Olen tästä eri mieltä. Ja eihän tämä koske vain opettajia: tehtävät laajenevat joka paikassa, mutta kysymys kuuluu, mihin vertaat tätä? Eihän tuota muuta henkilökuntaa ole ennen ollut koulussa yhtään sen enempää kuin nytkään, mutta tästä huolimatta opettajat ovat ennen pärjänneet samanlaisen oppilasmäärän kanssa. Ongelmaa ratkaisemaan on jo tuotu erityisluokat, jotka puolestaan ovat kymmenien tutkimusten aikana osoittaneet täysin tehottomuutensa. Niissä oppilaat oppivat huonommin kuin muissa luokissa, mutta opettajalle jää vähemmän työtä, kun vaikeat oppilaat voidaan siirtää pois. Kyllä yhteiskunnallinen muutos ja tehtävien laajeneminen koskee koko työelämää - ei pelkästään opettajia. Yksi yliopistotutkintojen perusominaisuus on niiden konkretisoimattomuus sopimaan juuri tiettyyn tehtävään. Opettajan ydintehtävä on opettaa - mutta ihan yhtä tärkeää opettamistekemistä on informaalin oppimisen mahdollistaminen - kuitenkin koululla on funktionsa kansalaisuuden muovaajana.
Miten opettajan tehtävä on laajentunut? Eikö opettajan tehtävä ole edelleen opettaa ja kasvattaa?
Maailma on muuttunut, onneksi. Nykyään koulussa on monenlaisia oppilaita, jotka tarvitsevat henkilökohtaista tukea. Inkluusio on hieno juttu, teoriassa.
Ennen erityisoppilaat sijoitettiin tarkkikselle tai erityiskouluihin. Opettajien asema yhteiskunnassa ja auktoriteetti oli täysin eri tasolla. Lainsäädäntö oli yksinkertaisempaa, tiedonsiirto oli helppoa.
Tänä päivänä tavoitteena on, että kaikki ikäluokan oppilaat käyvät koulunsa lähikoulussa ja tarvittava tuki tuodaan sinne. Hieno ajatus, mutta kuten sanoin, toimii vain teoriassa.
Opettajien koulutus valmistaa opettamiseen, pedagogiseen työskentelyyn. Luokanopettajan koulutuksessa saa valmiudet kasvatukseen, aineopettajilla tämä taitaa jäädä opettajan oman persoonan ja mielenkiinnon varaan.
Nykyään lapset saavat erilaisia diagnooseja ja osaaminen esim. Nepsy lapsien käyttäytymisen ymmärtämiseen on kasvanut paljon. Kun tähän lisätään lainsäädännön muutokset, mm. tiedonsiirron vaikeutuminen ja raportointivelvollisuuden lisääntyminen, tarvittaisiin kouluihin lisää moniammatillista väkeä.
Kuten olen sanonut, inkluusio on hieno juttu. Valitettavasti kuntapäättäjät pilaavat hienon ajatuksen poliittisilla päätöksillä eli eivät anna tarvittavia resursseja. Kun luokassa on useampi oppilas, joka tarvitsee tukea ja yksi opettaja, inkluusio ei olekaan hieno juttu.
Opettaja joutuu olemaan liian usein sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykologi.
Kotien murheet näkyvät suoraan luokassa, jossa opettaja sitten selvittelee poissaoloja, väsymystä ja masennusta. Oppilas näyttäytyy luokassa poissaolevana, hiljaisena, likaisena ja ehkä jopa itseään vahingoittavana.
Samaan aikaan luokassa voi olla oppilas, jolla on selkeät ADHD oireet, autismin kirjon piirteitä tai suuria oppimisvaikeuksia, mutta psykologille on vuoden jono.