Karmea on kyllä varhaiskasvatuksen tilanne tällä hetkellä, vaikka se ei välttämättä ulkopuoliselle sellaisena näyttäydykään.
Lähipiirissä alalla työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja, joka on hyvä esimerkki alan ongelmista. Valmistunut muutama vuosi sitten yliopistosta (kandin tutkinto), heti töihin, kohtalaisen nopeasti vakipaikka, noin 4 vuotta työskennellyt alalla ja miettii alanvaihtoa varmaan joka toinen päivä. Todella väsynyt työpäivien jälkeen ja mitä kuunnellut hänen juttuja niin työpaikalla todella yleinen keskustelunaihe on alanvaihto, jonka useampi kollega on jo tehnytkin. Isot lapsiryhmät ja erityislapset aiheuttavat haastetta, lisäksi lastentarhanopettajana koetaan että pedagogiikkaa ei saada sisällytettyä yhtään päiviin, kun aika menee täysin siinä että saadaan pidettyä pakka jotenkuten kasassa ja päivistä selvittyä.
Muutenkin kuulostaa että on kohtalaisen paljon tällä tuttavalla kollegoita, jotka ovat uupumuksen takia poissa pitkiä aikoja. Lisäksi sijaisista on huutava pula; joku sijainen oli kertonut saavansa kyselyjä kymmenistä eri paikoista. Kerran heillä oli sijaisena eläkeläinen, jota päiväkodin johtaja käski pitää erikseen silmällä (eli käytännössä 1 hoidettava lisää, mutta onpahan esittää paperilla että on tarvittava määrä aikuisia per lapsi).
Palkka lastentarhanopettajalla täällä pohjois-pohjanmaalla on noin 2500e bruttona. Jonkun mielestä se voi olla ihan hyväkin palkka, mutta sanoisin että työn kuormittavuus henkisesti ja fyysisesti on sen verran kovaa, että soisin kyllä tuohon pari sataa lisää, mistä ikinä se sitten otettaisikaan. Eipä tuo palkka varsinaisesti auta ongelmiin, mutta motivoisi varmaan hieman enemmän kestämään tuota raskasta työarkea. Usein tulee mietittyä palkkaerojen epäreiluutta, kun esimerkiksi itse korkeastikoulutettuna talousihmisenä pyörittelen päivittäin tietokoneella Exceleitä, ja tienaan rutkasti enemmän kuin nämä arjen sankarit. Aiemmin täällä on keskusteltu vastuun roolia palkkasummassa, mutta onhan tekijöitä todella useita muitakin. Vaikka työntekijä olisi roolissa, jossa hänelle sanellaan tehtävät mitä hän suorittaa, pitää mielestäni ottaa huomioon työn kuormittavuus myös laajemmin. Päiväkodeissa esimerkiksi jo desibelitasot ovat aika korkeita.
Arvostan kyllä suuresti kyseisellä alalla työskenteleviä, mutta hieman on ristiriitaiset fiilikset kuskata omaa jälkikasvua päivähoitoon päivittäin. Vaikka tiedän että enemmistö työntekijöistä on loistavia työssään, näkee heistä että kuormitus on aika kovaa ja väsyttää. Siinä ei varmaan hirveästi ole mahdollisuuksia antaa edes vähän aikaa yksittäiselle lapselle, kun ympärillä pyörii toistakymmentä muutakin.