Kyllähän tästä vähän sellainen kuva muodostuu, että ei tuo sovittelijakaan ihan neutraali toimija ole. Ehdotukset vaikuttaa myötäilevän oikeastaan alasta riippumatta paljon enemmän työnantajien tavoitteita. Tässä tilanteessa kun työntekijäpuoli on ottanut vastaan nollasopimuksia toisen perään, kestänyt kikyt sekä koronat ja nyt kärsii sodan aiheuttamasta inflaatiosta sekä nousevista koroista, niin sietämisen ja joustamisen suhteen alkaa raja tulla selvästi eteen, eikä lupauksiksi riitä enää mitkään työryhmät. Tämän seurauksena nämä alat, joilla on voimakkaan lakkoaseen muodossa mahdollisuus, käyttävät sitä keinoa myös tällä kerralla.
Sovittelijan asema ei ole koskaan helppo, eikä siitä nyt sinänsä käy haukkuminen, mutta tilastollisena huomiona: on reilusti yli viisi vuotta, kun viimeksi on ollut sellainen sovintoesitys, jonka palkansaajapuoli olisi hyväksynyt mutta työnantajapuoli on hylännyt. Jonkinlaisena tyhmänä yleistyksenä voisi ajatella, että näiden pitäisi puolueettomuusvaatimuksen myötä mennä noin 50-50, tai edes lähelle sitä suuntaa. Nyt asetelma on luokkaa 50-1.
Edellinen sovittelijahan toki totesi julkisestikin, että "Bulevardilta on turha tulla hakemaan yli yleisen linjan", joka on suorastaan sovittelulainsäädännön vastainen kommentti. Eipä hänelle toista kautta tullutkaan. Melko paljon sovittelujärjestelmässä on kehittämistä, katsoi sitä kummalta puolen pöytää tahansa.
Veturinkuljettajat ovat muuten viimeksi olleet omassa sopimusasiassaan lakossa vuonna 1963.