Neuvottelu
Yksi määritelmä kuuluu näin:
Jos neuvottelussa ei saavuteta yhteistä tahtotilaa, niin silloin neuvottelut ovat tuloksettomia. Tuloksettoman neuvottelun seuraus on normaalisti uusi neuvottelu, uusista lähtökohdista. Sen sijaan tämän hallituksen tarjoama peruslähtökohta on ongelmallinen:
Hallitus on ilmoittanut tavoitteen, josta pitää neuvotella. Miksi edes neuvotellaan, jos neuvottelujen sisällöllä ei ole mitään merkitystä niiden päämäärään? Ei se ole mikään palkkaneuvottelu, että taho x ilmoittaa, että palkka on 2200 € / kk. Se on esitys, jonka voi hylätä. Jos taas neuvotellaan palkasta, niin tiedetään kummankin lähtökohta ja sitten neuvotellaan siitä välimaastosta sellaista maaperää, jolla yhteistyö jatkuu.
Nyt ei neuvotella, vaan hallitus on ilmoittanut vievänsä nämä asiat lakiin. Laki velvoittaa toimimaan. Paikallinen sopiminen on ainoa asia, joka on kummallekin osapuolelle mieluinen asia, mutta termistö on höttöä ja liian laajaa. EK:n ajama paikallinen sanelu on eri asia kuin paikallinen neuvottelu.
Esimerkiksi: mitä neuvoteltavaa Akavalla on, kun hallitus on ilmoittanut vievänsä vientialan palkankorotukset lakiin katon määrittäjänä? Jos tämä viedään lakiin, niin se tarkoittaa, että palkkakuopassa olevat alat eivät tule koskaan pääsemään sieltä pois, koska he eivät voi neuvotella suurempia korotuksia kuin vientialat. Kun tilanne on tämä, niin ei näihin tulla suostumaan. Hallituksen nykyisessä mallissa ei tarvita enää lainkaan mitään sovittelijaa, koska hän ei voi esittää mitään ratkaisua.
Kuinka paljon julkisilta aloilta vielä viedään?
Kysymyksenihän on olikin, että kuinka kauan näitä uusia neuvotteluita on käytävä?
Ratkaisuja pitäisi saada heti. Me olemme hukanneet jo edelliset hallituskaudet. Liitoilta voisi tietysti kysyä, että kun vallassa olivat viimeiset neljä vuotta heidän kannallaan olleet päättäjät, niin miksi silloin ei pyritty tekemään tarvittavia ratkaisuja?
Kansa äänesti muutoksen puolesta ja sitä muutosta hallitus nyt toteuttaa, kun liitot eivät toteuttaneet tai halunneet toteuttaa.
Julkisilta aloilta viedään lopulta kaikki, jos tämä nykyinen kehitys jatkuu. Me elämme tällä hetkellä velaksi, jopa sen hallituksen aikana, joka lupasi suitsia tätä kehitystä ja vaikka leikkauksia on tehty. Olen itsekin julkisella puolella töissä ja en ole todellakaan tyytyväinen kehitykseen.
On vain kylmä fakta, että ne julkisen kulut maksetaan verorahoilla ja tällä hetkellä ne eivät riitä. Otamme yli 10 miljardia velkaa vuodessa ja tuo lisävelan tarve on kasvanut vuosi vuodelta. Tulee kasvamaan myös jatkossa.
Jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltion, niin meidän on saatava tämä velkaantuminen loppumaan. Ei palveluja voida ylläpitää, jos meillä ei ole rahaa.
Liittojen ratkaisu on se, ettei mitään tarvitse tehdä. Minä ja kansa sanoivat, että pitää, vaikka tämä koskettaa myös itseäni. Siksi pidän näitä poliittisia lakkoja ongelmallisina. Jos neuvottelemalla ei ole saatu tuloksia aikaan, niin silloin jonkun pitää tehdä ne vaikeat ratkaisut ja päätökset.
Jos ne eivät toimi tai asiat lähtevät väärään suuntaan, niin äänestämme uudet päättäjät ja he tekevät uudet ratkaisut. Se on demokratiaa. Ei aina toimivaa, kuten saimme todistaa Marinin hallituksen aikaan, kun Sipilän hallitus sai muutoksia aikaan, niin "rahaa on" politiikalla syvensimme entisestään kuoppaamme.
Tämä on valitettavasti maailma jossa elämme. Menot ylittävät tulot, jotain on tehtävä.