Olen itse ajatellut, ettei palkka ole välttämättä pohjimmiltaan se keskeisin asia. Kun hoitotyössä puuttuu jatkuvasti resursseja ympäriltä, sijaisia ei löydy, vakansseja ei täytetä ja itse on venyttävä niin paljon kuin jaksaa ja toistuvasti sen ylikin niin homma varmasti on raskasta - ja kun vielä näkee miten potilaat ja asiakkaat konkreettisesti kärsivät tästä tilanteesta ja miten jopa näiden terveys saattaa vaarantua (ilman että siitä vedettäisiin syyllistäviä jättilööppejä työnantajapuolesta)... Niin onhan se varmasti henkisesti erittäin kuluttavaa.
Vaikka palkka olisikin vähän niukempi niin paremmin resurssoitua työtä, jossa pystyy järkevästi ja kohtuullisesti pärjäämään, olisi epäilemättä paljon kiitollisempi tehdä. Nyt monet tekevät surkeissa olosuhteissa erittäin tärkeää työtä, josta saatu korvaus on tähän nähden sangen matalalla tasolla. Ymmärrän tästä nousseen suuttumuksen ja turhautumisen sangen hyvin.