Alma Media/Lapin Kansa vs. Korhonen

[Juicey]

Toki tiedän ja ymmärrän että joidenkin ihmisten toimintaa ohjaavat horoskoopit tai vastaavat ja hyväksynkin sen, mutta ei se silti tee kyseisestä toiminnasta perusteltua. Jos jonkun ihmisen arvojen mukaista on uskoa, että kännitonttu vaihtaa setelit kolikoihin tai alushousutonttu piilottaa yön aikana alusvaatteet, niin siitä vaan. Rationaalisesti perusteltua toimintaa uskomukset eivät silti ole.

Ei tosiaan kännitontut vaihtelemassa rahoja ole mitenkään todellisia asioita, mutta toisaalta uskominen arvoihin ja uskominen kännitonttuihin ovat kaksi aivan eri asiaa.

Jotkut uskovat Martti Vainioon, kännitonttuihin, WinCapitaan tai alusvaatetonttuihin ja varmaan se sitten kertoo ihmisestä, jos joku ei kykene käsitellä tuollaisia uskomuksia pitämään perusteltuina ja kuinka heillä on heikko kyky kyseenalaistaa omia uskomuksiaan. Minulle se tosin kertoo vain sen että ihminen on fiksu.

Suurin osa omiin arvoihinsa uskovista ihmisistä joutuu jopa jatkuvasti kyseenalaistamaan ja myös tarkistamaan omia arvojaan tehdessään ratkaisuja, kohdatessaan erilaisuutta, kasvaessaan ihmisenä. On puhdasta valetta väittää, että tämä osoittaisi heikkoa kykyä kyseenalaistaa omia uskomuksiaan, sillä esimerkiksi tässä keskustelussa vain toinen osapuoli kieltäytyy kyseenalaistamasta omia uskomuksiaan ja se on nimenomaan tätä uutta arvoa vanhan tilalle tarjoavien ihmisten joukko. Se että kykenee kyseenalaistamaan omia arvojaan ei automaattisesti tarkoita että arvoihin tulisi muutoksia; kyseenalaistaminen on vasta asian käsittelyä, lopputulemahan voi olla jotain ihan muuta kuin se että vanha arvo korvataan uudella. Jos ihminen toimisi niin että automaattisesti hyväksyy uudet arvot vanhojen tilalle niin silloin ihminen ei nimenomaan käsittele, kyseenalaista ja työstä arvoja.

Toisinkuin viimeisessä kappaleessasi väität arvot eivät tunnu olevan sinulle tapa ajatella, vaan keino olla ajattelematta.

Olet tässä luulossasi niin väärässä kuin vain voi olla, sillä arvojen vaaliminen, osoittaminen ja niiden mukaan toimiminen vaatii erittäin paljon ajattelemista, suunnittelemista, työstämistä, ristiriitojen ratkaisemista ja valintojen tekemistä. Tilanne on siis täysin päinvastainen mistä yrität minua tuomita.

Jos joku asia voidaan perustella vain sillä että se on arvo, niin miksi mitään toimintaa pitäisi edes pohtia yhtään sen pidemmälle?

Saattaahan jotakuta kiinnostaa arvokeskustelu? Tunnut jotenkin äärimmäisen kylmäkiskoiselta ja ylimieliseltä persoonalta kun et välitä yhtään "inhimillisyydestä" ominaisuutena, siitä että kaikki eivät tähtää optimaaliseen ja äärimmilleen hiottuun konemaiseen toimintaan, vaan siihen että kykenevät onnellisuuteen elämässään, kuka milläkin mittarilla. Esimerkiksi elämällä itselleen tärkeiden arvojen mukaan.

Ja vastaavasti ei se että ihmisellä on arvoja vielä tarkoita sitä etteivät ne voisi olla perusteluja. Minäkin kannatan tasa-arvoa, mutta en sen takia että se olisi joku itseisarvo, vaan siksi että sillä tavalla hyödynnetään mahdollisimman suuri määrä resursseja, kuten esim mjr on peruskoulu ja hyvinvointiyhteiskuntaesimerkeillään moneen kertaan kuvannut.

Et varmaankaan siis hyväksy sitä, että joku ehdottaa sinulle että mitäpä jos et kannattaisi tasa-arvoa? Niin, aivan, moni muukin saattaa ajatella samoin omien arvojensa kanssa sinun tyrkyttäessäsi omaa arvoasi tilalle... Sinä voit sanella arvoja, mutta muut eivät voi?

edit: pitää vielä sellainen kysymys esittää, että mikä toiminta Sinun mielestäni EI ole perustelua vai onko näkemyksesi että ihmisten toiminta on aina perusteltua? Tokihan sen voi aina arvoilla ja uskomuksilla perustella.

On täysin selvää, että kaiken toiminnan taustalla on jonkinlainen perustelu. Välillä rationaalisempi ja selkeämpi, välillä häilyvämpi ja epämääräisempi. Se kuitenkin on täysin selvää, että kaiken toiminnan taustalla on jonkinlainen perustelu. Olen myös sitä mieltä, että suunnitellun toiminnan taustalla on jonkinlainen "arvo" paljon useammin kuin sinä haluaisit uskoakaan. Esimerkiksi uskon, että sillä että sinä ja minä ja mjr osallistumme tähän keskusteluun, motivaattorina erittäin todennäköisesti on nimenomaan arvot. Erilaiset, mutta arvot kuitenkin. Totta on myös se, että toimintaa samalla ohjailee eri arvot; mjr tuo sinnikkäästi esille omaa asemaansa kahden lapsen isänä, hänelle on myös siis statuksen ja oman uskottavuuden luominen tärkeää. Samalla hän kuitenkin esittelee omaa ajatusmaailmaansa liberaalina, mutta toisaalta hänen sanansa kertovat jotain aivan muuta; tämä kertoo siitä että hän haluaa samaistua esim. suuriin humanisteihin, mutta todellisuudessa kun tätä ominaisuutta laitetaan pieneenkin stressitestiin, vaikkapa vain muutamaan viestin keskustelupalstalla niin tuloksena näemme että tämä ihmisen erilaisuuden kunnioittaminen ja vaaliminen onkin vain pelkkä vaate johon kirjoittaja on kietoutunut ja luopuu siitä hyvin herkästi kun on aika testata tätä todellisuudessa. Käyttäjä mjr siis myös haluaa rakentaa itselleen arvoja, ei välttämättä ole löytänyt niitä oikeita, mutta on sinällään oikealla tiellä työstämässä asiaa. Arvothan eivät sinällään ole kuitenkaan ihmisen ominaisuuksia, vaan päämääriä joita emme aina voi saavuttaa mutta on toki kunnioitettavaa ja kannustettavaa pyrkiä kohti näitä. Samalla kuitenkin meillä jokaisella on satoja, tuhansia erilaisia arvoja ja elämässä vastaantulevat tilanteet aiheuttavat ristiriitoja näiden kesken joista muodostuu eri ihmisten välillä erilaisia ratkaisuja ja kombinaatioita; eri ihmiset ratkaisevat samoja asioita eri arvojen perusteilla; eikä vain yksittäisten arvojen, vaan todellisuudessa prosessoimme koko ajan useiden arvojen yhteisvaikutuksia, vaikka puhuisimmekin vain yhdestä arvosta ja kuvittelisimme toimivamme vain yhden arvon nojalta. Hyvin perusasioita, mutta toisaalta näemmä tämmöiseen keskusteluun ihan hyvä kirjoittaa auki.

Arvot ovat myös sellaisia asioita jotka voivat määrittää meidän ihmisyyttämme ja persoonaa. Toiset mittaavat itseään enemmän konkreettisten ja mitattavien seikkojen perusteella; näitä voi olla vaikkapa varallisuus, saavutukset, kokemukset tai status. Toisenlaisena itsensä määrittelemisen perusteena ovat hyvin hyhmäiseet ja tarkkaa määritelmää vailla olevat asiat; arvot, onnellisuus ja vaikkapa rakkaus. Todellisuudessa jokainen meistä määrittelee itseään näiden molempien ja monien muidenkin tekijöiden mukaan, mutta toisilla eri osa-alueet ovat luonnollisesti korostueempia kuin toisilla. Kuten huomaamme jo hyvin suppeasta esimerkistä, moni asia tuossa on sellaisia joihin voi vaikuttaa omilla valinnoilla, joten itsensä määrittelemiseen ja persoonallisuuteen voi vaikuttaa.

Voihan olla näin, että jollekin erilaisuus on suuri itse määritelty tarve ja homoksi leimautuminen täyttää tämän tarpeen aivan ensiluokkaisesti muiden massasta erottavien ominaisuuksien jäädessä tunnistamattomaksi.

 

[dana77]

Ei tosiaan kännitontut vaihtelemassa rahoja ole mitenkään todellisia asioita, mutta toisaalta uskominen arvoihin ja uskominen kännitonttuihin ovat kaksi aivan eri asiaa.

Ihan turhaan sinä kännitonttuja ja heihin uskoviaan dissaat, kun omat arvosi ovat täsmälleen yhtä perusteltuja. Jos joku uskoo kännitonttuihin, niin se pitää vain hyväksyä.

Suurin osa omiin arvoihinsa uskovista ihmisistä joutuu jopa jatkuvasti kyseenalaistamaan ja myös tarkistamaan omia arvojaan tehdessään ratkaisuja, kohdatessaan erilaisuutta, kasvaessaan ihmisenä.

Varmaan, mutta silti aina on takaportti että jos jotain ei voi perustella, niin sitten vedotaan arvoihin. Minun mielestäni se vasta osoittaa kykyä kyseenalaistaa uskomuksiaan, ettei niihin vetoa, vaan pitää ohjenuorana että kaikki toiminta pitää pystyä perustelemaan tai muuten se ei ole rationaalista. Omalta kohdaltani näin käy esim siinä että kannatan punapaitaista joukkuetta enkä sinipaitaista, tyhmää myönnän.

Olet tässä luulossasi niin väärässä kuin vain voi olla, sillä arvojen vaaliminen, osoittaminen ja niiden mukaan toimiminen vaatii erittäin paljon ajattelemista, suunnittelemista, työstämistä, ristiriitojen ratkaisemista ja valintojen tekemistä. Tilanne on siis täysin päinvastainen mistä yrität minua tuomita.

Pitkä tilitys, mutta yllättäen ei taas yhtään perustelua. varmasti on, varmasti on, varmasti on, varmasti on, varmasti on.

Tunnut jotenkin äärimmäisen kylmäkiskoiselta ja ylimieliseltä persoonalta kun et välitä yhtään "inhimillisyydestä" ominaisuutena, siitä että kaikki eivät tähtää optimaaliseen ja äärimmilleen hiottuun konemaiseen toimintaan, vaan siihen että kykenevät onnellisuuteen elämässään, kuka milläkin mittarilla. Esimerkiksi elämällä itselleen tärkeiden arvojen mukaan.

Edelleenkin, minulle ei ole ongelma että mitä joku tekee, mutta puutun edelleenkin siihen että perustelemattomien arvojen mukaan toimiminen ei ole perusteltua. Jos joku sanoo että hän työntää päänsä hiekkaan ja toimii näin koska näin on isä, isoisä ja isoisän isä toiminut, niin ei minulle siihen ole tarvetta puuttua.

Et varmaankaan siis hyväksy sitä, että joku ehdottaa sinulle että mitäpä jos et kannattaisi tasa-arvoa?

En minä ota kantaa arvoihin, vaan ainoastaan perusteluihin. Jos jollain on riittävän hyvä perustelu toimia epätasa-arvoisesti, niin siitä vaan. Tosiasiassahan näin tehdään yhteiskunnassa jatkuvasti ja ihan täysin minun hiljaisella hyväksymiselläni. Jos presidenttiä ammutaan, niin voimavarat jotka hänen pelastamisekseen käytetään ovat ihan toiset kuin jos ammuttuna on juoppo-reiska.

On täysin selvää, että kaiken toiminnan taustalla on jonkinlainen perustelu. Välillä rationaalisempi ja selkeämpi, välillä häilyvämpi ja epämääräisempi. Se kuitenkin on täysin selvää, että kaiken toiminnan taustalla on jonkinlainen perustelu.

Pari viikkoa sitten tv:ssä Intialaisen lahkot edustajat purivat eläviltä kanoilta päitä poikki, joivat ihmisen kusta pääkalloista ja söivät kuolleita koiran raatoja päästäkseen johonkin yhteyteen kuoleman toisellepuolelle. Olen ylpeä puolestasi että olet niin avarakatseinen, että osaat nähdä toiminnan perusteltuna, mutta samalla ihmettelen että miten lepakkojen arvot uhkaavat sitten omiasi.

Olen myös sitä mieltä, että suunnitellun toiminnan taustalla on jonkinlainen "arvo" paljon useammin kuin sinä haluaisit uskoakaan.

Ei pidä paikkaansa. Minulle ei ole kovin ylioptimistiset käsitykset ihmisistä keskimäärin, vaan ihmiset ovat melko tyhmiä eläimiä, jotka toistavat opittuja malleja ja toimivat vaistonvaraisesti. Sen takia minä en olekaan liberaali, toisin kuin esim mjr. Toisaalta totalitäärisen yhteyskunnan ongelma on että eivät ne päätöksentekijät siinäkään tapauksessa olisi yhtään sen fiksumpia.

 

[Dissonanssi]

Nopeasti voisi kommentoida, että eipä taida tämä aihealue olla ihan dana77:n vahvinta alaa. Kannattaa nyt ihan ensiksi huomioida se, että perinne ja arvot ovat keskenään täysin eriasioita. Muutenkin minua kiinnostaisi tietää, miten dana77 määrittelet "rationaalisen toiminnan", ilman, että huomioit sitä päämäärää, jota sillä tavoitellaan - toisin sanoen siis arvoa. Arvot toki voivat olla muutakin kuin vain niinkin yleellisiä kuin tasa-arvo, suvaitsevaisuus jne. Kyllä pään hiekkaan tunkeminen voi olla perusteltua, jos ihmisen tärkein arvo elämässä on jatkaa ikivanhoja perinteitä. Jos taas ihminen pitää arvokkaampana asiana pitää päänsä puhtaana, kuin ylläpitää/jatkaa perinteikästä toimintaa, niin perusteltua on olla laittamatta päätä hiekkakasaan. Kyllä presidentinkin pelastaminen pulsun sijaan on selvä arvovalinta. Yhteiskunnan/valtion etu asetetaan yksilön edun edelle. Kuten itsekin totesit, ei tasa-arvokaan toteudu absoluuttisesti - mutta ainoastaan sen takia, koska toiset arvot sen syrjäyttävät.

 

[Dissonanssi]

Miksei? Kyllähän on suhteellisen selvää, että moni meistä tuo - tietämättäänkin - omia arvojaan esille oman työnsä tekemisessä, kuten aiemmin jo totesin niin tällainen työ vielä varmasti enemmän jossa työn tulos on omasta ajatusmaailmasta ammennettua materiaalia. Kysehän ei ole mistään ruuvin vääntämisestä tai hissien korjaamisesta, vaan nimenomaan ajatuksien tuottamisesta. Pidän aika odotettavissa olevana, että konflikteja voidaan odottaa päätoimittajan ja lukijakunnan välille, ainakin asetelma on sellainen että riski tästä on olemassa. Lisäksi, vaikka sivuutetaan se mitä "olisi voinut tapahtua", niin valinta itsessään on myös kannanotto joka herättää mielikuvia lehden asiakaskunnassa.

Pointti tuossa nyt oli se, että onko homoseksuaalisuus automaattisesti sellainen tekijä, joka määrittelee ihmisen arvomaailman jne? Veikkaisinpa, että homojakin on hyvin montaa sorttia - kuten varmasti pitkätukkia ja uskovaisiakin.

Totta, mutta en viitannut suoranaisesti tähän tapaukseen tuolla, vaan yleisesti siihen että työsuhteiden purku pitäisi mielestäni olla hieman vapaampaa kuin mitä se nykyään on. Korhonen ei välttämättä sikäli sopisi työilmapiiriin, että hänen arvomaailmansa voi herättää konflikteja työyhteisössä tai yhteistyökumppaneissa. Vaikka Korhonen itse ei välttämättä olisikaan se aktiivinen osapuoli tuomassa esiin omaa arvomaailmaansa, on kuitenkin yksi Korhonen helpompi vaihtaa kuin pahimmassa tapauksessa koko muu henkilöstö - vaikka siis vika ei välttämättä suoraan olisikaan Korhosen. Selvensikö?

Toistoa nyt ylempään. Siis minua ihmetyttää tämä käsitys, että homoseksuaalisuus automaattisesti pitäisi sisällään, jonkun arvomaailman. Toivon ainakin, ettei hirveän moni vedä johtopäätöksiä toisten arvomaailmasta sen perusteella syökö lihapullia vai nakkeja.

Varmasti se olisi helpompi ratkaisu, mutta minusta edelleenkin olisi epäoikeudenmukaista potkia henkilöä pihalle sen takia, koska toiset eivät tykkää sen hiuksista tai geelihyppyristä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että joku voitaisiin erottaa sen takia, kun työyhteisö kannattaa Tapparaa, mutta yksi piskuinen Ilves-fani vituttaa koko porukkaa niin saatanasti - ilman, että tämä edes toisi faniuttaan mitenkään esille?

Asemastahan siinä paljon on kyse, tuskin minunkaan työssä välttämättä olisi haittaa vaikka sukupuolinen suuntautuminen olisikin valtavirrasta poikkeava tai ulkoinen habitus black metal -henkinen. Myyntitykiksi firmaani en kuitenkaan palkkaisi mitään kirkonpolttajan oloista kaveria, olkoonkin että varmaan suurella osalla asiakkaista tuskin olisi mitään huomauttamista aiheesta.

Kyllä minä pointin ymmärrän, mutta taisit ottaa nyt esimerkin, joka tarkoituksellisesti palvelee suhteettomasti omaa näkökantaasi (kokonaan puuttumatta siihen mikä on "kirkonpolttajan oloinen kaveri", hehheh).

Sitten oltaisiin oltu paljon heikommilla eväillä tässä samassa oikeudenkäynnissä, joten ei kai nyt sentään näin olisi pitänyt/kannattanut toimia?

Kenen kannalta heikommilla? Lähinnä tarkoitin, että Korhosen potkujen antamisen syitä tulisi arvioida samalla tavalla, kuin niitä arvioitaisiin hänen ollessa ihan heterokin. Riskinsa siinä toki olisi, mutta kuten totesin, niin Telanne se on töpännyt rekryssa.

 

[dana77]

Ei varmasti ole vahvinta alaa. Minä menen tässä asiassa ihan wikipedia määritelmällä eli "Rationaalisuus tarkoittaa järjen käyttöä päätöksentekoon tunteiden ja vaistojen lisäksi tai niiden sijaan. "
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rationaalisuus
Minä voisin tässä ihan yhteiseksi hyväksi jopa lieventään tästä tällaisen jatkoaika-version että rationaalinen toiminta on sellaista, jonka ihminen pystyy perustelemaan muillakin seikoilla kuin arvoilla ja puolustamaan toiminnan järkevyyttä keskustelussa argumentoiden.

Varmaan se tärkein syy miksi olisi hyvä että yhteiskunnasta löytyisi ihmisiä jotka kykenevät rationaaliseen ajatteluun on että vähänkin vaikeammissa tilanteissa on ristiriitoja eri arvojen välille jos niiden yläpuolelle ei pysty nousemaan abstraktin ajattelun avuilla, niin itse ongelmaakaan ei pysty ratkaisemaan.

 

[Miguel]

Oho, tämän minä olen missanut täysin, että Korhoselta on työhaastattelussa kysytty, onko hän homoseksuaali. Laitatko lähdettä tähän väittämään, kiitos.

En minä sellaista ole väittänytkään. (kts. myös seuraava vastaus)

Kertokaas nyt minulle vielä miksi kukaan "professori" ei ole puuttunut siihen että Korhoselta yleensä kysyttiin tuota puolison poliittista aktiviteettia ja sen mahdolliseen laittomuuteen?

Jos se olisi laitonta niin miksi siitä ei ole esim. Virolainen puhunut?

Miten minä muistelen että joku asiantuntija olisi tuosta maininnut? Lähdettä ei kyllä ole käsillä, joten voin olla väärässäkin. Eipä se silti muuta sitä tosiasiaa, että puolison poliittinen aktiivisuus on Almalle hieno suojakilpi tässä oikeudenkäynnissä jotta homoseksuaalisuutta potkujen syynä ei voida näyttää toteen. (Ja ennen kuin ehdit mitään vastaan räksyttämään, niin muistutan että olen todennut Korhosen toimineen minusta typerästi ja pikkusieluisesti valehdellessaan puolisonsa toiminnasta.)

Pidän työsuhteen purkamista homoseksuaalisuuden perusteella siinä mielessä hyväksyttävänä, että itse vapauttaisin oikeastaan aika monta asiaa työnantajan perusteeksi päättää työsopimuksen - ennenkaikkea sen, että kyseinen henkilö jostain syystä johtuen ei ole sopiva työpaikan kulttuuriin, ilmapiiriin tai tule toimeen työntekijöiden kanssa. Kyllä totuus on se, että meillä on joiltain osin aivan liian hyvä irtisanomissuoja, sillä jopa diktaattorimaisin ottein työpaikkaa myrkyttäviä ihmisiä ei välttämättä voida irtisanoa. Kyse ei niinkään ole juuri homoseksuaalisuudesta tai abortinvastaisuudesta, vaan siitä että työntekijä ei ole sopiva työympäristöönsä nähden.

Minustakin irtisanomissuoja antaa häikäilemättömille hyväksikäyttäjille mahdollisuuksia työnantajan kuppaamiseen, mutta sellaisia kaikki lait tuppaavat olemaan. Aukottomuutta ei ole - ja pääpiirteiltään Suomessa homma toimii hyvin. Muuten voin vain huomata, että mielipiteemme poikkeavat tässä(kin) asiassa aika jyrkästi ja so be it, en lähde vääntämään.

Arvoilla voi olla erittäin suuri osuus elämässä, onnellisuudessa ja myös työnteossa. Arvomaailma kuvastaa myös persoonallisuutta ja suhtautumista itse työhönkin. Arvoton ihminen on pelkkä tyhjä taulu joka mekaanisesti vailla päämäärää ja tarkoitusta häärii elämän halki, oikeastaan kokolailla vailla sen enempää tarkoitusta. Palkkaisinko työnantajana ihmisen jolle tärkein arvo on se, ettei ole mitään arvoja? Tuskin, melko epäluotettavan ja erikoisen kuvan antaisi tällainen lausunto työhaastattelussa. Mitä tämä ihminen on jos hänellä ei ole arvoja?

Tässä kuulostat siltä kuin liberaalisuuden ja avarakatseisuuden vaaliminen ei olisi arvo ollenkaan. "Arvo"-sanaan liittyvät lataukset tuntuvat yleisestikin kytkeytyvän lähinnä perinteisiin (konservatiivisiin) arvoihin, ja ne jotka niitä eivät varauksetta tunnusta, ovat arvottomia. Omasta puolestani voin sanoa, että vanhempani ovat melko konservatiivisia enkä ole kapinoinut heitä vastaan ja kunniotan paljon mm. perheinstituutiota sekä perinteisinä pidettyjä hyvän käytöksen normeja, mutta koska suhtaudun aika vapaamielisesti esimerkiksi juuri seksuaalisuuskysymyksiin, sinun kaltaisesi ihmiset ovat joskus kyseenalaistamassa maailmankuvani tervehenkisyyttä. Pidän sitä ahdasmielisenä. Nytkin kai pitäisi erikseen vakuutella, että olen hetero enkä harrasta S&M:ää tai kulje seksuaalivähemmistöjen kulkueissa.

 

[Dissonanssi]

Minusta pelkkä biologia ei siis tunnu antavan mitään takeita siitä, että lapsi saisi rakastavan ja turvallisen ympäristön.

Onko kukaan oikeasti muuta väittänytkään?

Sanoisin siis että noin keskimäärin sukupuolisiin vähemmistöihin kuuluvat adoptiovanhemmat tulevat olemaan paljon soveltuvampia huoltajiksi kuin satunnaiset kromosominsa yhdistäneet idiootit.

En nyt ole aivan varma, mitä tällä tarkoitat. Oletan kuitenkin, että tarkoitat ns. "vahinkotapauksia"? Jos nyt puhtaasti vertaat vain näitä tällaisia tapauksia, niin varmasti asia on noin. Mutta kyllähän tuo nyt on totaalista puusilmäisyyttä. En usko, että kukaan haluaa noita vahinkotapauksia syntyvän. Eivät vanhemmat - tai edes lapsi itse (sivuuttaen nyt se yksinkertainen asia, että kuka nyt ei syntymistään halua..). Se, että tällaisia vahinkotapauksia sattuu ja lapset niistä kärsivät ei ole kyllä mikään argumentti. Parempi vertailukohde olisi miettiä pariskuntaa, joka ihan suunnitelmallisesti hankkii jälikasvua (toki teoriassa on mahdollista vahinkoadoptiotkin, mutta jos kuitenkin koitetaan olla järkeviä..). En minä ainakaan keksi mitään syytä miksi hetero- tai homovanhemmat olisivat eri"tasoisia" keskenään. Yksilöitähän hekin. Mutta minusta on kyllä totaalista puusilmäisyyttä väittää, että lapsen kehityksen ja elämän kannalta asialla ei olisi mitään vaikutusta. Jotenkin tuo argumenttisi perustuu kehäpäätelmään, joka perustuu tuohon implisiittisesti esittämääsi väitteeseen - homovanhemmat olisivat kaikissa tapauksissa parempia vanhempia. Minun mielestäni se on ihan yhtä järjetön väite, kuin että he olisivat kaikissa tapauksissa huonompia.

On toki niin, että ympäröivästä yhteiskunnasta voi tulla vastaan järjettömiä ennakkoluuloja, mutta jos lapsi on kasvatettu rakastavasti ja turvallisesti niin on melkoisen todennäköistä että hänen itsetuntonsa kyllä ne kestää.

Jos itsekin omaisin yhtä lujan uskon asioihin, olisin jo tuhoamassa valtiollisia organisaatioita ja perustamassa maailmankylämäistä globaalistayhteisöä - täydellä raivolla.

Mutta on sitten tästä kysymyksestä mitä mieltä tahansa niin pitäisi jo (uskonnollisen fundamentalismin ulkopuolella) pystyä suhtautumaan tähän homokysymykseen aikuisesti ja arkipäiväisesti, käytännössähän se on aivan sama asia kuin heteroseksuaalisuuskiin, muutamia irrelevantteja yksityiskohtia lukuunottamatta. En menettäisi kauheasti yöuniani näiden asioiden suhteen.

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Ainakaan tähän astisessa elämässäni en ole huomannut kenenkään homouden tai heteruuden rajoittavan faktisesti omaani tai kenenkään muunkaan elämää. Toisin päin rajoittaminen taas varmasti on todennäköisempää.

Miksi siis kieltää vanhemmuus ihmisiltä jotka haluaisivat antaa rakastavan ja turvallisen kodin lapselle/lapsille? Minä en näe tähän kielteiseen kantaan ainoatakaan järkisyytä, vain ja ainoastaan tunneperäisiä syitä.

Se nyt tuntuu olevan hirvittävän vaikea käsittää, että ei tässä ole kyse halusta kieltää vanhemmuus. Näköjään kyllä median voimalla tämä asia saatiin totaalisesti näyttämään kahden poolin vastataistelulta - Sairaalloisen jämähtäneet ja sisäsiittoiset oinoset, jotka reagoivat vain traditionaaliseen tunnekuohujen vallassa versus Liberaaliutta ja maailman rauhaa ajavat edistyneistö. Ja ratkaisua juhlittiin, käsiteltiin jne. Pelkästään sen perusteella, että vanhemmuus sallittiin. Ihan kuin kyse olisikin ollut kokonaan vain kielloista ja rajoituksista. Puhumattakaan lakimuutoksen tosiasiallisista vaikutuksista ja motiiveista - saada lesbonaisille tämä oikeus (ei siinä, että minulla mitään lesbonaisten oikeuksia vastaan olisi, ei kuitenkaan kaiken kustannuksella). Pienet biologiset realiteetit sivuuttaen, jos tilanne olisi ollut toisin päin, eli lakimuutos olisi käytännössä pitänyt lesboparien lasten saannin yhtä heikkona kuin ennen muutostakin, niin aivan varmasti oltaisiin noustu barrikaadeille ties mitä. Miespariskunnan tosiasiallinen oikeus vanhemmuuteen ei sen sijaan tunnu vihreitä kiinnostavan juuri lainkaan. Tämä nyt on vain taas yksi hyvä esimerkki siitä, minkä takia vihreät ovat varsin kuvottava puolue. Niin hassua kuin se onkin, niin yleisellä tasolla olen pääosin samaa mieltä ko. puolueen kanssa - metodeista ja arvojen tosiasiallisesta sisällöstä taas olen hyvin usein täysin erimieltä.

Vielä sen verran, että jos asiaan ei todellakaan pysty yhtään mitään järkisyytä keksimään, niin enpäs sitten tiedä. Hyvin on vihervasemmiston käsitys tasa-arvosta uponnut.

 

[Dissonanssi]

Ei varmasti ole vahvinta alaa. Minä menen tässä asiassa ihan wikipedia määritelmällä eli "Rationaalisuus tarkoittaa järjen käyttöä päätöksentekoon tunteiden ja vaistojen lisäksi tai niiden sijaan. "
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rationaalisuus
Minä voisin tässä ihan yhteiseksi hyväksi jopa lieventään tästä tällaisen jatkoaika-version että rationaalinen toiminta on sellaista, jonka ihminen pystyy perustelemaan muillakin seikoilla kuin arvoilla ja puolustamaan toiminnan järkevyyttä keskustelussa argumentoiden.

Okei.. Älä nyt hämmenny kysymyksestä, mutta haluan vastauksen siihen, että onko hampurilaisen syöminen rationaalista toimintaa?

Vielä kysyisin sen, että mihin mielestäsi yhtään mikään toiminta perustuu ellei arvoille? Miten voit ylipäänsä selittää yhtään mitään toimintaa ottamatta kantaa siihen, mihin se tähtää? Huomioimatta nyt sitä tosiasiaa, että läheskään kaikki toiminta ei ole niin kovin pitkälle punnittua, mutta tarkemmin ajateltuna kaikki toiminta on.

Varmaan se tärkein syy miksi olisi hyvä että yhteiskunnasta löytyisi ihmisiä jotka kykenevät rationaaliseen ajatteluun on että vähänkin vaikeammissa tilanteissa on ristiriitoja eri arvojen välille jos niiden yläpuolelle ei pysty nousemaan abstraktin ajattelun avuilla, niin itse ongelmaakaan ei pysty ratkaisemaan.

Mikä on se taho mikä nousee arvojen yläpuolelle? Kim Jong-il? Entäs mihinkä hänen ratkaisuehdotuksensa/ratkaisut perustuvat? Rationaaliseen ajatteluun? Rationaalista toimintaa taas ei taideta voida määritellä ilman sen tavoitetta -arvoa. Hmm... Odotan kyllä mielenkiinnolla ratkaisua tähän.

Mutta päästän sinut piinasta. Rationaalista ajattelua on löytää ne ratkaisuvaihtoehdot, jotka mahdollisimman hyvin edesauttavat edistämään haluttuja arvoja - mitä ne ikinä sitten ovatkaan. Idealistien ongelma on se, että he eivät ymmärrä hyvän olevan parhaan pahin vihollinen, ja parhaan olevan mahdottomuus.

 

[Juicey]

Pointti tuossa nyt oli se, että onko homoseksuaalisuus automaattisesti sellainen tekijä, joka määrittelee ihmisen arvomaailman jne? Veikkaisinpa, että homojakin on hyvin montaa sorttia - kuten varmasti pitkätukkia ja uskovaisiakin.

Ei nimenomaan ole kun puhutaan kokonaisuudesta ja tässä tuleekin esille jo aiemminkin mainitsemani pointti; on tärkeää erotella toisistaan "ihminen" ja tämän arvot, vakaumus tai vaikkapa mainittu sukupuolinen suuntautuminen. Itselleni on helppoa ja luontevaa hyväksyä ihminen, mutta toisaalta en pidä tämän homoutta oikeana valintana. Saman "ihmisen" kanssa kuitenkin tulen useimmiten erittäin hyvin toimeen. Yksi yksittäinen piirre ei varmasti koskaan määrittele ketään, vaikka moni haluaisikin julistaa että asia on näin ja helppoahan se tietysti olisi.

Toistoa nyt ylempään. Siis minua ihmetyttää tämä käsitys, että homoseksuaalisuus automaattisesti pitäisi sisällään, jonkun arvomaailman. Toivon ainakin, ettei hirveän moni vedä johtopäätöksiä toisten arvomaailmasta sen perusteella syökö lihapullia vai nakkeja.

Kyllä se jonkinlaisen automaation pitää sisällään, sillä homoseksuaalisuus tarkoittaa tiettyjen raja-aitojen ylittämistä. Kovin syvällisiä ei varmaan valinnoista lihapullien ja nakkien välillä voi päätellä, mutta jos valinta on jatkuvasti sama niin kai se tutkijalle jotain kertoisi? Tuskin kuitenkaan arvoista. ;)

Varmasti se olisi helpompi ratkaisu, mutta minusta edelleenkin olisi epäoikeudenmukaista potkia henkilöä pihalle sen takia, koska toiset eivät tykkää sen hiuksista tai geelihyppyristä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että joku voitaisiin erottaa sen takia, kun työyhteisö kannattaa Tapparaa, mutta yksi piskuinen Ilves-fani vituttaa koko porukkaa niin saatanasti - ilman, että tämä edes toisi faniuttaan mitenkään esille?

Kuten totesin, niin en välttämättä puhu omista näkemyksistäni, vaan vain tosista näkökulmista. En missään nimessä ole sitä mieltä että olisi oikeudenmukaisempaa kenkäistä tämä yksi häirikkö pihalle siksi että muut eivät tule toimeen tämän kanssa, mutta se on kuitenkin tosiasia ja yksi mahdollinen tapa ratkaista konfliktitilanne, sillä "kaikkien muiden" ulostaminen olisi kokolailla mahdotonta.

Kyllä minä pointin ymmärrän, mutta taisit ottaa nyt esimerkin, joka tarkoituksellisesti palvelee suhteettomasti omaa näkökantaasi (kokonaan puuttumatta siihen mikä on "kirkonpolttajan oloinen kaveri", hehheh).

Vain esimerkin kannalta.

Kenen kannalta heikommilla?

Alma Median, heillähän on ollut valinta edessään kun valinnan koko totuus on tullut ilmi.

Lähinnä tarkoitin, että Korhosen potkujen antamisen syitä tulisi arvioida samalla tavalla, kuin niitä arvioitaisiin hänen ollessa ihan heterokin. Riskinsa siinä toki olisi, mutta kuten totesin, niin Telanne se on töpännyt rekryssa.

Se on selvää että rekryssä on on töpeksitty ja vaikka tämä keskustelu onkin lähtenyt elämään ihan eri asioiden parissa niin totuus on se että Korhonenkin on toisaalta töppäillyt valehtelemalla tai antamalla väärää kuvaa itsestään ja lähipiiristään työhaastattelussa - mikä aika ymmärrettävästi johtaa luottamuksen menettämiseen.

Minustakin irtisanomissuoja antaa häikäilemättömille hyväksikäyttäjille mahdollisuuksia työnantajan kuppaamiseen, mutta sellaisia kaikki lait tuppaavat olemaan. Aukottomuutta ei ole - ja pääpiirteiltään Suomessa homma toimii hyvin. Muuten voin vain huomata, että mielipiteemme poikkeavat tässä(kin) asiassa aika jyrkästi ja so be it, en lähde vääntämään.

Niin, lukiessani kappaleen alkuosan niin ei välttämättä kovinkaan jyrkästi. Olet oikeassa siinä, että kaikkien osapuolien kannalta optimaalista ratkaisua tuskin lienee olemassakaan. Se ei kuitenkaan poista vallitsevia epäkohtia ja mahdollisuuksia pyrkiä kohti parempia lakeja.

Tässä kuulostat siltä kuin liberaalisuuden ja avarakatseisuuden vaaliminen ei olisi arvo ollenkaan.

On, erittäin ylevä sellainen mutta kokenut aika pahaa inflaatiota mm. käyttäjän mjr osoittaman esimerkin mukaan käytettynä; vaalitaan sellaista avarakatseisuutta ja vapaamielisyyttä joka miellyttää itseä, mutta toisaalta kohdatessa pientä joustamista vaativa hyväksymistä ja avarakatseisuutta, paljastuu että kyse ei olekaan mistään todellisesta avarakatseisuudesta tai erilaisuuden hyväksymisestä, vaan aika puhtaasti oman agendan tuputtamisesta.

"Arvo"-sanaan liittyvät lataukset tuntuvat yleisestikin kytkeytyvän lähinnä perinteisiin (konservatiivisiin) arvoihin, ja ne jotka niitä eivät varauksetta tunnusta, ovat arvottomia.

Totta, sana "arvo" on kyllä saanut kaiun joka viittaa vahvasti vaikkapa vanhoillislestadiolaisuuteen tai johonkin muuhun Abrahaminaikaiseen toogasta käsin julistettavaan ohjenuoraan. Näinhän kuitenkaan todellisuudessa ei ole, vaan kyllä meillä jokaisella nykyajassa ja sen hengessä elävillä ihmisilläkin on arvoja. Toisaalta "arvot" tulevat yleensä vastaan mm. tällaisten keskusteluiden puitteissa, jolloin niihin törmätään silloin kun vastapuoli ei halua ottaa vastaan jotain uutta arvoa ja näin syntyy vaikutelma siitä että arvot ovat esillä vain kun jotain vastustetaan. Sehän ei vastaa ollenkaan todellisuutta, vaan arvot ovat sinällään olemassa koko ajan mutta nousevat useimmiten selkeästi esiin vain konfiltitilanteissa.

Omasta puolestani voin sanoa, että vanhempani ovat melko konservatiivisia enkä ole kapinoinut heitä vastaan ja kunniotan paljon mm. perheinstituutiota sekä perinteisinä pidettyjä hyvän käytöksen normeja, mutta koska suhtaudun aika vapaamielisesti esimerkiksi juuri seksuaalisuuskysymyksiin, sinun kaltaisesi ihmiset ovat joskus kyseenalaistamassa maailmankuvani tervehenkisyyttä. Pidän sitä ahdasmielisenä. Nytkin kai pitäisi erikseen vakuutella, että olen hetero enkä harrasta S&M:ää tai kulje seksuaalivähemmistöjen kulkueissa.

Heh, se on ihan hyvä asia että sinulla on omia arvojasi ja osaat ja ennenkaikkea uskallat tuoda niitä esiin ja puolustaa omiasi.

Koska keskustelun asetelma on tällainen kuin se on; muutamat käyttäjät menevät siekailematta omaa osaamattomuuttaan tuonne aggressiivisen ja raivokkaan hyökkäävän keskustelutavan puolelle kun heidän oma arvomaailmansa on uhattuna, niin oikeastaan aina tilanne valuu siihen että omasta puolestani tulen valinneeksi puolustuskannan ja yliampuvat syytökset pakottavat keskustelun väkisinkin huomattavasti konservatiivisemmalle linjalle kuin missä todellisuus kuitenkaan menee. Tästä johtuen esimeriksiksi sinä olet saanut kuvan, että seksuaalisuus sinällään tai eroavuudet siinä olisivat minulle jotenkin merkityksellinen asia, mutta todellisuudessa olen kyllä hyvin vapaamielinen tässä suhteessa. Enemmän kyse on arvoista ja vaikka toteankin että jokainen voi minun puolestani tehdä aivan kuten haluaa, niin ei tämä tarkoita sitä että minun pitäisi pitää poikkeavaa seksuaalisuutta normaalina tai edistämisen arvoisena asiana. Etenkään, kun homoseksuaalisuus sinällään on oikeastaan suuri mysteeri edelleen tieteellisestikin tutkittuna. Se on melko varmaa, että kyse on psykologiasta, ei fyysisistä ominaisuuksista. Onko kyseessä luonnon kokeilut, ihmismielen "blue screen" vikatilanne, valinta, vai mitä? Se meille ihmiskuntana ehkä joskus selvinnee, nyt tämän päivän tiedon nojassa kenenkään on ihan turhaa tulla kertomaan että on ratkaissut homouden mysteerin.

Mutta, tässä Wikingin ja Miguelin puheenvuoroissa hyvä osoitus siitä, että mielipide-eroista ja arvo-eroista tai erilaisista näkökulmista voi keskustella ihan fiksustikin ja keskustelu jopa kantaa jonkunlaista hedelmää, sen sijaan että lainataan perustelut sisältävää tekstiä ja keskitytään vain huutamaan ettei tässä ole perusteluita. Helppo arvostaa kirjoittajaa, vaikka onkin eri mieltä heidän kanssaan, ainakin joistain asioista.

 

[Solomon]

En minä ainakaan keksi mitään syytä miksi hetero- tai homovanhemmat olisivat eri"tasoisia" keskenään. Yksilöitähän hekin. Mutta minusta on kyllä totaalista puusilmäisyyttä väittää, että lapsen kehityksen ja elämän kannalta asialla ei olisi mitään vaikutusta. Jotenkin tuo argumenttisi perustuu kehäpäätelmään, joka perustuu tuohon implisiittisesti esittämääsi väitteeseen - homovanhemmat olisivat kaikissa tapauksissa parempia vanhempia. Minun mielestäni se on ihan yhtä järjetön väite, kuin että he olisivat kaikissa tapauksissa huonompia.

mjr:hän taisi lähinnä nojata adoptioprosessin vaikutukseen - eli siihen, että adoptiolapsen vanhemmuuteen ei riitä halu, vaan muitakin seuloja on. Näihin seuloihin jäisi jonkin verran myös homovanhempia siinä tapauksessa, että homovanhemmuus hyväksyttäisiin.

Muuten en pitäisi täysin mahdottomana väitettä homovanhempien adoptioprosessista riippumattomasta keskimääräisestä paremmuudesta, jos paremmuuden kriteeri on edellytykset taata rakastava, tasapainoinen ja turvallinen koti. Mahdoton se olisi kaikissa tapauksissa ja maailmoissa, mutta ei tässä nykyisessä osin ahdasmielisessä, jossa vanhemmuutta kaipaavat avoimesti homoseksuaaliset ihmiset lienevät keskimäärin muita vanhempia koulutetumpia, menestyneempiä ja sivistyneempiä. Monen muun ongelman tavoin tämäkin epätasa-arvoisuus katoaisi suvaitsevuuden lisääntyessä.

 

[JypFabu]

Itselleni on helppoa ja luontevaa hyväksyä ihminen, mutta toisaalta en pidä tämän homoutta oikeana valintana.

Tavallaan ansiokkaan pohdintasi akilleen kantapää on tässä ja kun väärien olettamien perusteella ratkotaan asioita päädytään väärään lopputulemaan.

Tieteellinen fakta on, että homous on kutakuinkin yhtä paljon kenenkään valinta, kuin punatukkaisuus tai vasenkätisyys, niilläkin väistämättä erottuu enemmistöstä ja on ammoin ymmärryksen puutteessa ollut samanlaisessa dispossa, kuin homot nyt. Vielä minun aloittaessani koulunkäyntiäni vasenkätisiä pakoitettiin kirjoittamaan koulussa oikealla kädellä, eli ei noistakaan käsittämättömyyksistä kauan ole. Punatukkaiset oli sitten kuin luotuja kiusattavaksi, lienevätkö tietysti edelleen.

Jotenkin, olkoonpa kenenkäkin arvot mitä tahansa, todellisuutta ne eivät kumoa, estävät kyllä monia tehokkaasti sitä näkemästä.

Ehkäpä, kun näitä pohdintoja tässä lukee, noitien polttaminen ei enää tunnukaan kovin absurdilta asialta, joku senkin varmaan silloin perusteli arvoillaan järjelliseksi puuhaksi tai ainakin ajatuksillaan mahdollisti moisen järjettömyyden jatkumisen.

 

[dana77]

Okei.. Älä nyt hämmenny kysymyksestä, mutta haluan vastauksen siihen, että onko hampurilaisen syöminen rationaalista toimintaa?

Riippuu olosuhteista. Jos sellaisia syö kohtuullisessa määrin nälkäänsä, niin on.Tietenkin tässä oletuksena taustalla on että ihmisen elämän jatkuminen on hänen kannaltaan järkevää toimintaa ja jos joku haluaa sen arvokysymykseksi riisua niin olkoon sitten niin. Ja tokihan tuokin on jollain tasolla ajateltuna vain vietin ohjaamaan toimintaa, eikä näin ajateltuna mitään rationaalisesta päätöksentekoa.

Vielä kysyisin sen, että mihin mielestäsi yhtään mikään toiminta perustuu ellei arvoille? Miten voit ylipäänsä selittää yhtään mitään toimintaa ottamatta kantaa siihen, mihin se tähtää? Huomioimatta nyt sitä tosiasiaa, että läheskään kaikki toiminta ei ole niin kovin pitkälle punnittua, mutta tarkemmin ajateltuna kaikki toiminta on.

Kai se Maslowin tarvehierarkiaan viime kädessä perustuu? Ja tätä homojen sopivuuden päätoimittajaksi kieltämistä en osaa mihinkään noihin portaisiin sijoittaa, joten siksi en sitä myöskään rationaaliseksi toiminnaksi näe.

Rationaalista ajattelua on löytää ne ratkaisuvaihtoehdot, jotka mahdollisimman hyvin edesauttavat edistämään haluttuja arvoja - mitä ne ikinä sitten ovatkaan. Idealistien ongelma on se, että he eivät ymmärrä hyvän olevan parhaan pahin vihollinen, ja parhaan olevan mahdottomuus.

Niin on kai näitä pyöritelty ennenkin. Natsien kannalta rationaalista toimintaa oli kaasuttaa juutalaisia kaasukammioissa, sillä se hyvin edisti heidän arvojaan. Minun mielestäni toiminta vain ei ollut rationaalista, koska nuo arvot eivät olleet rationaalisesti perusteltuja.

edit: pahoittelen että pääsen ketjuun seuraavan kerran vasta joko maanantai-iltana tai todennäköisemmin tiistai-aamuna.

 

[Johannes]

Kun Alma Media on pörssiyhtiö, niin yllättävän suuri merkitys Korhosen potkuille lienee silläkin, että Korhonen paljasti nimityksensä Lapin Kansan päätoimittajaksi Kaleva-lehdelle päivää ennen tiedon virallista julkistamispäivää. Uskon, että parin päivän sisällä tulleet kaksi tietoa Korhosen epäluotettavuudesta, kun asiaa katsottiin Alma Median näkökulmasta, ratkaisivat sen, että luottamuspula katsottiin sietämättömäksi ja Korhonen päätettiin irtisanoa välittömästi.

Minusta lähes koko pointti Korhosen irtisanomisessa on se, että Korhonen sai itse itsensä näyttämään epäluotettavalta työntekijältä Alma Media-konsernin yhteen avaintehtävään ja pääpointti ei ole Korhosen homoseksuaalisuus, vaan luottamuspula, joka syntyi Alma Median ja Korhosen välille. Irtisanomiselle oli siis perusteet ja Korhonen testasi perusteiden pitävyyttä Käräjäoikeudessa, häviten jutun Alma Mediaa vastaan, mutta vastahan se on alin oikeusaste, joten jatkoa seuraa ja saattahan se olla, että Korhonen saa tukea esim. HO:sta näkemyksilleen jne.

 

[mjr]

mjr:hän taisi lähinnä nojata adoptioprosessin vaikutukseen - eli siihen, että adoptiolapsen vanhemmuuteen ei riitä halu, vaan muitakin seuloja on. Näihin seuloihin jäisi jonkin verran myös homovanhempia siinä tapauksessa, että homovanhemmuus hyväksyttäisiin.

Näin juuri. Seula on melkoisen tiukka ja prosessi on aikaa vaativa ja vanhemmilta myös edellytetään paljon enemmän kuin biologisilta vanhemmilta (joilta ei periaatteessa edellytetä yhtään mitään). Mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että homoseksuaaliset adoptiovanhemmat olisivat automaattisesti parempia kuin biologiset vanhemmat, huomio ainoastaan koski sitä että heidän (kuten muidenkin adoptiovanhempien kohdalla) on käyty läpi vaativa valintaprosessi, jossa pyritään hyvin tiukasti tutkimaan heidän valmiutensa ja edellytyksensä huoltaa lapsia rakkaudellisessa ja turvallisessa elinympäristössä. Ja kuten todella karusti tiedämme niin biologiset vanhemmat eivät sitä aina tee vaan saattavat kohdella lapsiaan hämmästyttävällä välinpitämättömyydellä ja raakuudella. Wikingille sanoisin myös sen, että kyllä pidän täysin ensisijaisena asiana rakastavia ja turvallisia vanhempia: jos lapsuus rakentuu tälläiselle perustalle niin voi kestää pahojakin vastoinkäymisiä ja ellei niin ei auta maailman "normaaleinkaan" ulkoinen tausta. Kiusaaminen minusta aika toissijaisesti koskee sen ulkoisia "syitä".

 

[Juicey]

Tavallaan ansiokkaan pohdintasi akilleen kantapää on tässä ja kun väärien olettamien perusteella ratkotaan asioita päädytään väärään lopputulemaan.

Ei oikeastaan, vaatii pientä työskentelyä opetella erottelemaan toisistaan ihminen - tunteva, ajatteleva, kunnioitettava eri asioista koostuva kokonaisuus hänen yksittäisistä ajatuksista, taustoista, taipumuksista. Ihminen on yleensä mukava ja häneen pystyy luomaan henkilökohtaisen siteen, ihmissuhteen. Kuitenkin oikeastaan melkein jokainen ihmissuhde joka luodaan, sisältää monia ristiriitaisia asioita. Olen ystävä tappajan kanssa, vaikka en tietenkään hyväksy tarkoituksenmukaista hengen riistämistä toiselta ihmiseltä. Tunnen moottoripyöräjengien jäseniä ja monia muita sellaisia ihmisiä joiden taustoilta löytyy asioita joista joko yleinen mielipide tai oma vakaumukseni on eri mieltä. Seksuaalinen suuntautuminen ei poikkea tästä millään tavalla, vaan on yksi osa ihmisestä ja vain tämän yhden osan perusteella koko yksilön muiden ominaisuuksien ja puolien sivuuttaminen ja ihmisen hylkääminen olisi mielestäni vähintäänkin, ihmeellistä.

Tieteellinen fakta on, että homous on kutakuinkin yhtä paljon kenenkään valinta, kuin punatukkaisuus tai vasenkätisyys, niilläkin väistämättä erottuu enemmistöstä ja on ammoin ymmärryksen puutteessa ollut samanlaisessa dispossa, kuin homot nyt.

Noh noh, nyt on toppuuteltava; punatukkaisuus ja vasenkätisyys ovat geeniemme sanelemia ominaisuuksia, mutta sen sijaan kiivaankaan etsinnän perusteella homo-geenistä ei voida sanoa mitään muuta kuin että sellaista ei ole tieteellisten tutkimusten perusteella olemassakaan. Homous ei ole alkuunkaan vastaava asia kuin punatukkaisuus tai vasenkätisyys, vaikka yksi useimmiten kuultavia perusteluita tämä geneettiseen perimään viittaaminen onkin. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tieteellisiä faktoja homoudesta ei taida juurikaan olla.

Ehkäpä, kun näitä pohdintoja tässä lukee, noitien polttaminen ei enää tunnukaan kovin absurdilta asialta, joku senkin varmaan silloin perusteli arvoillaan järjelliseksi puuhaksi tai ainakin ajatuksillaan mahdollisti moisen järjettömyyden jatkumisen.

Totta, pelottavan helppoa on nähdä ihmiskunnan vihan kohteeksi joutumisen helppous. Syntyperä, ihonväri, elämäntapa, uskonto, kuviteltu noituus, arvot. Huikeaa, mutta toisaalta täytyy pitää kirkkaana mielessä että ketä jahdataan? Homoushan elää tällä hetkellä aallonharjalla todellisena trendi-ilmiönä, sen sijaan esimerkiksi uskonnollisuus kohtaa raivoisaa, perusteetontakin arvostelua. Siirrymmekö aikakauteen jossa seuraavat vainottavat ovat uskovia? Hurjaa ja tietyllä tavalla pelottavaa ajatella, koska kyllähän tuo itseäkin saattaa koskettaa.

 

[msg]

Siirrymmekö aikakauteen jossa seuraavat vainottavat ovat uskovia? Hurjaa ja tietyllä tavalla pelottavaa ajatella, koska kyllähän tuo itseäkin saattaa koskettaa.

Niin pakostikin on tullut mieleen, että sinäkin olet kirjoitustesi perusteella uskovaisena normaalista poikkeava. Normaaliushan on nykyään tapakristillisyyttä. Uskoa ei juurikaan ajatella ja siteet kirkkoonkin ovat vain tiettyihin perhetapahtumiin liittyviä. Ja normaalia ei minusta ole tämän päivän Suomessa oman uskon esille tuominen tavalla, jolla sinä sen tällä palstalla tuot esille.
Voisipa jopa sinun tämän ketjun ja muiden kirjoituksiesi perusteella ajatella, että itse hyväksyisit, jos sinun työsuhteesi purettaisiin uskosi ja arvojesi perusteella, jos valintasi olisivat työnantajan silmissä vääriä.

 

[Juicey]

Niin pakostikin on tullut mieleen, että sinäkin olet kirjoitustesi perusteella uskovaisena normaalista poikkeava.

Kiitos huomiosta, tämä kyllä pitää paikkansa.

Normaaliushan on nykyään tapakristillisyyttä. Uskoa ei juurikaan ajatella ja siteet kirkkoonkin ovat vain tiettyihin perhetapahtumiin liittyviä.

Eipä tällainen tietynlainen tekopyhyys ole oikein, mutta toisaalta on otettava huomioon että hyvin harva meistä tuntee toisen ihmisen syvimpiä tuntoja, eikä aktiivinen seurakuntatoiminta ole mikään todellinen mittari omalle uskolle. Monille ihmisille jo nämä rutiinit tuovat turvaa ja merkitystä, sitoo heidät omaan kulttuuriinsa. Onko se sitten itsessään väärin? Toisaalta sitten on paljon ihmisiä, joille usko on todellinen ja elävä asia, merkityksellinen ja jokapäiväisessä elämässä läsnä oleva yksi elämän osa-alue, mutta ei ole mitään tarvetta tuoda tätä vakaumusta julki. Monissa piireissä ihmiset ovat varmasti hyvin varovaisia vakaumuksensa julkituonnissa.

Ja normaalia ei minusta ole tämän päivän Suomessa oman uskon esille tuominen tavalla, jolla sinä sen tällä palstalla tuot esille.
Voisipa jopa sinun tämän ketjun ja muiden kirjoituksiesi perusteella ajatella, että itse hyväksyisit, jos sinun työsuhteesi purettaisiin uskosi ja arvojesi perusteella, jos valintasi olisivat työnantajan silmissä vääriä.

Mielenkiintoinen pointti, mutta toisaalta olen hyvinkin ympäristöön muuntautumiskykyinen persoonallisuus, enkä varsinaisesti kuuluta mm. omaa vakaumustani välttämättä edes läheisille ystävilleni. Mistään salailusta ei sinällään kuitenkaan ole kyse, vaan henkilökohtaisesta vakaumuksesta johon en tarvitse ystävien tukea.

Tilanne itsessään kuitenkin varmasti olisi se merkittävin asia joka ansaitsee ymmärryksen tai sitten ei. En suoraan kuitenkaan tyrmää ajatusta, sillä näen kyllä potentiaaliset konfliktit aktiivisen oman arvomaailman esilletuonnin suhteen, olipa tämä sitten uskonto, homous, verkostomarkkinointi tai jotain muuta. Kaikenlaisen asian "myyminen" toisille vastoin näiden tahtoa on kyllä vastenmielistä touhua, kyllä.

 

[mjr]

Totta, pelottavan helppoa on nähdä ihmiskunnan vihan kohteeksi joutumisen helppous. Syntyperä, ihonväri, elämäntapa, uskonto, kuviteltu noituus, arvot. Huikeaa, mutta toisaalta täytyy pitää kirkkaana mielessä että ketä jahdataan? Homoushan elää tällä hetkellä aallonharjalla todellisena trendi-ilmiönä, sen sijaan esimerkiksi uskonnollisuus kohtaa raivoisaa, perusteetontakin arvostelua. Siirrymmekö aikakauteen jossa seuraavat vainottavat ovat uskovia? Hurjaa ja tietyllä tavalla pelottavaa ajatella, koska kyllähän tuo itseäkin saattaa koskettaa.

Siis se että, meillä tulee tv:stä "Queer Eye for the Straight Guy" ei välttämättä vielä korvaa ihan sitä, että pelkkä termi "homo" on laajalti yhä haukkumasana lasten ja nuorten keskuudessa ja että monessa päin maailmaa on yhä hengenvaarallista tunnustautua homoksi. Lähinnä sinua kai ärsyttää se, että joudut näkemään myönteisiä kuvauksia homoudesta ihan tv:ssä ja muussa mediassa, mikä tekeekin siitä sitten valtavan myönteisellä aallonharjalla ratsastavan trendi-ilmiön. Ei se ihan vielä riitä. Aivan ensialkuun olisi tosi hyvä, jos esimerkiksi moniin uskovaisiin perheisiin syntyvät (tai pahuudessaan ja syntisyydessään homoseksuaalisuuden vapaasti valitsevat) lapset ja nuoret eivät joutuisi hämmästyttävien ennakkoluulojen ja kylmyyden kohteeksi niiden taholta, joiden pitäisi ensinnä heitä olla suojelemassa näiltä ennakkoluuloilta ja kylmyydeltä. On tapauksia, joissa siitä myllystä ei ole teini-ikäinen hengissä selvinnyt. En tiedä onko tämän sanominen sitten pois siltä itsestäänselvyydeltä ettei ketään tulisi vainota kaikkein takapajuisimpienkaan uskomusten tähden. Vaikka kultin uhriksi joutunut nuori saarnaisi vanhempansa helvetin tuleen, on näiden ymmärrettävä ja rakastettava häntä.

 

[mjr]

Homous ei ole perverssiä, toisin kuin kenties voisi olla vaikkapa loputon kahvaaminen jollain kiekkosaitilla kaiken maailman koti-uskonto-isänmaa-bobhelsinki-höperöiden kanssa.

Guilty as charged! Tunnustan kyllä että nautin väittelystä enemmän kuin jonkinlaisesta hartaassa yhteisymmärryksessä pähkimisestä - tästä tuli ammoin jossakin väittely-aiheisessa ketjussa keskusteltuakin. Kovinkaan moni ei ymmärtänyt tätä kaiketi suht. kovapintaista asennetta. Anyway, seurauksena on, ettei juuri tule keskustelluksi niiden kanssa jotka ovat jotakuinkin samoilla linjoilla vaan sitä tulevat tutummiksi kaiken maailman konservatiivi-hörhöt, joita JA tunnetusti on tulvillaan, jokin schollkaan ei juuri asenteillaan erotu sivuston oikeiston valtavirrasta. Hymiö tietysti tähän vähän suojaamaan mahdolliselta itkulta ja rääynnältä. Ja hymiö tähänkin! Hymiö.

 

[ms.qvist]

Olet tässä luulossasi niin väärässä kuin vain voi olla, sillä arvojen vaaliminen, osoittaminen ja niiden mukaan toimiminen vaatii erittäin paljon ajattelemista, suunnittelemista, työstämistä, ristiriitojen ratkaisemista ja valintojen tekemistä. Tilanne on siis täysin päinvastainen mistä yrität minua tuomita.

Sanoisin, että olet väärässä. Arvojen mukaan toimiminen voi toisinaan olla kuin laittaisi ämpärin päähänsä ja unohtaisi sen mitä ämpärin ulkopuolella tapahtuu, sallittaneen tällainen vertaus. Unohdetaan se mitä vallitseen ämpärin ulkopuolella, on vain se mitä on ämpärin sisällä kenties hyvinkin luutuneina ja kiveen hakattuina arvoina joista ei keskustella, joista ei voi luopua etc. Todettakoot, että näin toimivat niin konservatiivit kuin myös liberaalejakin arvoja ajavat ihmiset mutta havaintojeni mukaan konservatiivisia arvoja ajavat ihmiset ovat valmiit hanakammin vaikuttamaan siihen millaisien arvojen mukaan toisten tulisi toimia ja etenkin vaalia arvoja siten ettei muutosta yhteiskunnassa tapahtuisi esim. tasa-arvossa, seksuaalisessa tasa-arvossa, ympäristöpolitiikassa etc. Ollaan siis luutuneempia ja jämähtäneempiä.

vlad.

 

[ms.qvist]

Vielä sen verran, että jos asiaan ei todellakaan pysty yhtään mitään järkisyytä keksimään, niin enpäs sitten tiedä. Hyvin on vihervasemmiston käsitys tasa-arvosta uponnut.

Niin esitäpä sitten niitä järkisyitä niin katsotaan kuinka "järkeviä" ne todella ovat vai onko kyseessä loppujen lopuksi joukko tunneperäisiä syitä jotka on koetettu verhota järkiperäisyyden kaapuun.

Niin ja totta, kenties hyvin on onnistunut uppoamaan vihervasemmiston käsitys tasa-arvosta mutta parempi sekin käsitys kuin kristillisoikeiston käsitys.

vlad.

 

[Juicey]

Sanoisin, että olet väärässä.

Sano vain, sehän on sinun oikeutesi. En kuitenkaan ole asiassa väärässä, mutta hyvä että on monenlaisia mielipiteitä, sehän tätä keskustelua eteenpäin vie.

Arvojen mukaan toimiminen voi toisinaan olla kuin laittaisi ämpärin päähänsä ja unohtaisi sen mitä ämpärin ulkopuolella tapahtuu, sallittaneen tällainen vertaus. Unohdetaan se mitä vallitseen ämpärin ulkopuolella, on vain se mitä on ämpärin sisällä kenties hyvinkin luutuneina ja kiveen hakattuina arvoina joista ei keskustella, joista ei voi luopua etc.

Mistä tahansa asiasta voi muodostua ämpäri. Käyttäjän mjr ämpäri on yksilönvapaus jolloin kaikki muu unohtuu, kun vain yksilön itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan. Kaikki kuitenkin tiedämme, että puhtaimmassa olomuodossaan tästä on seurauksena täysi kaaos, ei suinkaan se sivistynyt yhteiskunta jossa kaikilla on hyvä olla, jollaisen kuvaa kuitenkin yleensä halutaan maalailla kun puhutaan näistä ylevistä arvoista.

Arvojen mukaan toimiminen kuitenkin edellyttää muutamia asioita. Ensin se edellyttää, että on olemassa arvoja. Toiseksi se edellyttää ratkaisemaan, millaisella arvojen ketjukoostumuksilla otteluun lähdetään. Kolmanneksi se edellyttää, että valittujen arvojen on oltava riittävän voimakkaita ja selkeitä, jotta ne synnyttävät toimintaa. Suurin osa näistä prosesseista on toki tiedostamattomia, työtä jota tapahtuu koko ajan ihmisen aivoissa taustaprosessina. Saamme jatkuvasti ärsykkeitä ympäristöstä, joista suurin osa eivät täytä mitään kynnystä toiminnalle ja aniharvoin joukosta sitten joku asia täyttää peruskriteeristöä ja provosoi ihmistä toimimaan arvojensa perusteella.

Jotta arvojen mukaan siis toimittaisiin, niin se on edellyttänyt arvojen työstämistä jo etukäteen, sekä lisäksi tietysti tilanteen lukemista ja sovittamista omaan arvomaailmaan. En ole heittäytynyt keskusteluun punnitsematta tilannetta; onko Johanna Korhosen työsuhteen purussa taustalla sellaisia seikkoja jotka provosoivat minut tuomaan esille mielipiteeni? Todistetusti on, eikä tämä ole "yhtäkkiä ilmestynyt tyhjästä", eikä varsinkaan niin, etteikö jo ennen osallistumista keskusteluun Korhosen saamat potkut olisi herättänyt toimintoketjua tuolla harmaassa massassa, joka on ylipäänsä työstänyt valmiiksi ajatuksia tilanteesta, lienee tarpeetonta mainita että omaan arvomaailmaani peilaten.

Lisäksi arvojen täytyy olla riittävän voimakkaita herättääkseen ärsykkeitä. Jos kirjoittaja avaa ketjun jossa taivastellaan pelaajan x ensi kauden kirkaan vihreitä luistimia, niin huolimatta siitä että olen mieltynyt kirkkaiden värien käyttöön, tuskin kuitenkaan tämä arvo on riittävän voimakas että se herättäisi minussa mitään toimintaa, en siis käy ketjussa heittämässä onelinerinä :tuoppi: :peukku:. Kuitenkin tässäkin on jonkinlaista ajattelutyötä tehty, vaikkei se koskaan ilmene käytännön toimintana.

Arvot ovat myös muuttuva määre. Maailma muuttuu, mikset sinäkin? Ei kukaan meistä ole samanlainen kuin syntyessään eikä varmasti arvomaailma säily samanlaisena halki elämän. Arvojen muuttuminen itsessään ei pidä olla asia jota täytyy pelätä, joskaan se ei myöskään ole asia jota pitäisi sen itseisarvonsa vuoksi ylläpitää. Arvoja joutuu siis myös ylläpitämään ja ämpäri päässä se ei kyllä ole mahdollista. Arvot joutuvat testiin joka kerta kun niitä käytetään ja avoimin mielin liikkeellä oleva ihminen myös hienosäätää arvojaan oikeastaan koko ajan, vaikka ei sellaisenaan otakaan vastaan jotain radikaaleja muutoksia yhtäkkisinä valaistumisina.

Väittäisin siis tältä pohjalta, että voimakkaasti arvojen kautta ympäristöään ja itseään, toimintaansa, reagointiaan, mielipiteitään ja tunnetilojaan määrittävä ihminen tekee koko ajan merkittävää ajattelutyötä, joko aktiivisena hahmotettavana ajatteluna tai sitten passiivisena taustaprosessina. Sitä väittämää en hyväksy jonka mukaan arvojen pohjalta ja niitä mukaillen toimiminen olisi jotenkin silmät sulkevaa. Päinvastoin, se edellyttää jatkuvaa sovittamista ja punnitsemista.

Tunnistan kyllä kuitenkin mistä puhut. En kuitenkaan tunnusta, että kyse olisi niinkään arvojen pohjalta toimimisesta, vaan pikemminkin tuon jatkuvan ajatustyön prosessin sammumisesta ja arvojen pohjalta toimimisen vaihtamisen tapojen ja tottumusten orjaksi. Asiat ovat näin, koska ne ovat aina olleet näin. Maailma muuttuu jolloin jokaisen on oltava valmis punnitsemaan muuttumista sen mukana, se mikä on ollut totta joskus, ei välttämättä ole totta enää tänä päivänä ja ihminen urautuu vain noudattelemaan samoja perusteluita toiminnalleen kuin aina ennenkin, ehkäpä eilispäivän maailmankuvan pohjalta.

Todettakoot, että näin toimivat niin konservatiivit kuin myös liberaalejakin arvoja ajavat ihmiset mutta havaintojeni mukaan konservatiivisia arvoja ajavat ihmiset ovat valmiit hanakammin vaikuttamaan siihen millaisien arvojen mukaan toisten tulisi toimia ja etenkin vaalia arvoja siten ettei muutosta yhteiskunnassa tapahtuisi esim. tasa-arvossa, seksuaalisessa tasa-arvossa, ympäristöpolitiikassa etc. Ollaan siis luutuneempia ja jämähtäneempiä.

vlad.

Totta, mutta on otettava huomioon se, millaisia yhdistäviä tekijöitä näissä ihmisryhmissä on? Konservatiiviset yleensä ovat iäkkäämpiä ryhmiä siinä missä liberaaleja arvoja ajavat eteenpäin yleensä nuoret ihmiset, jotka aikaa myöden kenties siirtyvät liberalistisista näkemyksistään oman aikansa ohitettua uuden sukupolven silmissä konservatiiveiksi. Meissä ihmisissä on se hassu sisäänrakennettu ominaisuus, että me usein tarkoitamme ihan hyvää ja kuvittelemme nuoruuden innolla muuttavamme maailmaa paremmaksi paikaksi. Ei liene erimielisyyttä siitä, että vaihtelevaa on menestys ollut...

Molemmat arvot ovat kuitenkin vaalittavia, eikä toinen ole ylivertainen toiseen nähden. Me tarvitsemme sekä eteenpäinvievää ja haastavaa liberalismia, toisaalta me tarvitsemme myös yltiöpäiselle joka suuntaan kehittymiselle rajoittavaa ja kyseenalaistavaa tekijää, konservatiivisuutta. Kumpikin vallitsessaan ilman toisen tekijän vastavoimaa johtaa epätasapainoiseen tilanteeseen.

 

[Miguel]

Kun Alma Media on pörssiyhtiö, niin yllättävän suuri merkitys Korhosen potkuille lienee silläkin, että Korhonen paljasti nimityksensä Lapin Kansan päätoimittajaksi Kaleva-lehdelle päivää ennen tiedon virallista julkistamispäivää. Uskon, että parin päivän sisällä tulleet kaksi tietoa Korhosen epäluotettavuudesta, kun asiaa katsottiin Alma Median näkökulmasta, ratkaisivat sen, että luottamuspula katsottiin sietämättömäksi ja Korhonen päätettiin irtisanoa välittömästi.

Minusta lähes koko pointti Korhosen irtisanomisessa on se, että Korhonen sai itse itsensä näyttämään epäluotettavalta työntekijältä Alma Media-konsernin yhteen avaintehtävään ja pääpointti ei ole Korhosen homoseksuaalisuus, vaan luottamuspula, joka syntyi Alma Median ja Korhosen välille. Irtisanomiselle oli siis perusteet ja Korhonen testasi perusteiden pitävyyttä Käräjäoikeudessa, häviten jutun Alma Mediaa vastaan, mutta vastahan se on alin oikeusaste, joten jatkoa seuraa ja saattahan se olla, että Korhonen saa tukea esim. HO:sta näkemyksilleen jne.

Tarkkanäköinen analyysi, jonka väitteitä on vaikea käydä kieltämään. Kun ilmeisesti puolustat KO:n päätöstä mutta suhtaudut asiaan kiihkottomasti, tekee mieli kysyä: uskotko Korhosen muistion sisällön todenperäisyyteen (Telanteen raivokas käyttäytyminen erottamispalaverissa, syyttely puolison sukupuolesta valehtelusta jne.)?

Todettakoot, että näin toimivat niin konservatiivit kuin myös liberaalejakin arvoja ajavat ihmiset mutta havaintojeni mukaan konservatiivisia arvoja ajavat ihmiset ovat valmiit hanakammin vaikuttamaan siihen millaisien arvojen mukaan toisten tulisi toimia ja etenkin vaalia arvoja siten ettei muutosta yhteiskunnassa tapahtuisi esim. tasa-arvossa, seksuaalisessa tasa-arvossa, ympäristöpolitiikassa etc. Ollaan siis luutuneempia ja jämähtäneempiä.

Täsmälleen näin. Parien viime vaalien aikaan olen puntaroinut äänestyspäätöstäni kahden puolueen välillä sen mukaan, nojaisinko enemmän taloudelliseen agendaan vai arvokäsityksiin, ja molemmilla kerroillan olen tehnyt valintani jälkimmäisen mukaan. Itse asiassa päätös on ollut helppo, koska taloudellisesti puolueet ovat yhä lähempänä toisiaan mutta arvojen ja maailmankatsomuksen ummehtuneisuus näkyy toisissa ryhmissä eri tavalla kuin toisissa.

punatukkaisuus ja vasenkätisyys ovat geeniemme sanelemia ominaisuuksia, mutta sen sijaan kiivaankaan etsinnän perusteella homo-geenistä ei voida sanoa mitään muuta kuin että sellaista ei ole tieteellisten tutkimusten perusteella olemassakaan. Homous ei ole alkuunkaan vastaava asia kuin punatukkaisuus tai vasenkätisyys, vaikka yksi useimmiten kuultavia perusteluita tämä geneettiseen perimään viittaaminen onkin. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tieteellisiä faktoja homoudesta ei taida juurikaan olla.

Minulle osoittamistasi asiallisista vastauksista ei tällä erää ole mitään vastaansanottavaa, mutta tähän puutun vielä. Minä en usko homouden olevan mikään valinta, paitsi sellaisilla ihmisillä, jotka ovat biseksuaaleja, äärimmäisen epävarmoja itsestään tai muuten täysin tasapainottomia, ja jotka sitten "päättävät ryhtyä homoksi" kenties vastalauseena aiemmin kokemaansa pahuutta vastaan (olettaen, että uudesta yhteisöstä voi löytää erilaista hyväksyntää). Arvelen tämän ryhmän olevan marginaalinen homoyhteisön sisällä. En tiedä, onko se geeni vai mikä, mutta yhtä lailla kuin vahvat mieltymykset erilaisiin makuihin ja hajuihin voivat olla lapsella täysin erilaiset kuin vanhemmillaan, niin samalla tavalla myös seksuaalisen vedon tunteminen voi rakentua tyystin toisella tavalla.

Hassua muuten, että tällaista keskustelua käydään juuri nyt, kun olen ollut tämänhetkisessä työpaikassani kaksi viikkoa ja muutama päivä sitten sain kuulla, että lähin työtoverini on homo. En yritä jeesustella ja väittää etteikö tieto vaikuttaisi suhtautumiseeni häneen mitenkään, varsinkin kun tähänastiset kokemukset kanssakäymisestä homoseksuaalien kanssa ovat hyvin vähäisiä, mutta normaaleissa työarjen tilanteissa tietoisuuden vaikutus on minimaalinen. Kyseessä on loistotyyppi, ja olisi kauhea sääli jos työsuhteen loppuun asti pitäisi kärvistellä vältellen tuota miestä oman homofobian vuoksi.

 

[Johannes]

Tarkkanäköinen analyysi, jonka väitteitä on vaikea käydä kieltämään. Kun ilmeisesti puolustat KO:n päätöstä mutta suhtaudut asiaan kiihkottomasti, tekee mieli kysyä: uskotko Korhosen muistion sisällön todenperäisyyteen (Telanteen raivokas käyttäytyminen erottamispalaverissa, syyttely puolison sukupuolesta valehtelusta jne.)?

En oikeastaan puolusta KO:n näkemystä, vaan pörssiyhtiö Alma Median. He ovat nähneet luottamuspulan yhtiön ja Korhosen välillä niin suureksi parin päivän sisällä paljastuneen Korhosen pörssiyhtiön kannalta todella ikävän tavan paljastaa nimityksensä Kaleva-lehdelle ja vähintäänkin oudon tavan salata parisuhteensa laatu, että irtisanoivat Korhosen. Se millaista kielenkäyttöä on tapahtunut jossain erottamispalaverissa on minusta toisarvoista verrattuna luottamuspulaan Korhosen kanssa. Ei sieltä nousta enää takaisin Lapin Kansan päätoimittajaksi ja nyt käsitellään oikeusasteissa todellisuudessa enää mahdollisista korvauksista Korhoselle, jos ylemmät oikeusasteet näkevät ne oikeutetuiksi tai ei. En myös usko Alma Median homofobisuuteen, mutta saahan tällaisesta Korhonen vs Alma Media asetelmasta kivoja salajuonia viriteltyä, jos haluaa. Ei kai kukaan sentään usko, etteikö Alma Mediassakin olisi sukupuolisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä töissä jo ennen Johanna Korhosta oma osuutensa. Siksi osittain pidän case-Korhosta menneen maailman ristiriitojen uudelleen avaamisena, irtisanomisestaan ymmärrettävästi pettyneen Korhosen puolelta ja jätän tapauksen oikeuden päätettäväksi suuntaan tai toiseen korvausten osalta.

 

[Juicey]

Minulle osoittamistasi asiallisista vastauksista ei tällä erää ole mitään vastaansanottavaa, mutta tähän puutun vielä. Minä en usko homouden olevan mikään valinta, paitsi sellaisilla ihmisillä, jotka ovat biseksuaaleja, äärimmäisen epävarmoja itsestään tai muuten täysin tasapainottomia, ja jotka sitten "päättävät ryhtyä homoksi" kenties vastalauseena aiemmin kokemaansa pahuutta vastaan (olettaen, että uudesta yhteisöstä voi löytää erilaista hyväksyntää). Arvelen tämän ryhmän olevan marginaalinen homoyhteisön sisällä. En tiedä, onko se geeni vai mikä, mutta yhtä lailla kuin vahvat mieltymykset erilaisiin makuihin ja hajuihin voivat olla lapsella täysin erilaiset kuin vanhemmillaan, niin samalla tavalla myös seksuaalisen vedon tunteminen voi rakentua tyystin toisella tavalla.

En osaa sanoa tähän muuta kuin että geeni se ei ole. Homo-geeniä on tutkittu ja tutkimuksen ainoa tulos on, ettei ole mitään viitteitäkään että homous johtuisi geenistä. Kyse on jostain muusta. Olen aiemman homo-keskustelun tiimellyksessä tuonut omaa mielipidettäni asiasta esille ja se kuuluu niin, että tällä hetkellä homoudelle ei ole sopivaa lokeroa olemassakaan. En oikein kykene näkemään sitä sairautena, valinta tiedän sen osalle olevan, genetiikasta se ei ole peräisin, ilmenemismäärä vaihtelee. Uskon että jossain määrin yksilötasolla asiaan voi vaikuttaa, mutta miten ja kuinka paljon, en osaa sanoa. Sen kuitenkin homoudesta tiedän, että siihen liittyy paljon toistaiseksi selittämättömiä asioita ja tämän päivän tiede ei ilmiötä pysty selittämään.

Se on varmaa, että homoutta ilmenee myös omasta valinnasta, niinkin perustein kuten itse jo mainitsit ja samoin täyttämässä jotain puutteellisuutta. Ihmiset kehittelevät aika ihmeellisiä rakennelmia pystyäkseen ilmaisemaan itseään ja välttämättä kyse ei ehkä ole mistään muusta kuin että haluaa leimautua homoksi, siis itse mieltymyksellä omaan sukupuoleensa ei välttämättä olekaan mitään tekemistä "homouden" kanssa, erinäisistä syistä johtuen. Nämä syyt voivat olla esimerkiksi sitä että haluaa tuntea itsensä epävarmaksi, jolloin voi antaa toisille ihmisille tietoisesti jonkin harjoitellun punaisen vaatteen jolla vetää huomiota pois toisaalta, itselle merkittävistä asioista joita haluaa suojella. Samoin erottuminen massasta epätoivon vimmalla saa ihmisen tekemään itsestään monenlaisia asioita, eikä homous ole edes sieltä villeimmästä päästä millä kaikella halutaan tuoda se oma hätähuuto unohtumisesta esille. Samoin tietynlainen yhteenkuuluvuuden tunteen etsiminen on varmasti olemassaoleva tekijä, tiiviiseen yhteisöön voi olla suuri tarve kuulua. Lisäksi mainitsen vielä ihmisten tunne-osaamattomuuden yhtenä mahdollisena syynä homouteen; yksinkertaisesti yksilö ei kykene erottelemaan toisistaan vaikkapa "ystävyyttä" ja "rakkautta", jolloin tilanne varmasti on hämmentävä ja toisaalta ihminen voi ohjailla omaa tunne-elämäänsä sillä tavalla, että jos oikein haluat että on totta että rakastat jotakuta, niin tunne varmasti tuntuu hyvin todelta ja oikealta. Muunmuassa nämä ovat sellaisia tekijöitä jotka varmasti ilmenevät enemmän tai vähemmän jos (ja jonain päivänä "kun") homoutta ja sen taustoja pystytään selvittämään. Onko taustalla jotain muutaki, kokeilunhalua, "mikään-ei-riitä" -tunnekehitystä, vai kenties muunlaisia merkittäviä asioita, sitä me emme osaa sanoa todeksi.

Onneksesi homous ei myöskään nykytietämyksen mukaan ole tarttuvaa, eikä minkäänlaiselle fobialle itsessään ole mitään tarvetta sen enempää kuin vaikkapa silmälasien ollessa kyseessä. Se on yleensä vain ärsyttävää, kun ihmiset luulevat että kyseessä olisi jonkunlaista fobiaa.