Kiitos vastauksesta. Mä en ihan taida kuitenkaan uskoa tuohon alati väitettyyn asiaan, että ihmistä ei motivoi kuin pelkkä raha, tai se, että oma palkka on isompi kuin toisen. Mutta jos näin on, niin se enemmän kertoo kyseisestä ihmisestä, kuin isosta kuvasta.Myönnän toki että vastaukseni sun viestiin oli provoavan tyylinen ja kärkäs, ja paljon mutkia vedetään suoraksi, mutta ei tässä tarkoitus ollut kuitenkaan teilata tai hyökätä. Arvostan että esitit konkreettisia vaihtoehtoja ja siks yleensäkin siihen vastasin. Helppoja ratkaisuja ei ole, ja ehdotettujen ratkaisujen kritisoiminen on kaksisuuntaista, kun jotain ehdotat niin joku ei tykkää.
Olen kyllä itekin sitä mieltä että hallituksen päätöksiä voisi avata tarkasteluun ja käydä aitoa keskustelua onko jotain ratkaisuista korvattavissa vaihtoehtoisilla, mutta ensin tarvitaan jotain muuta kuin lakkoilu kaikkea vastaan, mikä kohdistuu ensisijaisesti ihan vääriin tekijöihin, millä vaan tuhotaan sitä taloutta entisestään ja vaikeutetaan omia oloja.
Pitkälti joka paikasta leikatessa joku kärsii. Lähtökohtaisesti tasapuolisinta on että kaikki. Selvää on ainoastaan että jotain tarvii leikata, koska pelkästään verojen korottaminen ja keski/ylemmän palkkaluokan lisäverottaminen ei voi aina vaan olla se ratkaisu. Jossain kohtaa raja tulee vastaan, ja usein keino vesittää tarkoituksen. Näistäkin esittämistäsi vaihtoehdoista monissa loppupeleissä vahinko valuisi vähintään epäsuorasti sinne alaspäin, kuten ikuinen luksus/hyöty/ei tarpeellisten tuotteiden alv-prosentin nostaminen.
Sitä en ihan ymmärrä miten hallitus kaataa tämän "tietyn syyttömän kansanosan" niskaan. Suurinpiirtein ollaan kaikki ihan yhtä syyllisiä ja/tai syyttömiä Suomen paskaan talouteen. Pelkästään "hyvätuloisten" lisäverottaminen toisaalta osuu ihan yhtälailla vain yhteen kansanosaan, joka on tilanteeseen täysin syytön. Vastaavasti tuloerojen liiallinen tasaaminen ja hyvätuloisten/yrittäjien aseman heikentäminen ei kannusta tulevia kuin nykyisiäkään sukupolvia yrittämään ja työllistämään ja tienaamaan niitä veroeuroja. Miksi ottaa riskejä ja yrittää, jos saman voi saada ilmankin. Miksi investoida, miksi sijoittaa, miksi opiskella. Eikä se tarkoita että raha olisi ainoa motivaattori, mutta on se kiva palkinto. Suomessa tarvitaan jatkossakin isoja yrityksiä ja isoja yritysjohtajia, jotta saadaan mahdollisimman paljon väkeä töihin ja verotuloja laariin. Jos siinä sivussa joku yritysjohtaja tienaa vähän enemmän mitä ansaitsisi, niin se on aika pieni paha. Oma mielipide on että ennemmin tuetaan kuin rangotaan yrittämistä.
Minäkään en ole missään todennut, että kaikilla pitäisi olla sama palkka, mutta enpä itse äkkiseltään keksisi omalla kohdallani, että miksi voisin huonosti jos jollakin sama palkka olisi kuin minulla. Ei mun tartte kilpailla palkassa kenenkään kanssa, kunhan vaan itse tulisin toimeen, ja tietäisin, että yhteiskunta seisoo sitten tukena, jos se ei sitten esim eläkkeellä riitä.
Kuulun siis itse ehdottomasti siihen kansanosaan, jonka puolesta elläkekaton voisi säätää hyvinkin, ja omalla kohdallani näkisin jopa, että jos riittävä summa tulisi jostakin muualta, niin en sitä eläkettä yhteiskunnalta tarvitsisi lainkaan.
Samoin koen lapsilisän, että nyt viimeistään olisi aika nostaa siinäkin kissa pöydälle, että onko sitä nyky-yhteiskunnassa enää tarpeellista maksaa kaikille, ja kaikissa tilanteissa. Tasa-arvoisuutta voi tarkastella myös toisellakin tavalla, sillä koen, että oleellisempaa yhteiskunnassa on se, että ketään ei viskata rattailta.
Täällähän muuten joku jossakin ketjussa heitti myös esiin senkin, että miksi lapsettomien pitää rahoittaa toisten lapsien elämää makselemalla osaltaan heidän lapsilisiään. Ymmärrän pointin, ja on raadollisesti katsoen siinä jopa oikeassa. On vaan kovin vaikeaa tietenkin rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikki eivät kanna siitä tasapuolisesti huolta, tai ovat muuten vahvasti epätasa-arvoisessa asemassa.
Mielestäni siis kansanedustajien, ja sitä myötä myös hallitusten, tehtävänä on pyrkiä parhaansa mukaan luomaan mahdollisimman tasa-arvoiset edellytykset kaikille. Sitähän osin juuri koulutus tekee, mutta jotta sekin voisi optimisti toimia kaikkien kohdalla, pitää myös lapsen elämän fasiliteetit olla turvattuina siten, että se kannustaa siihen opiskeluun. Tähän vaikuttaa moni asia, eikä pidä kenenkään alkaa omahyväiseksi sen suhteem, jos elämässä on käynyt munkki, eikä ongelmia ole.