Kiitos vastauksesta. Mä en ihan taida kuitenkaan uskoa tuohon alati väitettyyn asiaan, että ihmistä ei motivoi kuin pelkkä raha, tai se, että oma palkka on isompi kuin toisen. Mutta jos näin on, niin se enemmän kertoo kyseisestä ihmisestä, kuin isosta kuvasta.
Minäkään en ole missään todennut, että kaikilla pitäisi olla sama palkka, mutta enpä itse äkkiseltään keksisi omalla kohdallani, että miksi voisin huonosti jos jollakin sama palkka olisi kuin minulla. Ei mun tartte kilpailla palkassa kenenkään kanssa, kunhan vaan itse tulisin toimeen, ja tietäisin, että yhteiskunta seisoo sitten tukena, jos se ei sitten esim eläkkeellä riitä.
Kuulun siis itse ehdottomasti siihen kansanosaan, jonka puolesta elläkekaton voisi säätää hyvinkin, ja omalla kohdallani näkisin jopa, että jos riittävä summa tulisi jostakin muualta, niin en sitä eläkettä yhteiskunnalta tarvitsisi lainkaan.
Samoin koen lapsilisän, että nyt viimeistään olisi aika nostaa siinäkin kissa pöydälle, että onko sitä nyky-yhteiskunnassa enää tarpeellista maksaa kaikille, ja kaikissa tilanteissa. Tasa-arvoisuutta voi tarkastella myös toisellakin tavalla, sillä koen, että oleellisempaa yhteiskunnassa on se, että ketään ei viskata rattailta.
Täällähän muuten joku jossakin ketjussa heitti myös esiin senkin, että miksi lapsettomien pitää rahoittaa toisten lapsien elämää makselemalla osaltaan heidän lapsilisiään. Ymmärrän pointin, ja on raadollisesti katsoen siinä jopa oikeassa. On vaan kovin vaikeaa tietenkin rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikki eivät kanna siitä tasapuolisesti huolta, tai ovat muuten vahvasti epätasa-arvoisessa asemassa.
Mielestäni siis kansanedustajien, ja sitä myötä myös hallitusten, tehtävänä on pyrkiä parhaansa mukaan luomaan mahdollisimman tasa-arvoiset edellytykset kaikille. Sitähän osin juuri koulutus tekee, mutta jotta sekin voisi optimisti toimia kaikkien kohdalla, pitää myös lapsen elämän fasiliteetit olla turvattuina siten, että se kannustaa siihen opiskeluun. Tähän vaikuttaa moni asia, eikä pidä kenenkään alkaa omahyväiseksi sen suhteem, jos elämässä on käynyt munkki, eikä ongelmia ole.
