Kuinka koulusta valmistunut ihminen pääsee työn syrjään kiinni? Kun sinne pitäisi nyt vain kävellä?
Ensimmäinen askel olisi tietysti sen 20 hakemuksen sijaan 200 hakemusta. Kyllä, työnhaku käy työstä.
Itse en usko, että kukaan olettaa toisen vain menevän töihin. Kenties se perusoletus on kuitenkin siitä, että jokaisen tulisi kyetä huolehtimaan itse itsestään ja siinä sivussa kantamaan osansa myös yhteiskunnasta - eli edes aktiivisesti pyrkimään työntekoon ja itsensä elättämiseen. Omasta perspektiivistä tämä on se isoin ero siitä miten oikealta tai vasemmalta hyvinvointia tarkastelevat ihmiset asiat kokevat. Oikealla koetaan, että useamman henkilön tulisi kantaa vastuu itse itsestään ja muista, vasemmalla koetaan että nykyisten vastuunkantajien tulisi kantaa vastuu vielä laajemmin ihmisten hyvinvoinnista - eikä ihmistä voi velvoittaa tekemään asioita. Oikealla on ajatus myös siitä, että henkilöt haluaisivat maksaa enemmän veroja ja kykenisivät siihen matalammilla veroprosenteilla, mutta tämä ajatus ei saa laajamittaista kannatusta vaikka myös kansainvälinen tutkimusaineisto puoltaa tätä ajatusta.
Tuskin työelämä herkkua on monellekaan. Joitain meistä on siunattu sellaisella lahjalla kuin äärimmäinen mielenkiinto jotain asiaa kohtaan ja he kykenevät tästä itselleen työn tekemään. Valtaosa meistä varmasti kuitenkin tekee töitä työnteon takia, enemmän tai vähemmän velvoitteena. Kysymys sitten kuuluu siitä, että kuinka monen henkilön voidaan hyväksyä olevan velvollinen elättämään tuntemattomia henkilöitä.
Syvällä tässä keskustelussa on myös ajatus siitä heikomman auttamisesta. Vasemmalla ajatellaan kenties niin, että henkilö saa itse määritellä onko hän heikoimmassa asemassa vai ei. Oikealla taas ajatellan, että ne oikeasti heikommassa asemassa olevat kyettäisiin kyllä määrittelemään myös ulkoisilla mittareilla. Valitettavasti tämä näkemysero on johtanut osaltaan mielestäni vääristyneeseen perspektiiviin siitä, ettei henkilön tulisi kyetä huolehtimaan itsestään vaan yhteiskunta sen tekee.
Tämä havainto on koskien työpoliitiikkaa. Esimerkiksi terveyspoliittisella puolella nämä joukot taas ovat hankalammin hahmotettavissa ja hämmentävä osa suomalaisista poliittisista vakaumuksista huolimatta ajattelee ettei heidän tarvitse olla vastuussa omasta terveydestään vaan valtio hoitaa asiat heidän puolestaan ruiskuin ja pillerein. Asiana kuitenkin tämän ketjun aiheen ohitse.