Special Guest kirjoitti:
Käytin uusvasemmisto-termiä tässä yhteydessä ihan tarkoituksella tätä "analysoi meille marxilaisuus"-jengiä rauhoitellakseni.
Eli uusvasemmistoon kuuluva on joutunut määrittelemään asemansa uudelleen kommunismin romahdettua omaan mahdottomuuteensa. Siksi hän haluaa ottaa etäisyyttä ideologioiden taistelussa tyrmättyyn kommunismiin ja usein kiistää olevansa marxilainen. Toisinaan uusvasemmistolaisen tausta kuitenkin saattaa olla marxilainen, mutta ei suinkaan välttämättä.
Yleisempää uusvasemmistolaisuudelle on joka tapauksessa se että marxilaisuuden asenteet, sympatiat ja antipatiat jatkavat elämäänsä heidän keskuudessaan - kuten esim juuri amerikkalaisvastaisuus.
Aha.
Special Guest kirjoitti:
Vaikea kuvitella tilannetta jossa globaalin talouden etujen mukaista olisi ampua itseään jalkaan?
Tällainenhan on terveellä järjellä ajateltuna sulaa hulluutta. Silti suuresti suitsuttamasi USA tekee tätä joka päivä.
Esimerkiksi aseteollisuuden edut määrittävät suuresti USA:n ulko- ja talouspolitiikkaa. Olisiko Yhdysvallat niin hanakka sotimaan, jos aseteollisuus ei olisi maan suurin teollisuudenala? Olisiko USA niin hanakka sotimaan, jos kongressiedustajien äänisaaliit eivät riippuisi niin vahvasti aseteollisuuden menestyksestä omassa osavaltiossa?
Jotta pääsisit pohdinnassa alkuun, heitän ilmaan vielä kysymyksen: Kuinka paljon esimeriksi USA:n Irakin sota on tullut maksamaan (kymmenen miljardin tarkkuus on ihan ok), ja mistä nuo rahat on otettu?
Kirjoitin Kuvitteellinen kolmas maailmansota -ketjuun puolivakavissani kirjoituksen, jossa sota syttyy yritysten halusta. Yritysten valta on kasvanut yli julkisen vallaan. Politiikkaa tehdään sen mukaan, mikä palvelee talouselämän etuja. Usein on niin, että liike-elämän voimahahmot ovat tekemässä päätöksiä myös politiikassa.
Tällainen kehitys ei ole tervettä.
Special Guest kirjoitti:
Olen jo useaan kertaan toistanut että ongelma on juuri siinä että kaikesta syytetään yksisilmäisesti ainoastaan Yhdysvaltoja.
Kyse ei ole siitä että USA olisi viaton enkeli, vaan siitä että muut valtiot eivät ole sitä parempia. Siitä huolimatta tämä "oikeutettu kritiikki" kohdistuu kerran toisensa jälkeen vain ja ainoastaan Yhdysvaltoihin.
Ilman juuri sitä kieroutunutta asennetta olisi tämäkin viestiketju nähdäkseni tarpeeton.
Onko joku väittänyt sitten, että muut valtiot ovat pulmusia? Ketjun aiheena on Amerikkalaisvastaisuus. Se yksin lisää todennäköisyyttä sille, että tähän ketjuun ilmestyy Amerikan Yhdysvaltoja kritisoivia kirjoituksia.
Toistan sen vielä kerran sinulle. Mielestäni USA on maailman ykkösvaltio. Homma on vain päin persettä, kun maan johtoon on päässyt ryhmä herroja, jotka ajavat ase- ja öljyteollisuuden etuja. Siitä on "demokratia ja vapaus" kaukana.
Jos et sitä tiennyt, savolaiset ovat kieroja luonnostaan. Ei siinä mitään amerikkalaisvastaista asennetta tarvita.
Special Guest kirjoitti:
Puhun nyt niistä EU-alueen valtioista, joilla on taloudellista merkitystä - eli Ranska, Saksa ja kumppanit, kääpiövaltioiden kansainvälinen merkitys on olematon. Saksa on Euroopan talouden veturi ja kun se yskii, koko Euroopan talous konttaa.
Sano suoraan, ettet ennen vastaustani tiennyt itsekään, millaisesta Euroopasta oikein puhut.
Mihin vedetään merkityksettömien maiden raja? Keitä ovat Ranskan ja Saksan kumppanit? Oliver kenties?
Special Guest kirjoitti:
Päteekö sama Yhdysvaltoihin?
Kielsit puhumasta Euroopan taloudesta kokonaisuutena, mutta kuitenkin teit juuri niin USA:n suhteen paheksuessasi sen velkaantuneisuutta.
Vai ovatko kenties kaikki Yhdysvaltain yritykset korviaan myöten velkaantuneita?
USA=1 valtio, Eurooppa=1 valtio? USA:ta johtaa yksi keskushallinto, Eurooppaa ei. Saattaa hieman vaikuttaa talouselämään...
No, on tuokin kysymys. Ovatko KAIKKI yritykset velkaantuneita? Ei tietenkään ole.
Special Guest kirjoitti:
Mieleenkiintoista että ylistät Saksan ja syyllistät Yhdysvaltain taloutta, kun kuitenkin Yhdysvaltain talouskasvu on yli kaksinkertaista ja bruttokansantuote per nuppi puolitoistakertainen Saksaan verrattuna.
Eh, faktojen toteaminen on ylistämistä? Ok, ylistetään sitten. Kuten ehkä huomasit, totesin ainakin rivien välissä, että Saksalla on omat vaikeutensa. Metalliteollisuus on ollut vaikeuksissa ja työttömyystilanne on ollut vaikea. Monet entisen Itä-Saksan kansalaiset tahtovat jäädä pysyvästi työttömiksi.Tätähän sinä haluaisit kuulla varmaan enemmänkin.
Yhdysvaltain talous on vaikeuksissa velkataakkansa kanssa. Sitä ei BKT:n kasvu muuta mihinkään. Taloudepito on täysin järjetöntä.
Special Guest kirjoitti:
Jos ei tässä Amerikan romahdusta hehkutettaessa sentään heitettäisi suhteellisuudentajua ihan romukoppaan asti kuitenkaan.
Kyllähän maailmantalouden voimakeskus on aivan ylivoimaisesti nyt ja lähitulevaisuudessa Yhdysvallat. Piste.
Sen sijaan talouskasvu noissa mainitsemissasi maissa on voimakkaampaa, mutta lähtötaso on niin matala että ne eivät uhkaa Yhdysvaltain ykkösasemaa vielä moneen, moneen vuosikymmeneen.
Mitäs mitäs. Kukas nyt "hehkuttaa omiaan ja polkee muita alas"?
Talouselämän (ja sitä kautta suoraan ja välillisesti poliittinen) mielenkiinto on siellä, missä talous kasvaa voimakkaimmin. Euroopassa tällaisia alueita ovat ennen kaikkea Venäjä, Ukraina ja Baltia.
Pääomat eivät tunnusta kansallisia rajoja. Valta keskittyy sinne, missä ovat pääomat, eli tällä hetkellä Venäjälle ja Kaukoitään.
On vaikea nähdä tulevaisuuden Yhdysvaltoja enää muunlaisena voimakeskuksena kuin sotilaallisena. USA:n talous on kovin riippuvainen Kaukoidästä.
Venäjän nousu alkaa näkyä jo Suomessakin. Lukoil osti hiljan suomalaisen Teboilin ja nyt venäläiset tavoittelevat Nestettä. Venäläiset pääomat ovat muutenkin tulossa entistä voimakkaammin Suomeen, ja samalla muualle Eurooppaan.
Special Guest kirjoitti:
Näinhän se menee.
Ensin pauhataan että USA menee Irakiin taloudellisista syistä ja sitten syytellään että Irakiin meno onkin taloudellisesti mieletöntä.
Niin tai näin, aina väärin päin.
Aseteollisuus etunenässä hyötyy Irakin (ja muista sodista) sodasta. Valtio maksaa viulut. Tätähän tässä on koetettu kritisoida.
Onko esimerkiksi Lockheed Martin maksanut armeijan ylläpidosta muuten kuin lobbaamalla Washingtonissa sen puolesta, että sotiminen kannattaa?