Tämän pitäisi olla ihan puhdasta matematiikkaa. Kehityskeskusteluissa jos käydään läpi vuoden tavoitteita ja mittareita ja käy ilmi, että tavoitteet ovat ylittäneet 25%sti ja olen takonut firmalle rahaa 45k€ budjetoitua enemmän, niin varaa ei ole nostaa palkkaa. Ihan turha edes yrittää vinkua prosenteista tai palkkaluokista, HR päättää näistä ja varaa ei ole. Kenenkään palkkaa ei koskaan tarkasteta, koska sitten joutuisi tarkastamaan kaikkien palkkoja. Mutta virallisissa powerpointwissa on onneksi dia ”oikeudenmukainen palkkaus ja palkitseminen”. No… Onhan se… Tasapuolinen kaikille… Supisuomalaiseen tasapäistävään tyyliin.
Nyt kolmen vuoden aikana voisin väittää, että jos kaikkien menojen jälkeen jäi ylimääräistä taskun pohjalle sitten, että autonhuollon pystyi maksamaan palkasta kertyneillä säästöillä, niin sitä luksusta ei enää ole. Vastike nousi 75€. Terveydenhuollonmaksut 22,5% (ei onneksi koske minua, vielä). Viikossa ruokaan menee varmaan 20-30€ enemmän. Vaatteet… En paljoa kuluta, ihan vain arkinen taaplaus päivästä toiseen.
Menojen nousun huomaa yksin kahden lapsen kanssa ihan toisella tavalla kuin parisuhteessa kahden palkkatuloisen aikuisen kanssa. Yhteiskunnan menorakenne on muotoutunut kahden maksavan aikuisen varaan. Jos tässä olisi puolitettavat asuin- ja automenot, niin joku vinkuisi sen jälkeen lomareissua etelään. Onneksi yksin ollessa ei sellaisesta tarvitse edes murehtia.
Pointti on: ikinä ei ole varaa nostaa palkkoja. Työntekijä on hyvä ja tekee duuninsa 95% laskutusasteella ja tyytyy osaansa. 10% korotusvaateet on täysin perusteltua. Siitäkin puolet menisi veroihin. Suomessa palkankorotukset ovat reippaasti jäljessä mitä muualla on viime vuosina ollut ja hintataso määräytyy muualla tehtyjen diilien mukaan. Täällä taas yritetään olla paavillisempia kuin paavi itse ja vetää nollalinjaa. No toimiihan se, jos tarkoitus on vetää firman viivan alle mahdollisimman paljon jaettavaa. Harmi ettei ole miljoonan osakesalkkua 10% osinkotulolla.