Viimeisin sotilasoikeudenkäytössä kuolemaantuomittu ei ole vuodelta 1961, vaan ao. teksti viittaa toistaiseksi viimeisimpään tuomion täytäntöönpanoon.
Sotilasoikeudenkäytön kautta "death row:hon" päätyneet henkilöt löytynevät myös tuon yleistajuisen linkin etusivulta.
En lähde käymään läpi kuolemantuomiosta käytyä oikeudellista keskustelua läpi, mutta tiettyä pidättyvyyttä sotilasoikeudenkäytön osalta on ollut havaittavissa, nimenomaan syytettyjen oikeusturvan perusteella. Tuo prosessi kun sattuu olemaan tietyssä mielessä erilaista kuin "normaali" liittovaltion tuomioistuimissa käytävä rikosprosessi. (puhumattakaan sitten osavaltioiden rikosprosesseista, olkoonkin, ettei kaikissa osavaltioissa ole edellenkään käytössä kuolemantuomiota)
Erilaisia moratorioita/rajoituksia kuolemantuomion soveltamiselle on korkeimman oikeuden kuuluisan ratkaisun (Furman v. Georgia 408 U.S 238) lisäksi ollut muitakin. Ylipäätään, kuolemantuomioiden täytäntöönpanon määrän kasvu alkoi USA:ssa vasta 1990-luvulla (etelän osavaltioista).
Kysymys kuolemantuomion laillisuudesta elää edelleen voimakkaana, erityisesti lakimieskunnan parissa ("kansahan" siellä - kuten täälläkin - huutaa lähinnä verta).
Sinänsä liittovaltion/sotilastuomioistuimien integriteettiin voinee luottaa, mikäli juttu siis sinne asti ylipäätään päätyy (aina ei kaikkien osavaltioiden tuomioistuimien osalta ole näin voinut sanoa). Ongelmaksi saattaa muodostua haluttomuus esitutkinnan suorittamiseen, vertailukohtana esimerkiksi poliisien tekemät rikokset ja kaikille tv-roskan kautta ainakin nimenä tutuhko "sisäinen tutkinta", toki JAG-sarjaa ja ihanaista Catherine Belliä kuolanneet (jolla muuten persialainen sukutausta) saattavat omata aavistuksen asevoimien vastaavasta menettelystä...
Sinänsä tämän selittäminen on turhaa, koska valtaosa näyttäisi puhuvan teoista/vastuista, joiden tutkimista varten kongressi perustaisi erityiskomission. Eli ei siis yksittäisten sotilaiden mahdollisesta rikosvastuusta.
Mahdollisista "national security" implikaatioista puhumattakaan. Toisin kuin valtaosa näyttää luulevan, "national security" ei ole oikeuttamisperuste, vaan lähinnä peruste mahdollisen prosessin julistamisesta salaiseksi. On olemassa erikoistuomioistuimia, joiden tuomiolauselmatkaan eivät ole julkisia (esimerkiksi tiedusteluasioissa).
Summa summarum, sotilaita on myös tuomittu rangaistuksiin myös muiden kuin sotilastuomioistuimien toimesta. Tuomioistuimien välisen kompetenssin (toimivallan) rajankäynti (~ jurisdiction) ei ole niin itsestään selvää kuin hätäisempi voisi olettaa.
Ei ole täysin tavatonta, ainakaan lievemmissä rikoksissa, etteikö tuomiovaltaa voitaisi siirtää myös paikalliselle ei-yhdysvaltalaiselle tuomioistuimelle, kuten esimerkiksi Okinawalla on tapahtunut. Eli tällöin foorumina on ollut paikallinen japanilainen tuomioistuin.
Sotilasoikeudenkäytön kautta "death row:hon" päätyneet henkilöt löytynevät myös tuon yleistajuisen linkin etusivulta.
En lähde käymään läpi kuolemantuomiosta käytyä oikeudellista keskustelua läpi, mutta tiettyä pidättyvyyttä sotilasoikeudenkäytön osalta on ollut havaittavissa, nimenomaan syytettyjen oikeusturvan perusteella. Tuo prosessi kun sattuu olemaan tietyssä mielessä erilaista kuin "normaali" liittovaltion tuomioistuimissa käytävä rikosprosessi. (puhumattakaan sitten osavaltioiden rikosprosesseista, olkoonkin, ettei kaikissa osavaltioissa ole edellenkään käytössä kuolemantuomiota)
Erilaisia moratorioita/rajoituksia kuolemantuomion soveltamiselle on korkeimman oikeuden kuuluisan ratkaisun (Furman v. Georgia 408 U.S 238) lisäksi ollut muitakin. Ylipäätään, kuolemantuomioiden täytäntöönpanon määrän kasvu alkoi USA:ssa vasta 1990-luvulla (etelän osavaltioista).
Kysymys kuolemantuomion laillisuudesta elää edelleen voimakkaana, erityisesti lakimieskunnan parissa ("kansahan" siellä - kuten täälläkin - huutaa lähinnä verta).
Sinänsä liittovaltion/sotilastuomioistuimien integriteettiin voinee luottaa, mikäli juttu siis sinne asti ylipäätään päätyy (aina ei kaikkien osavaltioiden tuomioistuimien osalta ole näin voinut sanoa). Ongelmaksi saattaa muodostua haluttomuus esitutkinnan suorittamiseen, vertailukohtana esimerkiksi poliisien tekemät rikokset ja kaikille tv-roskan kautta ainakin nimenä tutuhko "sisäinen tutkinta", toki JAG-sarjaa ja ihanaista Catherine Belliä kuolanneet (jolla muuten persialainen sukutausta) saattavat omata aavistuksen asevoimien vastaavasta menettelystä...
Sinänsä tämän selittäminen on turhaa, koska valtaosa näyttäisi puhuvan teoista/vastuista, joiden tutkimista varten kongressi perustaisi erityiskomission. Eli ei siis yksittäisten sotilaiden mahdollisesta rikosvastuusta.
Mahdollisista "national security" implikaatioista puhumattakaan. Toisin kuin valtaosa näyttää luulevan, "national security" ei ole oikeuttamisperuste, vaan lähinnä peruste mahdollisen prosessin julistamisesta salaiseksi. On olemassa erikoistuomioistuimia, joiden tuomiolauselmatkaan eivät ole julkisia (esimerkiksi tiedusteluasioissa).
Summa summarum, sotilaita on myös tuomittu rangaistuksiin myös muiden kuin sotilastuomioistuimien toimesta. Tuomioistuimien välisen kompetenssin (toimivallan) rajankäynti (~ jurisdiction) ei ole niin itsestään selvää kuin hätäisempi voisi olettaa.
Ei ole täysin tavatonta, ainakaan lievemmissä rikoksissa, etteikö tuomiovaltaa voitaisi siirtää myös paikalliselle ei-yhdysvaltalaiselle tuomioistuimelle, kuten esimerkiksi Okinawalla on tapahtunut. Eli tällöin foorumina on ollut paikallinen japanilainen tuomioistuin.
Viimeksi muokattu: