen stagelle.
Konsertto jyräytettiin tulille The Beellä ja Message In The Amberilla, mitkä vielä soivat jotenkin kolkosti eikä kansa niitä ollut saanut vielä omakseen. Vakuuttavan jyrääviä ralleja kuitenkin. Sky Is Mine, Silver Bride, Sacrifice ja Bad Blood sen sijaan käynnistivät yhtyeen polttomoottorin ja kansakin ymmärti että nyt edessä metelöi Amorphis. Viimeistään The Smokessa liikuntasalin koripallolevy sai jo kunnon kyytiä eikä mikään ihme ollut, että vanhojensekö turvallisten virsien kohdalla intensiteetti nousi, kun uudet biisit vielä hakivat väkevyydestä huolimatta paikkaansa.
Bändistä huomaa, että isoa maailmaa kierretään. Kliinisen tehokasta, varmalla rutiinilla ja asiaan kuuluvilla miksauksilla sekä soundeilla marinoitua paahtoa. Yhtye ei ole mikään yleisön hauskuuttaja eikä sen tarvitse sellaiseksi profiloituakaan. Joutsen alkaa olla pian enemmänkin omimmillaan murina-vokaaleissa kuin puhtaassa laulussa, jota en olisi uskonut. Amorphis kuulostaa levyltä monin kerroin melodisemmalta sekä kenties sinfonisen monipuolisemmalta bändiltä kuin livenä ikään kuin runttaavana pajavasarana. Ehkä elävään esittämiseen kaipaisi samaa tunnelmaa, jos siis jotain jo toimivaan konseptiin haluaisi lisätä.
Yllättäen Silent Watersia ei kuultu, mikä ei toki haittaa. Hopeless Days toimi loppupäästä parhaiten kuin Asconan kone ja House Of Sleepeissä alkaakin olla pelottavan paljon sellaista soittelun makua ja suomalainen hevikansa kun ei ole mitään yhteislaulu-väestöä, mutta Joutsenen ajan levymatskua alkaa olla niin runsain määrin, että sieltä on mistä ammentaa rotaatiota settilistaan todeten samaan hengenvetoon, että vanhat Amorphis-vedot bändin alkuvuosilta on hyllytetty melko tehokkaasti. Nyt kuultiin vain Black Winter Day noilta vuosikymmeniltä.
Jälleen yksi Amorphis-elämys takana ja lisää edessä. Tämä on kuin mökkiruokaa eli tiedossa on tehtaan takuulla mitä tuleman pitää, mutta yllätyksiä saa jäädä myös varmasti kaipaamaan, niitä ei ole luvassa. Kaikki tämä myönteisen ja negan perspektiivistä. Kannattaa kuitenkin ajautua tanssisaleihin, jos paikka tulee.