Muutama (punnittu?) sananen hoitajien tilanteesta.
1. (Juuri) kukaan ei ole ollut sitä mieltä, etteivätkö hoitajat ansaitsisi kohtuulliset palkankorotukset. Erimielisyydet alkavat sitten siitä, mitä termillä kohtuullinen tarkoitetaan. Itse koen, että kohtuullinen voisi olla 0,5-1 prossaa yli yleisen linjan.
2. Toinen asia on sitten, onko edes kohtuullinen tasokorotus hoitajille realismia. Vastaus tähän kysymykseen on valitettavasti ei ja siihen kolmekin syytä. Ensinnäkin ilman verojen korotuksia ja/tai valtion budjetilla vastaan tulemista, ei sellaiseen korotukseen ole rahaa. Toinen syy on, että hoitajien extrakorotus on aikuisten reaalimaailmassa mahdoton ilman, että sama annettaisiin myös muille palkkakuopassa oleville julkisen puolen työntekijöille (varhaiskasvatus, siistijät, opettajat jne.). Osuutensa ulosmittaisivat takuuvarmasti myös ne, jotka eivät ole palkkakuopassa, esim. lääkärit. Tätä ei pystyttäisi kestävästi hoitamaan millään veronkorotuksilla eikä edes valtion tuella. Kolmannekseen julkisen sektorin tolkuttomat palkankorotukset sysäisivät suurella todennäköisyydellä inflaatiokierteen (joka riski muutenkin on nyt suuri) holtittomaan liikkeeseen. Seurauksena voisi olla jopa reaaliansioiden lasku nykyisestä.
3. Minua sieppaa median tapa puhua "joukkoirtisanoutumisesta työtaistelutoimenpiteenä". Ei ole olemassa mitään joukkoirtisanoutumista. On vain yksittäisten heniköiden irtisanoutumisia, joita tapahtuu suuri määrä samaan aikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäinen irtisanoutuja tulee riskeeraamaan karenssit, palveluvuosien tuomion etujen menetykset ja mahdollisesti leimautumisen "hankalaksi" (etenkin jos vielä sattuu olemaan luottamusmies) henkilöksi. Hän siis vaarantaa oman (ei Millariikan) toimeentulon ja tulevaisuuden. TEHY ja Super eivät pysty neuvottelemaan sellaista sopimusta, joka juridisesti velvoittaisi työnantajan ottamaan irtisanoutuneet takaisin duuniin. On varmaan todennäköistä, että heidät otettaisiin vanhoina työntekijöinä, mutta mitään takeita siitä ei voi kukaan antaa. Sen vuoksi olisi oikeudenmukaista niitä hoitajia kohtaan, että realiteetit kerrottaisiin myös julkisessa viestinnässä. Niin, ja ainahan sitä voi Norjaan lähteä - jos osaa edes auttavasti kieltä ja perheen tilanne (puolison työpaikka, lasten koulut, harrastukset ja kaverit yms. muuttujat) sen sallivat...
4. Hoitajien palkkoja vertailtaessa esim. Norjan tilanteeseen kannattaisi ottaa huomioon bruttopalkan lisäksi elinkustannukset. Voi huikeasta palkasta lumoutuneelle hoitajalle tulla järkytyksenä, mitä se työvuoron jälkeinen kalja maksaakaan. Pienimuotoinen shokki ja epäusko saattaa yllättää myös vuokralaskun maksettava kohtaa katsoessa (vinkkinä, se ei ole pilkkuvirhe).
5. Jos kuviteltaisiin, että Tehyn ja Superin vaatima palkkaohjelma kaikesta huolimatta menisi läpi, seurauksena olisi karmaiseva kulukuuri Sotealueilla. Epäilen, että painavampi tilipussi ei paljoa työssäjaksamista auta siinä vaiheessa kun kymmenen prosenttia nykyisistä hoitajista on irtisanottu, että jäljelle jäävien palkkoihin riittävät rahat. Tämä on hyvä pitää mielessä niidenkin (potentiaalisten) potilaiden, jotka ovat nyt sitä mieltä, että tietenkin korotukset pitää antaa - siinä tulee hoidon tason kannalta kylmää kyytiä.
www.uusimaa.fi
www.talouselama.fi
