En ymmärrä miten tämä viesti liittyy esittämiini asioihin?
Rakennusala on suhdanneherkkä, mutta normitilanteessa ammattitaitoisista rakennustyöntekjöistä on pulaa. Maakunnissa asuvat varmasti tuntevat kavereita, jotka ovat tai ovat olleet pitkilläkin komennuksilla pääkaupunkiseudun rakennustyömailla. Ei sinne vain Baltian suunnalta porukkaa tule. Kaverini on työskennellyt vuosikymmeniä Vantaalla ammattikorkeakoulussa rakennusalan yliopettajana. Hänen kertomuksensa rakennusalan vetovoimasta pääkaupunkiseudun nuorten keskuudessa on surullista kuultavaa. Kaverini kertoi, että pari vuotta sitten Helsingissä toisen asteen opiskelupaikoissa rakennusala oli ensisijainen hakutoive seitsemällä!!! hakijalla, näistäkin vain yhden äidinkieli oli suomi. Kyllä ne tekijät on revittävä muualta. Eikä tarvitse olla palkoista huolissaan, kuten juuri tilastoilla osoitit, sillä muualla (myös Tallinnassa) maksetaan yhä paremmin. Ei niitä osaavia tekijöitä tänne ilmaiseksi tule.
Tuloksen maksimointi kuuluu yrittämisen perusperiaatteeseen. Jos me alamme, tai joudumme kilpailemaan verrokkimaitamme huonomalla osaamisella, heijastuu se väistämättä palkkoihin, kun huonompi osaamisemme on myytävä halvemmalla.
Niin johtuuko työvoimapula tekijöiden vähyydestä vai huonosta palkkauksesta? Reilusti palkkaa maksava yhtiö löytää varmasti tekijöitä kauempaakin.
Esimerkiksi hoitoalalla puhutaan työvoimapulasta, mutta kun lähihoitajalle luvattiin palkaksi 4000€/kk, niin hakemuksia tuli valtavat määrät.
Lähihoitajat kiinnostuivat hyväpalkkaisesta työstä.
www.iltalehti.fi
– Kauheasti ei hoitajapulaa ole, kun palkka laitetaan kohdalleen. Yllättävää oli se, että oli alalle palaavia. Moni ilmoitti suoraan, että jos palkka on tällainen, on valmis palaamaan alalle.
En tarkoita, että joka alalla tällaisia palkkoja voitaisiin maksaa kilpailukyvyn kustannuksella, mutta palkannostoihin olisi monessa paikassa varaa. Samaa ongelmaa on myös korkeakoulutettujen aloilla, kuten Akavan puheenjohtajakin toteaa:
Akavan puheenjohtaja Maria Löfgrenin mukaan kilpailukykyä on Suomessa haettu liikaa palkkojen kautta.
www.hs.fi
Löfgrenin mukaan aina, kun puhutaan Suomen kilpailukyvystä, ensimmäisenä nostetaan esiin henkilöstön työn hinta ja mietitään, miten palkat saataisiin pidettyä mahdollisimman alhaisina ja työehdot joustavina työnantajan näkökulmasta.
Tokihan paljon käytetään kotimaista alihankintaa myös reissutöissä, mutta pääsääntöisesti työvoimaa haalitaan halvemmalla muualta.
Rakennusalankin houkuttelevuutta lisäisi selkeät työnäkymät ja reilu palkkaus.
Oikotiirailin Oikotien rakennusalan työpaikkoja Helsingistä, jos jätetään insinööriharjoittelu ja johtotehtävät pois laskuista, niin 1 (
yksi) ainoa yritys oli rekryämässä rakennustyöntekijää omille kirjoilleen.
Loput käyttävät vuokratyöfirmoja.
Sen verran paljon rekrytointeja vierestä nähneenä voin sanoa, että nämä eivät työntekijäystävällisiä palkkauksia ole. Näissä ei kilpailla ammattitaidolla, vaan työn halvalla hinnalla.
Mielestäni on irvokasta, että vaikkapa vastavalmistunut nollakokemuksen rakennusalalta omaava tradenomi haastattelee vuosikymmenien rakennusalan kokemuksen omaavaa tekijää johonkin työpaikkaan. Palkkaus menee niin, että tilaajayritys on määritellyt työn tuntihinnaksi esim. 20 euroa (plus tietysti työnantajan kulut päälle) ja vuokrafirman rekrytoija sitten haastattelee ehdokkaita töihin.
Kokeneempi ammattilainen esittää palkkatoiveekseen esim. 17 euroa, vähemmän kokenut ja ammattitaidottomanpi tyytyy 13 euroon tunnilta. Mitäpä luulet kumpaan valinta kohdistuu, tähän josta vuokrafirma saa ”välistä” 3 euroa tunnilta, vai tähän josta saa 7 euroa tunnilta?
Hyvin usein nämä rekrytoijat ovat bonuspalkalla töissä, joten heidän liksansa kasvaa sitä mukaa mitä halvemmalla he saavat työntekijän töihin. Tilaajayrityksen kulut pysyvät samana, mutta vuokrafirma saa tuoton työntekijän palkasta.
Jos ei tällä halvemmalla tekijällä sitten työ onnistukaan, niin hänet potkitaan ulos koeajan puitteissa ja tilalle etsitään uusi tekijä, mahdollisimman halvalla tietysti.
Ei nämä vuokratyöpaikat houkuttele ketään oman arvonsa tuntevaa ammattitaitoista duunaria, mutta näihin paikkoihin vain on pakko mennä, kun ei muutakaan ole tarjolla.
Ei se isoilla yrityksilläkään aina ole kiinnostusta löytää sitä ammattitaitoisinta tekijää, varsinkin jos firmasta löytyy muutama kokeneempi ammattilainen, niin uudet rekrytoinnit toteutetaan pienipalkkaisilla. Tilaajayritykselle olisi monesti halvempaa palkata paremmalla tuntipalkalla oleva tekijä, kuin maksaa rekrytoinnista ja kokeilla ties kuinka montaa suhaajaa tahansa. Nykyisessä pikavoittojen tavoittelumallissa vain tuijotetaan sitä työn hintaa, eikä niinkään ammattitaitoa tai valmiutta tuloksentekoon.
Nuoret ovat nykyisin melko valveutuneita, eivätkä duunaripuolellakaan lähde kovin mieluusti paikkoihin, joissa ”saat työvaatetuksen, TES:in mukaisen palkan ja mahdollisuuden työllistyä jatkossa”.
Suurin osa paikoista, kun on vielä määräaikaisia ja jopa nollatuntisopimuksilla.
Itse olen kannustanut nuoria tekemään työnsä hyvin työharjoitteluissa ja tätä kautta saavan työpaikan valmistumisen jälkeen. Onneksi vielä löytyy työnantajia, jotka mahdollistavat nuoren työuran starttaamisen reiluilla ehdoilla. Valtaosassa paikoissa ei kuitenkaan näin toimita.