Puhuin tämän kerran pyynneistä, ja Saksassa on nyt ja aiemmin isompi jakovara kun meillä.
Ja sinällään toki huono vertaus, että meidän pitää rakentaa meidän vaikeaan kansalliseen tilanteeseen sopiva kokonaisuus, minkään maan kopio se ei suoraan ole.
Asenneongelma tässä vuoropuhelussa on yhteinen, koko maalle myrkkyä. Ei Ruotsissa yksin ay-liike paremmin keskustele, se on paremman yhteistyön tulos. Kulttuuri.
Suomi ei osaa uudistua tarpeeksi nopeasti ja varsinkaan etupainotteisesti ratkaista ongelmia.
Palkkakehitys on surkeaa, koska tuottavuuden kehitys on surkeaa. Samassa maan vienti ja kansantalous erityisesti on suossa, eikä nämä lakkoilemalla tai 10% (ja julkiselle 12%) korotuksilla ratkea.
Vaikeaa sanoa, että ratkeeako se kasvaneilla osingoillakaan, ja erityisestikään jos niiden tuotto ei näy edes investoinneissa. eikä juurikaan edes kulutuksessakaan.
Koska btw. on tullut myös selväksi, että kateus on pahasta, ja sitä harrastavat vain ilmeisestikin köyhät -jos tähän foorumiin on uskomista- ja kun toisaalta ei se tasa-arvokaan ole kovin suuressa huudossa, niin mitäpä jos nostettaisiinkin tällä kertaa vain siellä tulojen alapäässä olevien palkkoja siten, että tulevat ottamaan merkittävästi kiinni sitä edellä olevaa ryhmää, ja samalla muiden palkkoja vaikka vähän leikataan ihan vaan siksi, koska on varaa vähän leikata ilman vaikutusta kulutukseen.
Sieltä tulisi paljon rahaa lisää sinne kiertoon. Auttaisi kovin palvelualoja, ja suuntautuisi suureksi osaksi vieläpä kotomarkkinoille kaikki hyöty.
Eihän kai tuollaisesta ehdotuksesta kukaan voisi suuttua, tai olla ainakaan kade kellekään joka saisi enemmän.
Ja olisihan tämä niin isänmaallistakin, sekä yritysten toimintaa vakauttavaa kun palkkakulut eivät kasvaisikaan, mutta ostovoima paranisi ja kysyntä lisääntyisi. Sopisiko sellainen muutos?
Sillähän tavalla yrityksellekään ei tosiaankaan tulisi niin isoa laskua palkankorotuksista, kun ne kohdennettaisiin vain sinne tulojen alapäähän, niiden nostamiseksi sinne keskiluokkaan.
Tukienkin tarve vähenisi. Kaikkienhan pitäisi suorastaan iloita tällaisesta ratkaisusta, koska velan tarve vähenisi, mutta toisaalta verojenkin määrä samalla kasvaisi.
Kateellisesta tuli meinaan mieleen se erään kohtaamani alakoululaisen kommentti isukistaan, joka äärimmäisen hyvätuloisena kuitenkin muisti lapselleen opettaa, että ajetaan joka viiko leipäjonoon hakemaan kassi, koska vitutti kuulema niin pahoin, että toinen - oletettavasti melko varaton ihminen - saa ilmaiseksi jotakin.
Kyllä elämä voi olla rankkaa, kun joutuu koko ajan tuollaistenkin ongelmien kanssa painimaan. Joutuu perhanan persaukisellekin olemaan kateellinen. Huh huh.
Mutta onneksi se kateus tosiaankin on vain sen köyhän harrastus, vai?
Ja vaikka tässä kerrottu tarina onkin täysin todellinen tapahtuma, ja esiin nostetaan niin monen täälläkin esiin aina keskustelun tappajaksi tarkoitettu "kateus", niin ainakin osin tämä on jonkinasteista sarkasmia, jos ei jopa ironiaakin sisältävä kannanotto päivänpolttavaan ongelmaan.