Tämä palsta on melkoisen raskas tätä nykyä, jos normaali työntekijöiden huomioiminen ja hyvinvointi koetaan demarina olemiseksi.
Ihmettelen myös kovasti sitä, että täällä ihan tosissaan monet väittävät, että se yritys ei ole mitenkään vastuussa työntekijöistään, että tehkööt töitä juuri niillä ehdoilla mitä ikinä keksitään heittää ja olkoot onnellisia jos jotain siitä palkaksi saavat. Että kaikki kiristävät vyötä, ja kaikilla tarkoitetaan vain teitä, alimman palkkaluokan työntekijöitä. Juuri tämänkaltaisen ajattelutavan takia meillä on olemassa työmarkkinat, joissa on työntekijöitä edustamassa ammattiliitot, koska yksittäisen työntekijän mahdollisuudet pärjätä ilman ammattiliiton antamaa suojaa (mm. TES) on minimaaliset yritystä vastaan.
Mielestäni hyvässä tilanteessa yritys pyrkisi huolehtimaan työntekijöistään mahdollisimman hyvin kaikissa tilanteissa, koska silloin pystytään rakentamaan sitä luottamusta, jonka avulla ne lomautukset ja mahdolliset irtisanomisetkin on helpompi työntekijäpuolella hyväksyä. Optimitilanne olisi, että työntekijöilläkin olisi valinnan mahdollisuus, työskennelläkö huonossa vai hyvässä yrityksessä. Nyt hallitus ajaa mielestäni yksipuolisesti muutosta, jossa heikoimmassa tilanteessa olevilta viedään se mahdollisuus. Esimerkiksi aikuiskoulutustuen poistaminen tulee käytännössä lukitsemaan matalimman palkkatason työntekijät tasan siihen hommaan jota he nyt tekevät, joka pahimmassa tapauksessa on valittu 15-vuotiaana yli 20 vuotta sitten. Ei tällä ryhmällä ole mahdollisuutta pitää sapattivuotta ja ottaa pakastimesta setelinippuja maksaakseen muuntokoulutuksen itselleen.
Suomeen ollaan nyt mielestäni tekemällä tekemässä nk. "orjaluokka" jota on tarkoitus kyykyttää mahdollisimman halvalla tekemään mahdollisimman huonoilla työehdoilla pakkotyötä, koska muuten elämässä ei pärjää.