Amorphis

[sampio]

Moon toimii mulle erinomaisesti, on pyörinyt Spotifyssa tiheään. Tämä uudempi ei ihan samalla tavoin iskenyt, tosin syy voi olla myös musiikkivideossa, joka oli vähän meh. Täytyy soitella sitäkin pelkistä kuulokkeista vielä.

Joutsenen ajan Amorphis on itselleni se juttu, ja onhan tuollakin jo 17 vuotta mittaa. Tasaista laatua läpeensä. Jos hiukan livepreesens kaipaisikin energiaa muillekin kuin Joutsenelle, toisaalta sitä arvostaa laadukasta soitantaa ja sitä, ettei yritetä olla sen kummempia kuin ollaankaan, eli keski-ikäisiä ukkoja, jotka tekevät helvetin hyvää musiikkia.

 

[Ollakseni]

Moon toimii mulle erinomaisesti, on pyörinyt Spotifyssa tiheään. Tämä uudempi ei ihan samalla tavoin iskenyt, tosin syy voi olla myös musiikkivideossa, joka oli vähän meh. Täytyy soitella sitäkin pelkistä kuulokkeista vielä.

Joutsenen ajan Amorphis on itselleni se juttu, ja onhan tuollakin jo 17 vuotta mittaa. Tasaista laatua läpeensä. Jos hiukan livepreesens kaipaisikin energiaa muillekin kuin Joutsenelle, toisaalta sitä arvostaa laadukasta soitantaa ja sitä, ettei yritetä olla sen kummempia kuin ollaankaan, eli keski-ikäisiä ukkoja, jotka tekevät helvetin hyvää musiikkia.

Siis ihan äskenhän se oli kun Joutsen tuli uutena laulajana mukaan orkesteriin.

 

[banaaninviljelijä]

Siis ihan äskenhän se oli kun Joutsen tuli uutena laulajana mukaan orkesteriin.

Muistaakseni noin kolme kuukautta sitten. Ja edelliselle @sampio tää uudempi taaseen toimii mulle paremmin.

 

[Apassi]

Moon on ihan hyvä perus-amoralli ja On The Dark Watersista en saanut oikein mitään irti. Kumpikaan näistä biiseistä ei olisi välttämättä mahtunut Queen of Timelle, joka mielestäni on paras hevilevy ylipäätään, joka on tehty pitkään aikaan. Sen myötä tietysti odotukset nousee ja nyt pelkään, että tulee niin sanottu välilevy. Holopainen teki soolon välissä ja se myös saattaa olla tältä levyltä pois. Toki Amorphis on nykyisin niin laadukas bändi, ettei sieltä paskaa tule.

Perustan tämän ihan vaan siihen, että esim. tämä biisi ei mahtunut jostain kumman syystä Under The Red Cloudille ja on parempi, kuin kumpikaan noista uusista. Lisäksi Queen of Timen maistiaisena tuli The Bee.

Linkki: https://youtu.be/YOZur7jvjoc

 

[nksh]

Moon toimii mulle erinomaisesti, on pyörinyt Spotifyssa tiheään. Tämä uudempi ei ihan samalla tavoin iskenyt, tosin syy voi olla myös musiikkivideossa, joka oli vähän meh. Täytyy soitella sitäkin pelkistä kuulokkeista vielä.

Pakko tarttua tuohon kuulokkeilla musiikin kuunteluun, itse en saa läheskään niin paljon irti kaiuttimista kuunneltuna kuin mitä kuulokkeilla. Ja tämä koskee siis metallimusiikkia missä on niin paljon erilaisia yksityiskohtia mitkä hukkuvat kaiuttimilla kuunneltuna. Jonkun Insomniumin kuuntelu on kyllä tuskaa kuunnella muuten kuin kuulokkeista.

Mutta se siitä, itse olen tykännyt näistä Amorphiksen uusista kappaleista. Vähän tuttua ja turvallista, mutta kuitenkin niin mainioita että jaksaa kuunnella ahkeraan.

 

[Gotterdam]

Pitkästä aikaa iskee järjettömän paljon uusi Amorphis. Itse kun olen enemmän pre-Joutsen -materiaalin ystävä niin oikeastaan vain yksittäiset biisit Eclipsen jälkeen ovat toimineet. Toisaalta Tomin murinat lähtee ehkä parhaiten missään. Suuret ovat odotukset Halosta.

 

[Siivu]

Moon osuu kyllä perinteiseen Amorphis-maaliin. Ei mitään yllättävää, mutta hienosti kasattu biisi. Olen yrittänyt skippailla soittolistoilla, ettei kulahtaisi ihan loppuun ennen levyn julkaisua.

On the dark waters taas... En tiedä, A- ja B-osat toimivat sinänsä varsin perinteiseen malliin, mutta tuntuu kuin C-osa olisi tipahtanut väärään biisiin. Katkeaa kuin paskaämpärin sanka, eikä tuo neppailu vaan kolahda minulle.

Odotukset kuitenkin tutun korkealla ensi perjantaille, onhan tuota odotettu! Piti oikein tarkistaa, että Queen of timen julkaisusta on melkein neljä vuotta.

 

[Veijari]

Amorphiksen uusin "Halo" -albumi tänään Radio Rockilla klo 22:00 ensisoitossa esittelyiden kera. Albumi julkaistaan huomenna perjantaina.

 

[Apassi]

Kertakuuntelulta ihan hyvää Amorphista. Pahimmat pelot eivät toteutuneet. Vähän taas uusia puolia bändi itsestään on löytänyt, ehkä jopa myös herkempiä. Ensikuuntelulta levyn nimibiisi iski eniten.

Windpane jäi myös mieleen erilaisuutensa takia. Tämä biisi oli työnimeltään "progefart".

 

[banaaninviljelijä]

Kertakuuntelulta ihan hyvää Amorphista. Pahimmat pelot eivät toteutuneet. Vähän taas uusia puolia bändi itsestään on löytänyt, ehkä jopa myös herkempiä. Ensikuuntelulta levyn nimibiisi iski eniten.

Windpane jäi myös mieleen erilaisuutensa takia. Tämä biisi oli työnimeltään "progefart".

Juuri aloitin kuuntelun. Alkaa ainakin lupaavasti.

 

[Näkkäri]

Kuuntelussa myös täällä. Ihan hyvältä vaikuttaa alku ainakin.

Itsehän innostuin aikanaan Tales from the thousand lakes- albumista ja ostin jollain kesätyörahoilla upean aiheeseen liittyvän paidankin. Jostain 2000- luvun alusta ollut vähän sellaista on/off- suhdetta bändin kanssa, enkä niin hyvin edes tunne noita 1999 - 2015 levyjä. Sitten Under the Red Cloud (2015) potkaisi yhtäkkiä varsin äkäisesti johonkin ytimeen ja sitä on tullut kuunneltua paljonkin. Erittäin hyvä levy mielestäni ja löydän sieltä aika paljon kaikuja myös Talesiin. Queen of Time ei ollut yhtä hyvä, mutta hetkensä silläkin.

Kaiken kaikkiaan silti mainio bändi.

 

[PataJaska]

Kylläpäs lähti hienosti heti yhdellä kuuntelulla! Olin myös jotenkin kauhean varautunut, koska QoT oli oikeasti jotenkin aivan liian vaikea levy ja jäänyt itselleni kovin etäiseksi ja sen myötä jäänyt hyllyyn pölyttymään. Se ei vain ole yksinkertaisesti hyvä, tylsiä ja ylipitkiä biisejä täynnä. Ja nythän netissä uhkailtiin etukäteen tästä levystä, että tulisi olemaan jotenkin vaikeasti kuunneltavaa ja todella progea kamaa.. ja sen päälle ensimmäinen näytebiisi The Moon oli jotenkin tosi tylsä, ja toinen näytebiisi taas se sellainen tavallinen Joutsenen ajan Amo-hittibiisi. Nämähän ovatkin nyt sitten levyn kaksi heikointa biisiä..

Mutta ei tämä nyt kyllä mitään mahdottoman progea tai vaikeasti kuunneltavaa kamaa ole (QoT oli enemmän progea kuin tämä). Jokainen kappale on sellainen amomaisen polveileva, mutta ainoastaan Windmane minkä @Apassi mainitsi edellä on selkeää kunnon progea (ja ehkä avausbiisi osittain). Toinen outolintu on päätösbiisi, joka menee sitten jo suomalaisen melankolisen iskelmämusiikin puolelle. Muutoin kappaleet sisältävät selkeitä erilaisia osioita, mutta ovat samalla kuitenkin sillä tavalla suoraviivaisia. Yksi iso parannus on se, että biisejä on sopivasti lyhennetty siitä mitä ne edellisellä levyllä olivat. Muutamissa biiseissä on jopa sinfonisuutta ja massiivisia kuoroja, jotka ovat bändille epätyypillisiä elementtejä ja sellaista uutta puolta, mutta ne pysyvät kuitenkin mausteina. Sillä bändistä ei luonnollisesti voi erehtyä..

Kylläpäs oli iloinen yllätys, tuntuu että jo yhden kuuntelun jälkeen todeta tämän olevan Joutsenen ajan levyistä parempi kuin ainakin Circle, Beginning of Time ja se mainittu Queen of Time. Saunan jälkeen lisää kuuntelua..

 

[Apassi]

Kylläpäs lähti hienosti heti yhdellä kuuntelulla! Olin myös jotenkin kauhean varautunut, koska QoT oli oikeasti jotenkin aivan liian vaikea levy ja jäänyt itselleni kovin etäiseksi ja sen myötä jäänyt hyllyyn pölyttymään. Se ei vain ole yksinkertaisesti hyvä, tylsiä ja ylipitkiä biisejä täynnä. Ja nythän netissä uhkailtiin etukäteen tästä levystä, että tulisi olemaan jotenkin vaikeasti kuunneltavaa ja todella progea kamaa.. ja sen päälle ensimmäinen näytebiisi The Moon oli jotenkin tosi tylsä, ja toinen näytebiisi taas se sellainen tavallinen Joutsenen ajan Amo-hittibiisi. Nämähän ovatkin nyt sitten levyn kaksi heikointa biisiä..

Mun mielestä Queen of Time on Joutsenen ajan paras levy ja en ole tämän mielipiteen kanssa yksin. A&P-REACTS meni niin pitkälle, että hehkutti levyä suurinpiirtein 2000-luvun parhaaksi hevilevyksi:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=8ZtvAH6z8Ug&t=387s

Levyllä on kolme timanttia: The Bee, Daughter of Hate ja Amongst Stars. Kun ensimmäisen kerran kuulin The Been, niin kylmät väreet meni. On hyvä, että levyllä on biisejä jotka iskevät heti halolla päähän ja sitten mutusteltavaa.

Queen of Timella, omasta mielestäni, Amorphis hioutui parhaimmilleen ja nyt mentiin vähän takapakkia. Eclipse, Silent Waters, Skyforger, The Beginning of Time ja Circle olivat hyvin samankaltaisia levyjä. Jokaisessa on hyviä biisejä, mutta levyinä ne eivät erotu toisistaan. Yksi kaverini on sanonutkin, että Amo teki saman levyn 5 kertaa. Itse en edes hahmota, että mikä biisi on miltäkin levyltä. Jos miettii vaikka Elegyä, niin jo pelkästä soundista tunnistaa, että kysessä on Elegyn biisi. Tähän on selkeä syy ja se ilmeni itselleni yhdessä haastattelussa, jossa Amon pojat sanoivat, että tähän asti he itse tuottivat omat levynsä ja Under the Red Cloudilla ja siitä eteenpäin tuottajana on toiminut Jens Bogren. Siitä eteenpäin joka levyllä on ollut oma trademarkkinsa.

Arvio: Uusi Amorphis-levy on juuri sitä, mitä monet yhtyeeltä odottavat – miksi sen kuunteleminen kuitenkin turhauttaa?

Voiko Amorphis tehdä virheitä? Huomaan pohtivani asiaa aina, kun raskassointista kulttuuriperimäämme maailmalle vievä yhtye julkaisee uuden albumin. Amorphis on niin pitkään pitäytynyt juuri siinä…

www.soundi.fi

Ehkä vähän samaa mieltä yllä olevan 3/5 arvion kanssa siitä, että rohkeammin olisi voinut lähteä tekemään uutta levyä. Nyt on kyllä yritystä, mutta vähän jää puolitiehen.

Kolmen kuuntelukerran perusteella paras biisi on nimikkobiisi: Halo, joka nyt on ainakin lähellä timanttia.

EDIT: Lisätään vielä se, että Queen of Timen myötä myös Amorphiksen hype nousi Suomessa. Tuskan päälavalle yms. vei tie. Lisäksi tiedän useammankin ihmisen, joka kiinnostui Amorphiksesta tämän levyn myötä. Ei heitä kiinnosta Elegyt tai vielä vähemmän Talesit pätkääkään. Toinen isoon kansaa uppoava levy on An Evening with Friends at Huvila.

​

 

[sampio]

Viimeistä vaille valmis, ja kolme ekaa meni hienosti, The Moon edelleen paras - tunnelmallinen, melodinen ja sopivan räimeinen. Sitten vähän unohduin katselemaan Instan keloja ja muutama biisi meni hyvänä taustamusana. Halon kohdalla skarppasin, kun sitä täälläkin kovasti kehuttiin. Ok, mutta ei ekalla kertaa erityisemmin osunut. Äskeinen Wolf sen sijaan toimi hyvin.

Hyvää paskaa kuitenkin. Ei mitään The Been tai Amongst The Starsin kaltaista jättiläistä ehkä ihan heti, vaikka omalla soittolistalla The Moon tulee aikaa saamaan jatkossakin.

 

[sampio]

Areenasta tuli eteen eilinen puoli seiska, jossa Joutsen oli mukana. Nämä uudet haastattelijat olivat alussa kohtalaisen pihalla, mutta loppua kohti parani. Ihan hauskaa jutustelua, ja virkistävää kyllä kuulla (tuttu) tarina oman kylän pojasta, joka aidosti viihtyy täällä. Aika tervekin esimerkki siitä, että voi olla lopulta helvetin tavis vaikka on faneja ympäri maailman. Haastattelu vahvisti jälleen sitä kuvaa, joka mulla Joutsenesta on parin hänet tuntevan kaverin kautta ollut aiemminkin eli ilmeisen mukava heppu. Pari kertaa olen Prismassa ja treenipaikoilla törmännyt mieheen eli melkein sukua julkkikselle.

Tomi Joutsen | Puoli seitsemän

Vieraana Amorphis-yhtyeen laulaja Tomi Joutsen. Metallimies palasi koronan ajaksi tukihenkilöksi. Miten Amorphiksen Kalevala-lyriikat syntyvät. Juontajina Annina Valtonen ja Olli-Pekka Kursi.

areena.yle.fi

 

[banaaninviljelijä]

@sampio ilmeisesti jokainen tyyppi niistä on varsin mukavia ja nöyriä tyyppejä. Esimerkiksi Kaveri oli Koipparin vuokranantaja ja kertoi, että todella vaatimaton mies. Tomi toi minulle Japanista kiertuepaidan, kun tämä kaveri pyysi. Ex-basisti Etelävuori taaseen on mun hyvän kaverin kaveri ja kuulemma todella mukava. Silloin kun Joutsen liittyi bändiin, työkaveri kertoi minulle siitä jo ennenkuin se oli julkista tietoa, kun ovat kavereita nuoruudesta, jne.

 

[banaaninviljelijä]

Tämä uusin levy on kieltämättä pieni pettymys, kun verrataan kahteen edelliseen. Kelpo poppia kuitenkin.

 

[obi-wan]

Makuasiat on kyllä melkoisia. Tämähän on erinomainen jatko mainiolle edeltäjälleen. Parasta Amorphista nämä kaksi sitten Talesin jälkeen

 

[banaaninviljelijä]

Top 5
1. QoT
2. UtRC
3. Elegy
4. Tales
5. Eclipse
Makuasioista.

 

[Siivu]

Meinasin jo aiemmin tulla lievästi teilaamaan levyä, mutta annoin sille muutaman peräkkäisen lenkkikierroksen ja mieli muuttuu, mitä enemmän kuuntelee.

Amorphistahan on jotakuinkin aina arvosteltu muuttumattomuudesta, ikään kuin se olisi jokin synti, mutta nyt on vanhan hyväksi todetun päälle laitettu mielenkiintoisia elementtejä. On kuoroa, sinfonisia elementtejä, kelloja ja jo aiemmasta tuttua naislaulua ja mielenkiintoisia perkussioita, enkä pidä lainkaan pahana.

Northwards, Windmane, Seven Roads Come Together ja Halo osuvat korvaan toistaiseksi parhaimmin, mutta en ihmettelisi, jos lista vielä muuttuu.

 

[DarkTower]

Uusin levy on hyvä, ei loistava kuin edellinen, mutta silti hyvä. Levyn paras biisi on "War" ja se eroittuu muista. Omasta mielestäni olisi 10/10 jos puhdas kertosäe korvattaisiin raaemmalla laululla, mutta on hieno näinkin. Muutenkin toivoisin, että Amorphis poikkeaisi joskus formaatistaan edes yhden kappaleen verran jokaisella levyllä, jokaiseen biisiin ei tarvitse lisätä niitä puhtaita vokaaleja. "War" olisi parempi ilman niitä. Levyn heikoimpia kappaleita ovat geneerinen ja radiohitiksi sävelletty "The Moon", joka on kuultu jo jokaisella Joutsenen aikaisella levyllä ja levyn nimikkobiisi "Halo", joka on myös varman päälle tehty. Levylle 8/10.

 

[Jakedeus]

Omasta mielestäni olisi 10/10 jos puhdas kertosäe korvattaisiin raaemmalla laululla, mutta on hieno näinkin. Muutenkin toivoisin, että Amorphis poikkeaisi joskus formaatistaan edes yhden kappaleen verran jokaisella levyllä, jokaiseen biisiin ei tarvitse lisätä niitä puhtaita vokaaleja.

Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Paitsi, että eräät biisit parantuisivat itsessään, niin biisi biisiltä toistuva rakenne örinä -- puhdas kertosäe -- örinä samalla temmolla on äärimmäisen ennalta-arvattava. Tästä olisi mukava päästä juttelemaan säveltäjien kanssa, että mikä homma, koska tuntuu, että miehet tarkoituksella tekevät albumeista toiston takia heikompia kuin mitä ne voisivat olla. Kun kykyjä riittäisi vaikka mihin: sen osoittaa niin vanha kuin nykykatalogi.

 

[DarkTower]

biisi biisiltä toistuva rakenne örinä -- puhdas kertosäe -- örinä

Juuri näin tai toisinpäin eli puhdas - örinä - puhdas. Useassa bändin kappaleessa päästään kunnolla vauhtiin ja sitten kun pitäisi tulla hieno tumma ja synkkä kertosäe, tulee hitaampi tempoinen puhdas kertosäe joka "tappaa" biisin eteenpäin menevän energian ja sitten biisi kerää sitä energiaa uudestaan ja sitten tulee taas se löysä kertosäe joka tappaa. Ymmärrän kyllä, että Amorphis haluaa tehdä musiikkiaan miten haluaa ja se toimii helvetin hyvin, minäkin rakastan sitä. Heillä on oma formaatti, ja se toimii. Silti välillä se turhauttaa helvetin paljon koska tietyt biisi olisivat vielä parempia ilman sitä geneeristä formaattia että pitää pistää puhdasta. Esimerkiksi juuri tämä "War", tämän kun saisi pelkästään örinällä KIITOS:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ec83LcUFmZM

 

[Jakedeus]

Ymmärrän kyllä, että Amorphis haluaa tehdä musiikkiaan miten haluaa ja se toimii helvetin hyvin, minäkin rakastan sitä. Heillä on oma formaatti, ja se toimii. Silti välillä se turhauttaa helvetin paljon koska tietyt biisi olisivat vielä parempia ilman sitä geneeristä formaattia että pitää pistää puhdasta.

Mutta sehän on toisaalta myös niin, että tämä formaatti on tullut vasta nyt Joutsenen aikana, ainakin näin geneerisenä. Tän keskustelun innoittamana kelasin nopeasti Spotifystä Halon biisit ja oikein nauratti kuinka samasta puusta vedettyjä ne ovat. Ja tunnistan myös kuvaamasi fiiliksen. Ja just haluaisin päästä vaikka Holopaiselta kysymään, että mites Tales, oisko parempi levy, jos jokaisella biisillä olisikin keskitempoinen puhdas kertosäe (muutenhan Halo muistuttaa vanhan koulukunnan Amorphista). Oletan että vastais, että ei, minkä jälkeen ois kiinnostavaa kysyä, että miksi sitten uudella on? Varmaan kaupalliset syyt vaikuttaa jonkin verran (onhan bändi jäsenille työ, mikä varmaan vaatii, että Suomessa kierretään turuilla ja toreilla), mutta tätä asiaa ei pari kokobrutaalia death metal viisua muuttais millään tavalla.

 

[Incognito]

Tämän illan Amorphiksen keikalle Helsingin jäähalliin olis lippu tarjolla äkillisen sairastapauksen johdosta. Maksaa sen mitä lippukaupastakin maksoi. Dark Tranquillity ja Eluveitie lämppää.