Nuorten työsopimuksia voidaan yrittää naamioida joksikin muuksi, työnantajan velvollisuuksien kiertämiseksi.
yle.fi
Yle on tehnyt ihan hyvän avauksen (huom. kehu) näistä työelämän ongelmista. Keskustelua on vaikea käydä ilman liittoa. Omakin työura on aikanaan alkanut kahvilan kautta kauppaan ja kaupasta sitten aspaan ja lopulta nykyisiin hommiin. Asiakaspalvelua on tullut tehtyä niin kauan, ettei oikeastaan ole hirveästi enää niitä tilanteita, joissa menisi hämilleen.
Moni nuori aloittaa uransa kaupan alalta, josta ainakin minä koen hyvin suurta tarvetta julkisestikin puhua. Epäkohtia on todella paljon ja niihin puuttuminen oli ainakin minulle hyvin vaikeaa. Osassa paikoista hommat toimivat, mutta toimi ainoastaan niin kauan kuin oma lähiesimies oli laadukas. Jos lähiesimies ei ollut kiinnostunut kuin omasta tulospalkastaan niin ongelmia seurasi koko työyhteisön täydeltä.
Niille vanhimmille, joilla on nuoria, jotka aloittavat työuraansa kaupasta niin valistakaa oikeasti näitä nuoria toimintatavoista. Jos tuolla alalla ei ole itse kykeneväinen huolehtimaan omista eduistaan niin työnantaja ei niistä todellakaan huolehdi. Esimerkiksi minulla oli vuosia tilanne, jossa olin täysin käytettävissä täysiaikaiseksi työntekijäksi, mutta sopimustunteja ei saanut kuin 10. Tämä sopimustuntien alimitoitus on työnantajan keino pitää huolta siitä, että muiden toimipaikkojen sairaspoissaoloja saadaan paikattua: käytännössä olet aina kroonisesti kiireessä ja valmiudessa hyppäämään töihin vapaa-ajalla. Itsellänikin oli alkuinnostus työelämään aikanaan ja silloin en tajunnut, miten paljon inhimillisiä voimavaroja vie se, että olet vapaa-ajalla jatkuvassa valmiudessa työhön.
Kauppaan minua kutsuttiin omien vuorojeni päälle töihin kerran viikossa. Usein useita kertoja. Soitot seurasivat jokaisena vapaapäivänä - edes lomalla näitä puheluita ei jäänyt tulematta. Itse kyllästyin ja turhauduin toimintatapoihin oltuani alalla n. 8 vuotta - sen jälkeen rupesin puhumaan epäkohdista ääneen. Kun puhuin epäkohdista ääneen niin työnantaja aloitti määrätietoiset toimet, jolla minut saataisiin pois alalta. Ensimmäiseksi kiusaaminen koski vuorouhkailua: kun tiedossa oli, että minulla oli tietyt päivät, jolloin en halunnut tehdä iltavuoroja niin iltavuorot täyttivät nämä päivät jatkuvasti. Seuraavaksi huomasin, että työyhteisöä alettiin manipuloida minua vastaan: aikaisemmin työntekijät, joiden kanssa olin tullut loistavasti juttuun eivät enää halunneetkaan olla kanssasi samassa työvuorossa. Viimeinen piste oli se, että esimieheni alkoi kertoa, että minusta on tullut asiakkailta valituksia. Yritin kysyä, onko hänellä tarjota jotain omaa sanaansa enemmän näistä valituksista - olen hyvin asiakasorientoitunut ihminen ja asiakaspalvelustani olin lähes aina saanut myös suoraa, positiivisista palautetta. Ihmettelin, miten yhtäkkiä tilanne olisi kääntynyt aivan päälaelleen. Esimieheni vetosi tietosuojaan eikä suostunut julkistamaan lisätietoja.
Lopulta työsuojeluvaltuutettu saapui yksikköömme ja hän tuli suoraan tarjoamaan ratkaisua ongelmaan: siirrämme sinut toiseen toimipaikkaan, koska et tule toimeen tämän yksikön henkilöiden kanssa. Tässä vaiheessa minulla paloi pinna ja totesin, että paras luopua koko hommasta. Irtisanouduin ja poistuin työpaikasta enkä käy siellä vielä, 6 vuotta myöhemmin, edes asiakkaana. Olen katkaissut kaikki välit ja kontaktit tuohon työyhteisöön ja se tuntuu todella pahalta. Ihminen voi oikeasti traumatisoitua näissä paikoissa ja vaatii monen vuoden työn uudelle työnantajalle, saada tällainen ihminen takaisin tolpilleen. Nykyinen työnantajani on aivan eri maailmasta.
Toivon, että tilanne on muuttunut myöhemmin.