Eiköhän tässä jokainen politiikko aja ihan omaa etuaan, eikä minkään kansanosan etua.
Esimerkkinä vastuullisuuspolitiikkaa edustanut ex pääministeri Jyrki Katainen, joka oli niin vastuullinen, että löysi itselleen hyväpalkkaisen viran EU:sta ennen kuin hänen pääministerikautensa edes loppui.
Toinen räikeä oman edun tavoittelija oli viimehallituksen pääministeri Sanna Marin, joka luopui kansanedustajan toimesta ja kaupunginvaltuutetun toimesta heti viime eduskuntavaalien jälkeen, koska pääsikin hyväpalkkaiseen työhön ulkomaille.
Eli se niistä huippupolitiikkojen sitoutumisista edustamansa kansanosan asioiden ajamiseen.
Ja yllä oli vain kaksi esimerkkiä. Eiköhän noita vastaavia tapauksia löydy pilvin pimein muistakin politiikoista, kun vain penkoisi asioita.
Koitan pysytellä poissa näistä keskusteluista, etenkin selvipäin, mut jokin riivasi näppäimistön sauhuamaan niin menköön nyt yhyren kerran :)
Iso ongelmahan politiikassa on liian pienet palkat, jotta niihin hakeutuisi ensisijaisesti kovan luokan koulutettuja tekijöitä jotka olisivat mukana ns. "long run" periaatteella. Ehkä poliittisen alan kannattaisikin mennä lakkoon, ison kuvan parantamiseksi. Onko esim kansanedustajilla liittoa? Onhan se jossain määrin hassu mielikuva että esim tomppeli-Stubb "joutuu" ottamaan tuntuvan palkan-alennuksen ryhtyessään pressaksi.
Nyt kansanedustajan tai ministerin titteli on monelle ponnahduslauta parempiin hommiin, ja 90% eduskuntakaudesta menee kikkelinmittailuun, oman naaman esiin tuomiseen ja kampanjointiin seuraavia vaaleja varten. Seisotaan vaikeiden ratkaisujen tiellä ja jarruna että äänestäjät ei ainakaan "meille" suuttuisi. Ja kun henkilökohtaiset tavoitteet on saavutettu ja vassari-aatteita mukailevat vaalilupaukset romutettu niin voidaan nostaa kytkintä ja lähteä viettelemään pintaliito-elämää Vogue-hengessä.
Tästä tämänkertaisesta "poliittisesta" lakosta on vaikea nähdä kuka tästä tulee hyötymään? Mikä on "end game"? Että saadaan se eka saikkupäivä takasin? Nostetaan kaikkien alle keskituloisten palkkaa keskituloon ja työttömille kairataan lisää etuja? Mistä nuo tehdään?
Yrittäjältä ja ns koulutetulta keski/yläluokalta pois vaan, niillä on varaa. Robin Hood henkeen rikkailta köyhille - kaunis ideologia. Samalla tuhotaan hyvinvointiyhteiskunnan pohjalle rakennettu kannustin-järjestelmä, joka tukee kouluttautumista ja innovointia, ajetaan yrittäjyys alas ja alojensa parhaat ammattilaiset muualle.
Enkä sano etteikö sekin voi ratkaisu olla, ihan yhtälailla kun on fakta että nykyinen järjestelmä tukee jo liikaakin kouluttautumaan "huonopalkkaisista paskaduuneista" pois ja tekijöitä monelle erittäin tärkeälle alalle ja työtehtäviin on kokoajan hankalampi löytää. Mutta jos ja kun sitä palkkatasausta jatkossakin nähdään, niin onko se seuraava sukupolvi sitten valmis ottamaan hitsipillin tai vessaharjan käteen kun palkkaus vihdoin on kohdillaan, ja löytyykö sitten vielä niitä riskinottajia jotka uskaltaa yrittää palkatakseen heitä? Vai onko se työperäinen maahanmuutto joka antaa jatkossakin suomi-veetille mahdollisuuden kärvistellä vuosikymmenen kotisohvalla kun sitä sopivaa rennon ilmapiirin etätyöpaikkaa ei meinaa löytyä. Olisi kiva kun esim liitot sitten ehdottaisi niitä konkreettisia korjaustoimenpiteitä joilla talous korjataan.
Vaikea on jokatapauksessa sympatiseerata paksun lompakon liittopomoja tässä "taistelussa". Osoitellaan sormella vaan hallituksen suuntaan vaikka itse ei edes yritetä keskustella. Tavallaan jopa toivon että hallitus ei anna periksi, koska ehkä Suomi on siinä tilassa että se tarvitsee vakavan luokan yhteenottoa ja dialogia aiheesta. Taloustilanne on nykyisellään ihan perseestä, ja jos jotain ei tehdä niin huonommaksi menee. Kukaan ei luonnollisesti omistaan halua antaa pois vaan se on se naapuri jonka pitää antaa. Itse saadaan aina liian vähän kuitenkin siihen nähden kuinka paljon tälle paskavaltiolle on selkänahasta annettu, ja joka ei anna mitään takaisin. Vai miten se oli...
Suomen pumpulimallista hyvinvointi-yhteiskuntaa on mahdotonta pitää pystyssä nykyrakenteella.
Tykkäsin jonkun kirjoittajan ajatuksesta että "liitto" instanssina voisi tässä kohentaa omaa statustaan hyppäämällä itsenäisenä tekijänä "työntekijän taakse". Tämä lakkoilu tosiaan maksaa liitoille helposti jo muutaman vuoden "ekat saikkupäivät", ja tuo kannuste voisi tuoda paljon lisää jäseniäkin. Puhumattakaan mainehyödystä.