Kolmevuotinen sopimus noilla korotusprosenteilla tuntuu tässä vaiheessa jopa yllättävän hyvältä. On selvää, että se lisää ostovoimaa ja sitä kautta kasvattaa kotimaista kysyntää. Korotus on kuitenkin niin maltillinen, että se tuskin laukaisee isompaa inflaatiokierrettä eli siinäkin mielessä linja on kansantalouden näkökulmasta siedettävä. Toki tuollainen kuusi prosenttia ja kolme vuotta olisi ollut vielä parempi, mutta neuvotteluissa ei voi saada kaikkea joten tähänkin on oltava tyytyväinen.
Alussa oli melko epäuskoinen tunnelma kun SAK tuli ulos tuon aivan käsittämättömän kymmenen prosentin ja kahden vuoden tavoitteen kanssa. Ajattelin siinä vaiheessa, että ilmeisesti tarkoituksena on saada aikaiseksi suuret lakot kostona kevään tappioista. Tämä näkökohta vahvistui kun työntekijäpuoli hylkäsi varsin kohtuullisen sovintoesityksen. Mutta, lakot jäivät melko lailla piippuun ja sopimus syntyi ennen isompaa eskalaatiota. Tämä voi johtua vain kahdesta syystä:
1. Työntekijäpuoli heräsi huomaamaan, ettei heillä ole kassoissa rahaa laajamittaiseen lakkoiluun.
tai
2. Heikentyvä kansainvälinen tilanne auttoi liiton miehiä kaivamaan itsestään esille tervettä järkeä ja vastuullisuutta.
Olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen. Se parantaa luottamusta siihen, että ehkä tämä systeemi jotenkin vielä toimii. Eli pakko antaa nyt tunnustusta työntekijäpuolelle siitä, että tämä kierros vedettiin asiallisissa merkeissä. Ennustan, että kymmenen vuoden päästä tulemme näkemään, että reaaliansiot kasvoivat tämän sopimuskauden aikana varsin hyvin verrattuna moneen muuhun jaksoon. Joka tapauksessa varmaa on, että ne tulevat kasvamaan paremmin kuin jos olisi tehty se 10% ja kaksi vuotta soppari, joka olisi tuhonnut kilpailukykyä, pahentanut työttömyyttä ja laukaissut pahan inflaatiokierteen.
