Kuuntelin uusimman Other Minds and Hands -jakson (podcast siis), jossa oli vieraana John Howe. Howe on ollut toki tekemässä tätä sarjaa, mutta siitä ei juurikaan puhuttu. Sen sijaan käytiin varsin mielenkiintoinen keskustelu tekstin ja kuvien yhteydestä, suosittelen kuuntelemaan. Howe puhuu mm. Tolkienin kuvailuista, kuinka niitä ei oikein voi ottaa kirjaimellisesti, vaan ne kertovat enemmän siitä, kuinka tarkkailijat asian kokevat. Ihan yksinkertaisena esimerkkinä: Gandalfin kulmakarvat ulottuvat kuvauksen perusteella hatunreunan yli. Kirjaimellisesti ne ovat siis joko käsittämättömän pitkät, tai hatunlieri varsin kapea. Kummassakin tapauksessa lopputulos näyttää naurettavalta, jos rupeat oikeasti piirtämään Gandalfia näin.
Tästä tuli mieleen toinenkin asia, joka liittyy vielä vähemmän tulevaan sarjaan, mutta missä fanit ovat tarpeettoman kirjaimellisia tulkinnoissaan. Lueskelin Quora-sivustoa, ja feedissäni tuli vastaan vaihteeksi Tolkienia. Erään vastauksen kommenteissa alkoi keskustelu elokuvan kohdasta, jossa Noitakuningas kohtaa Gandalfin Minas Tirithin portilla ja murtaa tämän sauvan. Kommentoijien mielestä tämä on mahdotonta, koska (ja yksinkertaistan vähän) Aragorn ajoi Noitakuninkaan pois Viimapäällä, ja Gandalf on voimakkaampi kuin Aragorn.
Nyt on todettava, että minäkään en pidä siitä kyseisessä elokuvassa, että Noitakuningas "voittaa" Gandalfin. En kuitenkaan ole samaa mieltä yllä mainittujen kommentoijien kanssa siitä, että
tekstin perusteella se on mahdotonta. Ensinnäkään Aragorn ei "voita" Noitakuningasta Viimapäällä. Kirjassa sanotaan ihan yksiselitteisesti, että pistettyään Morgulin veitsellä Noitakuningas kuvitteli tehtävän olevan selvä, ja vetäytyi.
Toisaalta kirjassa EI sanota, etteikö Noitakuningas OLISI voittanut Gandalfia. He kohtaavat portilla, mutta Noitakuningas ei käänny pois Gandalfin takia:
Gandalf ei liikkunut. Ja juuri sillä hetkellä, jollakin kaukaisella Kaupungin pihalla kiekui kukko. [...]
Ja kuin vastauksena kaikui kaukaa toinen sävel. Torvet, torvet, torvet soivat. Ne kaikuivat vaimeina tumman Mindolluininin rinteillä. Suuret pohjoisen torvet soivat. Rohan oli viimein tullut."
Toisin sanoen Noitakuninkaan pysäytti kukko ja Rohanin saapuminen. (Ja juu, oli pakko lainata tuo kohta, jos ei nyt ihan lempikohtani, niin ainakin se, joka herättää voimakkaimman tuntemuksen.*) Mutta hyökkäystä Gondoriin ei johtanut maantierosvo tai örkkikorpraali. Noitakuningas jätti Gandalfin toistaiseksi rauhaan, ja palasi johtamaan taistelua.
Siten Tolkienin teksti ei missään tapauksessa sano, etteikö Noitakuningas
voisi olla vahvempi kuin Gandalf. Kuten Gandalf sanoo: "maailmassa on monia voimia, jotkut vahvempia ja jotkut heikompia kuin minä. Ja joitain vastaan voimiani ei ole vielä mitattu." Tai jotain sellaista, laitoin nyt ulkomuistista. Kyllä minäkin arvelen, että Gandalf
olisi vahvempi, mutta se ei ole mitenkään eksplisiittistä. Gandalf ja Noitakuningas yksinkertaisesti eivät ota mittaa toisistaan, asia jää auki. Elokuvan kohtauksen ongelma ei siis niinkään ole se, että se olisi tekstin vastaista, vaan se, että se ei oikein toimi temaattisesti, eikä tunnu oikealta. Luulen, että tarkoituksena on Jacksonilla ollut korostaa Noitakuninkaan pelottavuutta juuri ennen tämän kuolemaa. Mutta henkilökohtaisesti en näe, että kohta toimii. (Vastaavia kohtia on elokuvissa muitakin. Eli näen, mitä haetaan, mutta ne eivät toimi minulle.)
Tämä siis ihan puhumattakaan siitä, että eihän se oikeassakaan maailmassa yksioikoisesti mene niin, että A voittaa B:n ja B C:n, joten A voittaa C:n. Kärpät voittaa Saipan ja Saipa (tiistaisena marraskuun iltana) IFK:n, mutta silti yllättävän usein IFK voittaa Kärpät. Tuo yllä kuvattu päättely on vähän sellaista Keski-Maan roolipelistämistä, jos nyt keksin uuden sanan sille. Eli Aragorn on tason 40 samooja, Gandalf tason 50 velho, ja Noitakuningas on tason 30 elävä kuollut, joten Gandalf voittaa Noitakuninkaan. Kuitenkin Noitakuningas on Gandalfin kohdatessaan voimainsa tunnossa. Hän on toimittanut armeijan piirittämään vihollisen kaupunkia, portti on murrettu, ja vastassa on vain joku "kurja houkka" joka ei "tunne Kuolemaa kun sen nä[kee]". Tuossa tilanteessa Noitakuningas voisi hyvinkin kukistaa ainakin Gandalf Harmaan, vaikka Valkoinen voikin olla sitten liian kova pala.
No niin. Kirjoitin siis pitkän pätkän tänne vastatakseni keskusteluun, joka on käyty toisaalla, ja joka ei oikeastaan liity ketjun aiheeseen. No, ehkä sikäli liittyy, että se korostaa sitä, kuinka on hyvä tehdä ero sen välillä, mitä teksti oikeasti sanoo, ja mikä on siitä vedetty johtopäätös. Tämähän on ollut vähän teemana, liittyen kääpiöttärien partoihin yms. Ja tästä voi palata takaisin keskusteluun, joka käytiin alussa mainitussa podcastissa Howen kanssa. Lukiessa jokainen muodostaa kuvan siitä, miltä hahmot näyttävät. Missään tapauksessa kenenkään mielessään muodostama kuva ei ole väärä. Mutta on hyvä ymmärtää, että se ei myöskään ole
oikea siten, että muut olisivat vääriä. Olen itsekin joutunut hyväksymään, että joidenkin mielestä haltioilla on suipot korvat. Olen eri mieltä, mutta kestän sen, enkä vääntelehdi Jacksonin leffoja katsellessa. (Siis sen takia, muista syistä tietyissä kohdin kyllä.) Mutta jos osaisin piirtää, piirtäisin haltioiden korvat pyöreiksi.
* Jos haluaa tuntea jotain, kehotan katsomaan Youtubesta
tämän pätkän, jossa Tolkien itse lukee tekstin, joka kuvaa Rohirrimin hyökkäystä, sovitettuna erinomaisesti elokuvaan. Itse en pysty kuivin silmin tähän.
