Osallistuin täällä jokin aika sitten tähän palkkakeskusteluun, johon myös minulle vastattiin, ettei koulutuksen pituus ole mikään itseisarvo palkalle. Halusin tuota kommentoida, mutta unohduin siihen aivan totaalisesti - koulutuksen pituus ei tietysti ole itseisarvo, mutta kyllä jokainen aikuinen ihminen varmaan ymmärtää, että on siinä koulutuspoliittisia ongelmiakin kiinni, jos kouluttamaton myyjä tienaa enemmän kuin opettaja. En halua tässä kohtaa avata sen enempää omaa koulutustani tai työpaikkaani, mutta teen asiantuntijatyötä ilman alan koulutusta. Palkkani on varsin kilpailukykyinen (ja nyt en tarkoita, että palkkani on huono, mutta se saisi olla kuitenkin parempi), mutta minun tehtävääni ei voi ilman kokemusperäistä osaamista kuitenkaan onnistuneesti suorittaa eli tarvitaan sitä asiantuntemusta kuitenkin ja työssä opettelua sekä koulutusta sitä kautta. Yleinen ymmärrys tämän alan tilanteesta auttaa myös.
Meillä kuitenkin on työpaikalla tilanne, että hyvät myyjät tienaavat 1000-2000 € / kk minua enemmän. Se on paljon rahaa se - tietysti EI JOKAINEN myyjä tienaa minua enempää, mutta parhaimmat tienaavat sen helposti - ja firma vielä petaa heille sen valmiiksi siten, ettei heidän tarvitse lieta niihin keisseihin ollenkaan itseään, jotka tulevat minun pöydälleni. No tämä tästä. Se oli melkein sivuseikka. Isossa kuvassa on kuitenkin minusta hyvinkin ongelmallista, että tällaiset entry-level työt voivat monissa paikoissa tarjota huomattavasti parempia palkkoja kuin pitkätkään yliopistokoulutukset. Pidemmän päälle väistämättä seuraus on se, että yliopistokoulutusta hankitaan yhä vähemmän - sekään ei välttämättä ole yhteiskunnan tasolla huonoin mahdollinen tilanne, mutta pitkiä opintoja, joiden vuoksi joudutaan usein ottamaan useamman 10 000 € lainaa niin eihän se hyvä tilanne lähtökohtaisesti ole, etteivät nämä ihmiset työllisty tuottaviin työtehtäviin.
Sitten tullaan mielestäni siihen toiseen rahaan liittyvään ongelmaan, joka on itse asiassa koko yllä mainittua ongelmaa isompi ongelma minusta. Sen ongelman nimi on se, että tässä on muutamia isoja, hyvin työllistäviä aloja kuten kaupan ala sekä ravintola-ala, joissa käytetään hyvin paljon henkilöstöä, mutta käytännössä kyseessä on usein riistotyö. Tiedän mistä puhun, koska olin vuosia töissä eräässä suuressa kaupassa - meillä työntekijät alimitoitettiin aina tunneilla ja todella harvalle pystyttiin tarjoamaan ne täydet viikkotunnit. Firma loi jopa sellaisen systeemin, jossa työvuoroja olisi pitänyt tehdä useammassa paikassa ja kerätä ikään kuin puuttuvat tunnit omaan laskuunsa. Tämä lähentelee hyväksikäyttöä ja eniten olen surullinen siitä, että nämä ovat valtavan maksukykyisiä ja paksusti voivia firmoja, joilla olisi varaa hieman hillitymmin ketjuaan laajentamalla antaa hyvinkin monelle isompi palkka sekä paremmat edut työskentelyyn. Työ on myös kuluttavaa.
Jos olisin tiennyt sen 10 vuoden aikana, kun tuolla alalla toimin, mitä normaalit työehdot tarkoittavat, en olisi ollut siellä päivääkään. Vasta vuosia tuon jälkeen ymmärsin, että olin onnekas päästessäni alalta pois, koska niin huonoa siellä oli ihmisen olla töissä. Työnantaja lähinnä aukoi päätään - ei mahdollistanut työvuorojen muutoksia, tein käytännössä viikonloppua ja iltaa kesästä ja vuodesta toiseen. Työnantajalle jopa työvuorojen muutokset olivat usein liian kovan työn takana. Sairaslomatkin ovat alalla kroonisesti koholla ja työntekijöitä soitellaan töihin aina vapaalta. Se suurin ongelma tässäkin on se, että tällaiset isot alat luovat Suomeen yhä leviävän halpatyömarkkinan, jossa suomalaiset eivät enää itse pärjää töissä. Muistan, kuinka usein ystäväni ihmettelivät tuolloin, kuinka minulla ei ollut koskaan rahaa, vaikka olin aina töissä. Olen katsonut vanhoja palkkanauhoja ja ihmettelen sitä vielä itsekin - tottapa. 10 vuotta työtä huonoimpiin mahdollisiin aikoihin ja mitään et saa elämää varten säästöön.