Taaskaan en oikein tajua ajatuksenjuoksuasi.
Edellyttäisi edes yrittämistä, eikä esimerkiksi tällaista:
Toki pidän maailmankuvaasi melkoisen ikävänä, mutta en nyt kauheasti ole siitä järkyttynyt. Olen yrittänyt tässä selittää, että oma ideologiani, liberalismi, tarjoaa mahdollisuuden hyvinkin erilaisille maailmankuville elää rinnakkain ja vapaasti. Sinun vuolaista vuodatuksistasi en pysty muuta päättelemään kuin että tiettyjen elämäntapojen ja -arvojen pelkkä näkyminen, pelkkä olemassaolo jotenkin kummallisesti häiritsee sinua. Olet tämän toteamisen jälkeen joka kerta saanut jonkin omituisen kiukkukohtauksen, mutta et ole puolella sanallakaan kiistänyt tätä tulkintaa. Mitäs jos nyt vaan ihan yrittäisit? Pyyhi kyyneleet, laita julppi kiinni, ole niin kuin muut miehet - ja miehistä tykkäävät!
Eli loistavasti jälleen (kuten aiemmissakin keskusteluissamme) olet sivuuttanut kaikki osat, joissa olen vastannut kysymyksiisi ja seisot sormi pystyssä vaatimassa perusteita, syitä ja vastauksia. Siinä niitä on, muunmuassa viestissä jota olet lainannut mutta silti kieltäydyt vain vastaanottamasta niitä? Ok, ymmärrän. Asiat joista puhutaan, eivät ole asioita sinulle. Selvä juttu, mutta yritä ymmärtää nyt edes se, että muille ihmisille "arvot" ovat silti todellisia asioita. Samoin sitä asiaa on jo useaan otteeseen sivuttu, millä tavalla arvoja voidaan loukata; kysehän ei ole siitä että vituttaisi jonkin asian olemassaolo, vaan se että yksi arvo nostetaan muiden arvojen yläpuolelle suhteellisen perusteettomasti ja sillä halutaan korvata vanhat arvot, sanelemalla itse uudet arvot tilalle. Et ilmeisesti edelleenkään ymmärrä, että välttämättä kyse ei ole edes juuri homoseksuaalisuudesta, vaan myös siitä että moni ihminen haluaa muodostaa itse omat arvonsa eikä ottaa kritiikittä vastaan niitä arvoja joita esimerkiksi käyttäjä mjr vetelee hatustaan internetin keskustelupalstalla. Mutta mikäs siinä, ole vain omaa mieltäsi, tätä vänkäämistä tuskin kuitenkaan kannattaa jatkaa pidemmälle.
Onhan tässä keskustelussa vahvasti sama henki kuin uskonnoista keskusteluissa yleensäkin. Siinä vaihessa kun mitään järkeviä rationaalisia syitä ei löydy, niin vedotaan vain arvoihin. Niinhän se uskonnonkin kanssa on että jumala hoitaa ne asiat joita ei pystytä tieteellä selittämään.
Mitä vikaa on arvoissa perusteluna? En ole vetänyt uskontoa mukaan keskusteluun, vaan arvot ja arvoja on jokaisella ihmisellä katsomatta vakaumukseen. Arvot ovat erilaisia eri ihmisillä ja toisilla oma arvomaailma on huomattavasti joustavampi kuin toisilla - ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä ihminen olisi arvoiltaan sen "oikeampi" kuin toinenkaan. Toisille ihmisille oma arvomaailma käy perustelusta, toisille ihmisille arvot ovat kenties niin olemattomia ettei ole edes käsitystä siitä kuinka jokin toinen ihminen voi perustaa näkemyksiään arvoihin. Ei se mitään, paikkanne teilläkin on maailmassa mutta toisaalta, kun kerran puhutaan "ihmisoikeuksista", "liberaalista suhtautumisesta" ja hyväksymisestä niin missä nämä luuraavat kun mielipide onkin sellainen joka ei täsmää oman arvomaailmasi kanssa? Vai onko tämä kaikki sittenkin todellisuudessa sanahelinää, kuten vaikkapa veli mjr:n kohdalla?
Pitäisikin alkaa aina työhaastettuissa kysymään että kuuluuko henkilö johonkin uskontokuntaan koska tuntuu että se asia korreloi vahvasti kyvyttömyyden kanssa perustella asiat rationaalisesti, että pitää aina nojata arvoihin, jumaliin ja uskomuksiin. Keskimäärin kristitytkin tämän huomaavat jos kyseessä on joku muu uskonto, islam varmaan parhaana esimerkkinä. No tässä erilaisuuden hyväksymisessä molemmat ovat vielä samalla puolella.
Hmm, aikamoisia jutustelet, kun kerran kiellät sukupuolisen suuntautumisen kysymistä työhaastattelussa mutta haluat sitten kysäistä uskonnollisuudesta - tai uskontokuntaan kuulumisesta. Tätäkään tosin et lain mukaan saa työhaastattelussa tiedustella ja toisaalta aika huonoa saisit sillä aikaankin, kun kerran kuvittelet esim. että uskominen ja uskontokuntaan kuuluminen olisivat samalla viivalla, saati sitten että tarkoittaisivat rationaalisen perustelun puutetta. No, tässä erilaisuuden hyväksymisessä monella on vielä opettelemista.
Kyllähän se tietysti tällainen uskonnollisuuden pelkääminen kertoo myöskin paljon ihmisestä. Kyky käsitellä asioita jotka eivät ole konkreettisia tai nojaa johonkin absoluuttisiin lainalaisuuksiin, kyky kyseenalaistaa omia uskomuksia ja sovitella erilaisia asioita yhteen, pelkäämättä ristiriitojen repivän omaa minuutta ja psyykettä pieniksi palasiksi, kertoo oikeastaan hyvin paljon luonteen heikkoudesta ja pelokkuudesta. Uskonto ja usko asiana on vain yksi osa elämästä, siinä missä matematiikka, astrologia, biologia tai psykologiakin. No, näin se on että kaikki eivät ole matemaattisesti lahjakkaita tai kykene ymmärtämään psykologiaa kovinkaan pitkälle, sama asia on myös uskon ymmärtämisen ja käsittelykyvyn, sekä taipumuksen uskonnollisuuteen kanssa; ei meille kaikille ole lahjoja samalla tavalla annettu tälläkään saralla. Vaan sitä ei moni ymmärrä, vaan keskiaikaiseen tyyliin tökkii soihduilla vaan roviolle, onhan sen oltava noituutta kun ei kyttyräselkäinen talonpoika tajua...
Vähän avarakatseisuutta hei, ja uskallusta liikkua sieltä omasta linnakkeesta ulos niin kyllä se maailmakin näyttää melko erilaiselta! Kukaan ei ole käännyttämässä ketään mihinkään, mutta tietyn tason ymmärtämistähän tai kiinnostusta ymmärtää sitä olisi suotavaa olla, jos kerran aina haluaan näihin keskusteluihin liittyä.