Ruotsi:
#10 Holtz
- Avauserässä Holtz oli melko pimennossa antaen yhden pakotetun syötön oikeasta laidasta sumppuun keskelle kierrättämisen sijaan, mutta toisessa erässä hän vastasi 1-1 tasoituksesta oltuaan hereillä vasemmalla takatolpalle kiekon tultua maalivahdin alueen lävitse hieman onnekkaastikin hänen lapaansa. Ylivoimalla Holtz oli oikeassa siivessä wheelermäisesti pelinrakentajana. Kädet olivat odotetun pehmeät ja kiekkokosketus herkkä. Alkulämmittelyissä hän kykeni parin nopean kämmen-rystysiirron jälkeen vaivatta nostamaan kiekon kohti yläkulmia lähietäisyydeltä. Mitä tulee puolestaan luisteluun, paras osa-alue Holtzilla oli tietynlainen kepeys ja liitäminen jään pinnalla. Liikkuminen näytti helpolta, vaikkei hän mitenkään nopeudellaan erottunut, mutta taloudellisuudeltaan kylläkin. Ihan hyvä vaikutelma siis jäi tulevan draftin TOP5-nimestä.
#18 Raymond
- Ruotsin P. Laine olemukseltaan, sillä hän oli hieman verkkaisemman oloinen kuin Holtz, mutta vastaavasti keskivartalosta vantterampi ja patukkamaisempi eli ehkä hivenen parempi kaksinkamppailemaan vastaavasti. Toki jalat tikkasivat kohtuullisesti mahdollistaen avauserässä sen, että hän pääsi heittämällä ohittamaan laidan puolelta Rindellin ja ajamaan maalille, mutta ei ohittanut hyvin sivuttaisliikkeessä pakettinsa kasassa pitänyttä Annusta. Ylivoimalla Raymond operoi vasemmassa siivessä ja laukoi avauserässä kertaalleen päätyverkkoon one-timerin. Päätöserän lopussa hän oli poikkeuksellisesti oikealla puolella ylivoimalla, sai Henrikssonilta upean kääntösyötön ja nosti pienestä kulmasta kiekon aivan maalin kattoon. Pääsin todistamaan osuman mitä mainioimmasta kuvakulmasta Raymondin selän takaa. Tilaa ei ollut paljon, mutta ratkaisu tuli selkäytimestä. Raymondista jäi mieleen myös se, että liukuessaan hän suojasi hyvin kiekkoa, koska jaloissa oli jo melko hyvin voimaa, joilla pitää vauhtia yllä. Jos nyt pitäisi valita Holtzin ja Raymondin väliltä, ehkä kallistuisin kuitenkin Holtziin, koska hänen kosketuksensa pelivälineeseen ihastutti pehmeydellään kerta kaikkiaan (vertaisin Panariniin) ja laukauksen virityksessäkään ei kauaa kestä. Mutta joo, oli Askarovin tavoin fantastista nähdä nämäkin pojat nyt livenä ennen kesän varaustilaisuutta.
#11 Fagemo
- Fagemo oli mielenkiintoinen lupaus seurattavaksi, koska hän tulee tulevaisuudessa pelaamaan samassa divisioonassa kuin Vegas Los Angelesin nutussa. Fagemo pääsi kahdesti alivoimalla läpiajoon, mutta molemmilla kerroilla Annunen nollasi hänet, vaikka Fagemo yritti viedä kiekon mahdollisimman pitkälle sivulle, mutta aina Annunen sai työnnettyä patjan vielä eteen. Fagemo ajautui paljon laitapaineihin ja oli pelityyliltään hyvin raastava kahden suunnan työhevonen. Ylivoimalla hän pelasi toisessa viisikossa vasemmassa siivessä. Kädet ovat ihan hyvät ja tehojakin Fagemo osaa tuottaa, mutta ehkä eniten jäi mieleen juuri hänen vahva pelaamisensa puolustussuuntaan ja se on hyvä merkki NHL-uraa ajatellen, jossa hänestä voipi kehittyä sellainen 50 pisteen kakkosketjun laituri, joka ei vuoda. Ensipotkuissa oli jo hyviä signaaleja havaittavissa, mutta pykälä lisää räjähtävyyttä ei olisi vielä pahitteeksi, vaikka hyvin hän irtosikin noihin läpiajoihin alivoimilla keskeltä polkien.
#21 Höglander
- Uskomaton teränkäyttäjä. Alkulämmöissä Vancouverin varaama Höglander väläytteli jo tassuja ja vihreistä hanskoista hänet erotti hyvin. Mieleenpainuvin suoritus oli lämmittelyissä läpiajosta patjaan ammuttu kiekko selän takaa ranteella. Peliasento oli melko kumara ja siten mailapaine erittäin vahvaa. Päätöserässä Nils kohahdutti yleisöä yrittämällä pyörähtämällä veivimaalia b-pisteiden välistä, kun tarjolla ollut irtokiekko oli sen verran herkullisesti lähettyvillä, mutta hän ei saanut vain kiekkoa lapaansa tuolla kertaa, mutta luovuudesta pisteet kuitenkin. Vaikka Höglander jäi tehopisteittä, pidin häntä ehkä Ruotsin parhaana kenttäpelaajana. Atleettisuus näkyi kyllä luistelun räjähtävyydessä ja dynaamisuudessa. Ylivoimalla rooli oli päädyssä syöttölautana, josta hän pari kertaa kiepsahti maalin eteen. Kuten todettua, vakuutuin käsien pehmeydestä ja luistelusta. Koostaan huolimatta hän pystyi myös pysymään kiekossa kulmapeleissä, koska keskivartalossa oli voimaa. Loistava tulevaisuus varmasti edessä kahden suunnan luotettavana laiturina, koska peliasennon ansiosta hän oli hyvä ronkkimaan kiekkoja laidoissakin.
#20 Pasic
- Pelinrakentajatyyppinen pää ylhäällä pelaava taitolaituri, jonka liike näytti aluksi keskinkertaiselta ja liukuun painottuvalta, mutta päätöserässä hän väläytti rytmin- ja suunnanmuutoskykyjäkin siniviivan päällä ja kulmissa. Pasic jäi tehoitta, vaikka oli ilmeisesti aiemmissa peleissä päässyt ihan hyvin tehoille, joten sikäli Devils on poiminut kesällä hyvän arpalipukkeen viimeisellä kierroksella, vaikka olen yhä hieman spektinen siitä, että riittääkö Pasicin luistelutaito ja kamppailupelaaminen NHL:ään.
#19 Henriksson
- Henriksson sai pelata superjunnujen keskellä kolmosvitjassa. Hän oli jopa hidas luistelija ja liukuja, joka antoi alussa paljon hätäisiä kiekollisia siirtoja, kunnes sitten voittomaalissa hän teki illan ensimmäisen hyvän suoritteensa antamalla upean kääntösyötön slotista laitaan Raymondille, mutta muutoin en kyllä pitänyt Henrikssonia kovin kummoisena keskushyökkääjänä suoraan sanoen. Rangers varasi hänet toisella kierroksella viime kesänä ja siihen nähden olin kyllä melko pettynyt, koska odotin hänen pomppaavan enemmän silmille, mutta olemus oli melko tasapaksu. Ei hän mitenkään vuotanut omassa päässä, vaan oli sellainen perusvarma sentteri.
#26 Berggren
- Fysiikaltaan jo melko valmis näihin peleihin. Venäjän Dorofeyevin tavoin hän luotti melko paljon suojaamiskykyynsä laidoissa hyvän liikkeen sijasta. Syötöt olivat painavia. Hyvä yleislaituri. Ennen voittomaalia hän otti ylivoimalla päädyssä vastaan Kukkosen taklauksen ja jäi hetkeksi keräilemään itseään, mutta sai kuitenkin syöttöpisteen samoin kuin avausmaaliin, kun hän maalin takaa löysi maalin edestä Holtzin. Detroitin toisen kierroksen varaus kesältä 2018 ja kyllä voin nähdyn perusteella allekirjoittaa varausvuoron oikeellisuuden. Ei mikään tähti, mutta luotettava taustatuki kovimmille pistelingoille.
#15 Bäck
- Parista ensimmäisestä erästä ei mitään muistikuvia, mutta päätöserässä alivoimalla hän sai Fagemolta lätyn takatolpalle, mutta Annunen oli vähemmän yllättäen etevämpi. Bäck oli isokokoinen joo, muttei se oikein auta, kun tilanteisiin ehtiminen on vaivalloista eivätkä kädet olleet ihmeelliset, joten Holtzin ja Raymondin onneksi Bäck ei enää sentteröinyt heitä kuten aiemmissa peleissä. Nelossentterinä korkeintaan kisakoneeseen.
#9 Karlberg
- Rightin puolustava alaketjujen laituri, joka oli karvaajana melko haastava ohitettava. Kohtalaidet kädet, muttei jalalla kaikkein vikkelin, vaan eli sijoittumisestaan, pelin lukemisestaan ja kohtalaisesta kamppailukyvykkyydestään. Columbuksen kolmoskierroksen varaus kesältä 2018, mutta sunnuntain perusteella olisin olettanut varausvuoron olleen ennemmin myöhemmilla kierroksilla.
#23 Eriksson
- Ylivoimalla neliön keskellä ja sai myös AV-vastuuta ammeen ehkä isokokoisimpana yksilönä. Yllättävän näppärä puikkelihtija ja rightin kätinen laukaus lähti pari kertaa napakasti neliön keskeltä ylivoimalla. Dallasin toisen kierroksen varaus kesältä 2018, mutta jos Berggren meni vain kymmenen vuoroa aiemmin, Eriksson on mennyt yllättävän korkealla, koska näen hänessä potentiaalia vain alaketjujen sentteriksi. Vegasin Nicolas Roy on ihan hyvä vertailukohde, koska molemmat ovat isokokoisia righteja, joilla kuitenkin on kohtalaiset tassut ja laukaus lähtee räväkästi.
#17 Åman
- Ei yhtään mitään sanottavaa eli kaiketi todella tasapaksu poika, joten NHL-varauksen puuttuminen ei yllätä. Sai pelata muistaakseni Fagemon ja Höglanderin välissä, mutta tosiaan laiturit olivat niin hyviä, että Åman sitten jäi heidän varjoonsa melko tylysti. Ei erottunut millään ominaisuudella. Raamit ovat kuitenkin kunnossa, joten kahden suunnan pelaaminen luonnistuupi.
#27 Lundkvist
- Siirrytään puolustajiin. Lundkvist, Rangersin ykköskierroksen varaus 2018, pelasi pää ylhäällä ja osasi syöttää, mutta luistelijana hän oli vain keskinkertainen, joten tulevaisuudessa voi tulla kiirus änärissä, vaikka pää toimiikin. Mietin pitkään, että ketä hän muistuttaa, kunnes keksin, että hän on ilmiselvä kopio Ville Pokasta. Periaatteessa kiekollinen rightin puolustaja, mutta laukaus oli melko pehmeä. Avaussyötön hän osaa antaa Pokan tapaan lapaan, mutta liike ja kamppailuvoima ovat kysymysmerkkejä koosta johtuen. Ylivoimalla tehoja tullee väkisin takakolmion pyörittäjänä tällä tasolla, mutta en pidättäisi hengitystäni sen suhteen, että Lundkvistista NHL:ssä tulisi sateentekijä.
#4 Ginning
- Pelasi ykkösparissa Lundkvistin rinnalla. Antoi pari harhasyöttöä toisen erän lopussa ja ne olivat oikeastaan ainoat asiat, jotka hänestä jäivät mieleen kahdesta ensimmäisestä erästä. Periaatteessa hän oli melko samasta muotista kuin muut Ruotsin leftin puolustajat eli kokoa löytyi, mutta liikkuminen ei tietenkään ollut ihan Brobergin tasolla. Kamppailijana Ginning oli kohtalainen, muttei mikään erityisen hyvä. Varmaankin ihan OK tasapainottava pari Lundkvistille. Flyers on näemmä varannut hänet peräti toisella kierroksella vuonna 2018, mutta en välttämättä usko NHL-uraan kuin ihan korkeintaan kolmosparissa puolustavassa roolissa, jos siinäkään, koska koostaan huolimatta hän oli välillä jopa vähän kesyn ja pehmeän oloinen.
#5 Broberg
- Toisen erän puolivälissä karmea sokkosyöttö siniviivaa pitkin, josta aukeni Suomelle 4v2-hyökkäys. Luistelijana kaukalon parhaita, mutta yllättävän kesy ylöspäin ja ylivoimallakin Broberg tyytyi vain liikuttamaan kiekkoa takakolmiossa puolelta toiselle. En tiedä, odotin vielä dynaamisempaa suorittamista TOP8-varaukselta, mutta pakko on vain todeta, että 62 vuoroa myöhemmin varattu Venäjän Misyul teki suuremman vaikutuksen. Päätöksenteossa eri tilanteissa on parannettavaa.
#8 Johansson
- Painavat avaukset. Liikkui vähän kulmikkaasti, mutta siitä huolimatta vauhdikkaasti mahdollistaen aktiivisen pinchaamisen. Wildin ykköskierroksen varaus toissa kesältä, mutta ei hänestä mitään uutta Dumbaa kuitenkaan ole tulossa, vaan ehkä joku kolmosparin yleispuolustaja. Kiekkokosketuskaan ei ollut sellainen, että siitä olisi välttämättä iloa edes kakkosylivoimalla. Omassa päässäkään hän ei mitenkään erottunut suuntaan tai toiseen.
#6 Norlinder
- Punaiset hanskat, mutta oikein muuta ei jäänyt mieleen. Kolmosparissa melko virheetöntä uurastamista. Habs on näemmä sortunut häneen kolmannella kierroksella viime kesänä. Liike oli ehkä paras osa-alue. Hanskojen perusteella köyhän miehen Mikko Lehtonen, koska aikoinaan Turun Tovereissa pelatessaan Lehtonen käytti punaisia hanskoja ja silloista Lehtosta muistellessani Norlinderissa on jotain samaa eli hän osaa kyllä kiilata luistelulinjalle ja liikuttaa kiekkoa. Ehkä hänenkin kohdalla hyökkäystehot alkavat pulpahtaa pintaan muutaman seuraavan vuoden sisällä, joten toivoa toki on ja varmaan hän pystyisi paikkaamaan U20-tasolla ylemmissäkin pareissa tarvittaessa.
#3 Lundmark
- Samat sanat kuin Norlinderin kohdalla eli kolmosparissa nolla-nollan pelaamista pääosin. Jets on näemmä sortunut häneen jo toisella kierroksella viime kesänä. Hyvä rightin yleispuolustaja, siinä se. Ei loista millään osa-alueella, muttei vuodakaan paljoa.
#1 Alnefelt
- Alivoimalla hyviä patjatorjuntoja reboundeissa maalin kulmilla ja oli lopulta voittava maalivahti päätöserässä sekä Annusen tavoin kentän parhaimmistoa. Sijoittui ihan mallikkaasti ja osasi irtaantua maalista hieman vastaan peittämään vetoja paremmista sektoreista, muttei ylipelannut, vaan luotti peittokykyihinsä myös. Näemmä Lightingin kolmoskierroksen poiminta viime kesältä ja se on ihan hyväksyttävä varausvuoro sunnuntain perusteella. Annunen vuotta vanhempana oli kuitenkin vielä pykälän vakuuttavampi elekieleltään ja fysiikaltaan.
Ylivoimat
Berggren
Raymond Henriksson Holtz
Lundkvist
Höglander
Fagemo Eriksson Pasic
Broberg
Tiivistettynä Ruotsista jäi mieleen se, että laituriosasto kolmessa ensimmäisessä kenttä on täyttä timanttia, mutta keskikaistan riittävyys on arvoitus. Puolustus- ja maalivahtipelaaminen riittävät varmasti myös taisteluun maailmanmestaruudesta, mutta jos jokin heikko kohta pitää nimetä, se on sentteriosasto.
Check out this video on Streamable using your phone, tablet or desktop.
streamable.com
Suomi:
#21 AA Räty
- Näin ensi kerran vihdoin Rädyn veljekset livenä eikä Aatu pettänyt minua, vaan vastasi Suomen ainoasta maalista leikkaamalla oikeasta laidasta keskelle ja laukomalla kiekon matalana ohi Alnefeltin. Keskialueella pelaamisesta jäi mieleen kypsyys eli Aatu osasi oikeissa paikoissa dumpata kiekon päätyyn eikä menettänyt kiekkoja hyökkäyssiniviivalla. Liike oli sulavaa eikä pelaaminen jäänyt siitä kiinni pari vuotta vanhempien seurassa. Sai paljon vastuuta alivoimallakin Hirvosen kanssa, mutta ylivoimille ei ollut asiaa. Yhden pelin otannalla ilman muuta käyttökelpoinen peluri alakentissä luotettavalla kahden suunnan pelaamisella. Nuoresta iästä johtuen en usko, että hänelle oltaisiin kaavailemassa TOP6-roolia kuitenkaan, mutta noin kypsällä pelaamisella paikka Tsekin kisoissa pitäisi olla realismia.
#22 AK Räty
- Akusta jäi mieleen jopa tavaramerkkimäiset pakotetut haastot kärkimiinalla hyökkäyssiniviivalla 1v1-tilanteissa, jotka päättyivät aina siihen, että puolustaja tökkäsi kiekon irti lavasta ja peli kääntyi kohti Suomen maalia. NHL:ssä noin huolimattomasta pelaamisesta joutaisi välittömästi ulos kokoonpanosta. Dumppaa se kiekko päätyyn, jos taitotaso ei riitä ohittamiseen äläkä leiki voitolla! Kisoissa tarvitaan silti kokoa ja kamppailuvoimaa alakentissä, joten en nyt pane pahakseni, jos Aku nähdään kisoissa nelosvitjan laidassa, mutta ennustan, että ainakin kertaalleen hänen menetyksestään hyökkäyssiniviivalla aiheutuu takaiskumaali, jos hän on kisoissa mukana jouluna. Aatuun verrattuna kuitenkin selvästi epäkypsempi tapaus. Sai jostain syystä huutosyötön Suomen ainoaan osumaan.
#14 Hirvonen
- Loistoalustus Suomen ainoaan maaliin riistolla keskialueella, mutta muutoin Hirvonen oli laidoissa melko alakynnessä alaikäisenä kuten Tsekin Mysak ollen hieman pehmeähkö. Turha odottaa sateentekijää, vaikka oli ilmeisesti Aatun tavoin mukana Suomen kaikissa osumissa turnauksessa. Näin Hirvosen aiemmin syksyllä Ässien paidassa, joten tiesin suurin piirtein, mitä odottaa, mutta alivoimavastuu yllätti. Siitä hän suoriutui kohtalaisesti. Mailan käyttö puolustaessa oli se osa-alue, joka ansaitsee suurimmat kehut tosiaankin, vaikka muutoin fysiikka vaatii vielä petraamista.
#12 Erholtz
- Sähäkkä kääntyjä, joka osaa käsitellä kiekkoa, mutta slotista ammutut vedot ylivoimalla menivät päin Alnefeltiä. Teränkäytöstä ja suunnanmuutoksista tuli hieman mieleen U20-kotikisojen Kasperi Kapanen, sillä Erholtz hyödynsi ajoittain samalla tavalla ulkoterää tasapainoillessaan kulmissa. Liikkeensä ansiosta pystyy pitämään päätypelit elossa hyökkäysalueella. Antanee kohtalaista taustatukea mahdollisissa kisoissa vielä isommille nimille.
#16 Lundell
- Todella pimennossa ja pelin ulkopuolella läpi illan. Ylivoimallakin rooli oli olla vain päädyssä syöttölautana. Tasaviisikoin pelaamisesta jäi mieleen pari murtautumista keskeltä ohjauspelin ohitse, mutta siinä se. Hämmentävää, miten TOP10-ehdokas ensi kesälle oli noin vähän pelin sisässä, mutta suurin "ansio" tuosta langennee Helmiselle. Lundell tuli nähtyä jo keväällä kolmesti Kärppiä vastaan pudotuspeleissä, joten sikäli pelityyli oli jo tiedossa. Hoiti tunnollisesti ruutunsa puolustussuuntaan. NHL-GM:nä sanoisin EI kiitos, jollei tavoitteena ole varata seuraavaa Mikko Koivua, joka on tehnyt kunnioitettavan uran, mutta en pidä Lundellia niin luontaisena pistelinkona, että tuhlaisin häneen TOP10-vuoroa, koska oletan hänen kattonsa olevan kakkosketjun 55 pisteen sentteri, joka ei sekään tietysti ole huonosti.
#17 Maccelli
- Maccellin näin puolestaan ensi kerran läheltä. Kerran avauserässä hän tuli hyvin paineen alta kolmen ruotsalaisen välistä osoittaen kansainvälisen tason luistelua tuossa kohdin. Ylivoimalla hän oli toisessa siivessä pyörittämässä peliä. Muistaakseni hän jakoi yhden hyvän poikittaissyötön kulmasta Hongalle toisen erän lopussa, mutta tämä haki vielä syöttöä miinuskulmaan. Päätöserässä Maccelli oli eniten esillä ja pääsi laukomaan ylivoimilla oikeasta laidasta, mutta vedot menivät joko ohi tai päin maalivahtia. Kulmissa hän oli hyvä suunnanmuutoksissa ja pystyi siksi pysymään kiekossa, vaikkei hän toki mikään rantasmainen kulmahyrrä ollutkaan, mutta parempaa keskitasoa näissä kekkereissä. Pelipaikka Arizonan varauksella oli Lundellin rinnalla ykkösvitjassa. Liigassa pinnoja on syntynyt piste per peli -tahtiin ja nähdyn perusteella samaan ovat eväät olemassa U20-tasollakin. Hän osaa sekä syöttää että laukoa keskivertoa paremmin. Kosketus kiekkoon on myös melko silkkinen ja kyllä Maccelli nyt ykkösketjusta ainakin jäi positiivisimpana mieleen.
#20 Puistola
- Kakkosketjun paras pelaaja. Avauserässä hän oli vielä melko pimennossa ja antoi vain pari yksinkertaista siirtoa omille päädystä ylivoimalla, mutta toisessa erässä hän järjesteli paikkoja muille. Brobergin harhasyötön aiheuttamassa vastahyökkäyksessä Puistola löysi hyvin vapaan pelaajan takaviistosta ja lisäksi hän lätytti Kivenmäen kertaalleen läpiajoon. Toisen erän lopussa hän myös ajoi maalille taitavasti kiekon hallussaan pitäen parin ruotsalaisen välistä, muttei lopulta saanut laukausta aikaan. Syöttötaito jäi parhaimpana osa-alueena mieleen Puistolan pelaamisesta. Luistelu oli taloudellista. TOP6-laituri ilman muuta nähdyn perusteella kuukaudenkin päästä, vaikka avauserän jälkeen olin vielä skeptinen, mutta kaksi viimeistä erää olivat erittäin mallikasta ja viisasta pelaamista, joten Carolina poimi hyvän aihion vain kuusi vuoroa ennen Vegasin kolmannen kierroksen varausta viime kesänä. Toisaalta Dorofeyev on vähintään yhtä hyvä aihio kuin Puistolakin tällä hetkellä.
#15 Kivenmäki
- Ylivoimalla oikeassa siivessä pelinrakentajana ja muutoin kakkosketjun keskellä. Tasaviisikoin melko kesy ja pehmeä poika esim. Rätyynkin verrattuna. Toisessa erässä hän tuhlasi läpiajon munattomalla rystyuittoyrityksellä, mutta pisteet toki oikea-aikaisesta liikkumisesta vapaaksi Puistolan lätylle. Viimeisessä erässä Kivenmäki oli parhaimmillaan ja väläytti taitojaan keskialueen ylittäjänä kiekon kanssa, mutta pari ensimmäistä erää olivat melko haastavat. Kokonaisuutena en ihan hirveästi vakuuttunut Kivenmäestä, vaikka seisovissa tilanteissa hän liikutti kiekkoa virheettömästi, mutta muutoin esim. fysiikassa riittää kyllä työstämistä ja siksi hän tuli varatuksi vasta viimeisellä kierroksella Detroitin toimesta, mutta tokkopa hänestä säännöllistä NHL-pelaajaa tulee.
#24 Salonen
- Kolmosketjun laidassa roolina oli olla AV-rouhija. Koohotti menemään ihan hyvällä liikkeellä, minkä ehti, mutta kiekolliset taidot eivät häikäisseet. Kai tähänkin rooliin olisi silti tarjolla jotain hieman parempia vaihtoehtoja?
#13 Haatanen
- Ykkösketjussa rightin laiturina. Salosen tapaan liike oli ihan jees. Kohokohtana oli lättysyöttö, joka vapautti Saarelan läpiajoon toisen erän alussa. Ylivoimalla operoi neliön keskelle yhden kosketuksen laukojana, muttei saanut mitään ihmeitä aikaan. Salosta potentiaalisempi yksilö kuitenkin ja en nyt revi housujani, jos hän on kisoissa energisenä kolmosketjun laiturina vaikkapa mukana.
#19 Petman
- Kolmossentteri, joka ohjeisti paljon ja oli pienessä tilassa näppärä pudottamaan kiekon alas puolustajille rauhoittaakseen peliä, mutta ylöspäin hän oli melko tasapaksu pelaten puolustuspää edellä. Alivoimalla olisi tarjolla roolia varmaankin U20-kisoissakin, mutta mieluusti sitten vain nelosen keskellä ja Aatu voisi olla kolmosvitjan keskellä, koska hänellä on enemmän annettavaa ylöspäin kuin melko keskinkertaisella Petmanilla, joka muistutti pelityyliltään hieman Vegasin Cody Eakinia, mutta hitaammilla jaloilla vielä kaiken lisäksi.
#23 Saarela
- Alkuvaikutelma oli huono, koska avauserässä Saarelan haltuuntot olivat pari kertaa todella heikkoja ennen siniviivaa. Hänellä oli jännä tapa kerätä vauhtia todella tikkaavilla ja lyhyillä potkuilla katse ylhäällä. Lopussa hän pääsi alivoimalla läpi lähes seisovilla jaloilla ollutta Brobergia vastaan, mutta vauhtietu ei riittänyt maalipaikkaan pääsemiseen, koska Broberg tuli takaa ja veti Saarelan maihin päästyään rinnalle. Toki Saarela sai hankittua ylivoiman, mutta potkuissa ei ollut sellaista dynaamisuutta, että olisin ollut erityisen vaikuttunut, vaan jopa päinvastoin. Chicago näemmä varasi hänet jo neloskierroksella viime kesänä, mutta minulle jäi hyvin keskinkertainen vaikutelma Saarelasta lyhyellä otannalla eivätkä kiekolliset taidotkaan olleet keskinkertaista parempia. Plussaa voi toki antaa siitä, että kiekonkäsittely oli sellaista, että hän pystyi pitämään limpun lähellä itseään melko hyvin suojattuna laitojen lähettyvillä.
#7 Nousiainen
- Sitten puolustajiin. Nousiaisesta olin kuullut paljon, mutten nähnyt aiemmin livenä. Hän liikkui hyvin sulavasti ja pystyi luomaan viivassa tanssien omat laukaisupaikkansa, josta tulee aina plussaa. Välillä hän myös otti pari askelta eteenpäin ennen laukomista. Ylivoimalla hän pyöritti toista viisikkoa viivassa, mutta laukaus ei vaikuttanut miltään erityisen uhkaavalta kuitenkaan. Mutta joo, Kingsin neloskierroksen varaus viime kesältä, joten sikälikin hänkin oli erityisen suurennuslasin alla. Sanoisin, että hyvä yleispuolustaja hänestä voi kehittyä aikanaan, muttei mikään YV-pelote kuitenkaan. Raamit ovat toki sellaiset, että Nousiainen elää luistelustaan ja kyvystä tulla liikkuen pois paineen alta. Siltikin hän toki liimasi ihan kohtalaisesti ruotsalaisia laitaankin, vaikkei se hänen vahvuus olekaan. Nähdyn perusteella kaikkinensa Nousiaisen voisi kuvitella pystyvän pelaamaan isojakin minuutteja ja keräämään sitten ohessa satunnaisia syöttöpisteitä sieltä täältä.
#6 Niemelä
- Kolmas Kärppä-poika, johon sain ensituntuman sunnuntaina. Alussa Niemelällä oli hieman kiire varsinkin päätykiekoissa ja hän meni huolimattomasti tilanteiden alle, mutta toisesta erästä eteenpäin hän oli paljon paremmin pelin sisässä Nousiaisen rinnalla ja teki pari oikea-aikaista katkoa keskialueella tai siniviivalla eteenpäin puolustaessaan. Yhtä sulavasti hän ei kuitenkaan liikkunut kuin Nousiainen, vaan läsnä oli jatkuvasti pieni hätäilyn maku, vaikka hän tosiaan paransikin pelin edetessä varmuuttaan. En tiedä, esitys ei ainakaan ollut sellainen, että paikka tulevissa kisoissa olisi selviö.
#2 Hatakka
- Suomen paras puolustaja ilman muuta. Samassa paketissa yhdistyivät raamikkuus ja liikkuvuus. Jo avauserässä hän teki oikea-aikaisia tukemisia syvällekin hyökkäysalueelle pelaamatta itseään kuitenkaan ulos tilanteista ja pitkienkin vaihtojen päätteeksi Hatakka jaksoi polkea alas hyvällä jalalla kiilaten vastustajan laitaan. Päädyssä hän oli vahva työntämään kiekkoja eteenpäin laitureiden huoleksi siniviivojen kulmiin ja tosiaan kiilaamistaito jäi myös mieleen. Yhden ottelun otannalla kisakoneeseen ilman muuta kahden suunnan työjuhdaksi sekä alivoimalle. Sharksille pisteet poiminnasta kuudennella kierroksella kesällä.
#3 Honka
- Yksi paha menetys omissa avauserässä, jonka seurauksena vastustaja pääsi laukomaan vaarallisesti slotista. Toisessa erässä Honka sai syötön avopaikkaan painottomalle puolelle, mutta hän haki vielä b-pisteiden välistä syöttöä miinuskulmaan kuihduttaen tilanteen. Kaikesta huolimatta hän oli silti oikean puolen puolustajista ehkä se paras ja kypsin olemukseltaan, vaikka ihan ehjin ilta Hongalla ei ollutkaan, mutta mieluummin näkisin silti hänet kisoissa kuin Niemelän, Kukkosen tai Rindellin. Ylivoimalla hän operoi laukojan paikalla vasemmalla, muttei saanut tulosta aikaan, vaikka liikutti kiekkoa tutun vaivatta. Yhteistyö Hatakan kanssa oli sellaista, että siinä olisi periaatteessa yksi valmis pari kisakoneeseen.
#9 Seppälä
- Köyhän miehen Hatakka. Pelasi katse ylhäällä vuotamatta tai loistamatta millään osa-alueella.
#3 Kukkonen
- Seppälän rinnalla kolmosparissa. Hetken päästä käsiteltävän Rindellin tavoin vähän ongelmissa omalla alueella varsinkin alussa. Liikkuminen oli kulmikasta, koska raamit ovat isot. Toisesta erästä eteenpäin Kukkonen petrasi hieman esitystään. Hänestä tuli hieman mieleen köyhän miehen RR55, josta oli osoituksena myös kova niitti ottelun lopussa alivoimalla Berggreniin päädyssä ennen Ruotsin voittomaalia. Mutta joo, temmossa pysymisessä oli kuitenkin ajoittain hankaluuksia, joten en näe käyttöä kisoissa. Sabres on näemmä varannut hänet viidennellä kierroksella toissa kesällä.
#4 Kokkonen
- Alussa pari pakotettua syöttöä paineen alla vastustajan lapaan syvältä omalta alueelta, mutta sitten Kokkonen paransi ja löysi omien lavat keskialueelta eikä väkisin pakottanut peliä ylöspäin, vaan tarvittaessa rauhoittimaalin taakse. Kahdessa viimeisessä erässä nähtiin väläytyksiä ylöspäinkin, kun hän nousi kahdesti oikea-aikaisesti pelattavaksi b-pisteiden väliin. Ensimmäinen yritys kilpistyi takapatjaan sen jälkeen, kun Kokkonen ensin malttoi ohittaa blokkaajan maltilla viemällä kiekon vielä sivuun ja toisen avopaikan slotista Alnefelt torjui kilvellään. Edelleen rannelaukaus vaatii työstämistä. Hatakan jälkeen kuitenkin Kokkonen oli toisiksi paras vasemman puolen puolustajista yhdessä Nousiaisen kanssa. Mistään sementoidusta asemasta kisakoneeseen en kuitenkaan puhuisi, vaikka hän oli lähellä paikkaa jo vuosi sitten, mutta jos sunnuntainakin roolina oli pelata vasta nelosparissa, asema ei voi olla kovin vakaa, vaikkei ketjujen numeroinnilla sen suurempaa merkitystä varmasti vielä ollutkaan, mutta peliesityskään ei kyllä ollut niin vakuuttava, etteikö hänen paikkansa voisi ollakin hierarkiassa nelosparissa Hatakan ja Nousiaisen takana varsinkin. Ennen Seppälää sen sijaan ottaisin Kokkosen joukkueeseen ja Nousiaisen kanssa tilanne on melko tasan, jos unohdetaan roolittaminen.
#8 Rindell
- Heikoin puolustaja. Antoi alusta asti harhasyöttöjä liikaa ja oli jalalla pulassa ajoittain sekä myös päätypaineisssa. Raymond ohitti hänet heittämällä avauserässä ajaen laidasta maalipaikkaan ja toisen erän alussa puolestaan ylivoimalla Rindell aikaili laidassa, menetti ja Fagemo karkasi läpi. Seuraavassa vaihdossa tasaviisikoin hän puolestaan lahjoitti kiekon alimpana miehenä Ruotsin karvaajalle, joka pääsi nokikkain Annusen kanssa. Ylivoimalla tosiaan Rindell sai vastuuta toisessa viisikossa laukojan paikalla vasemmalla, mutta veto oli melko pehmeä, vaikka alkulämmittelyissä se näytti jopa ihan räväkältä. Lyhyellä otannalla kuitenkaan ei jatkoon missään nimessä, vaikka Liigassa pinnoja on syntynyt jopa seitsemän.
#1 Annunen
- Suomen paras pelaaja. Avauserässä pysähtyi puolittaisessa läpiajossa Raymond sekä Ruotsin alivoimalla läpi päässyt Fagemo, joka pysähtyi myös toisen erän alussa alivoimalla, kun Annunen taas kerran antoi vastustajan tehdä aloitteen ja venytti sitten patjansa eteen. Lisäksi hän torjui myös Höglanderin yrityksen hetken päästä tämän päästyä nokikkain Annusen kanssa Rindellin lahjoituksesta. Annusen pelaamisesta jäi mieleen myös se, että hän ohjeisti paljon puolustajia. Ohjeet olivat "vaihto", kun muut menivät vaihtoon ja puolustaja oli maalin takana, "aikaa" kun kärkikarvaaja ei ollut puolustajaa lähellä ja "yksi", jos yksi karvaaja lähestyi puolustajaa. Ruotsin maaleille oli voimaton. Olemus oli hyvin rauhallinen ja määrätietoinen. Kokonsa ansiosta Annunen peitti hyvin myös laukauksia eikä hänen aina tarvinnut luottaa atleettisuuteensa sivuttaisliikkeessä. Askaroveihin, Alnefelteihin ja Malikeihin verrattuna Annunen oli vielä pykälän korkeammalla tasolla ilman Kärpät-lasejakin.
Ylivoimat
Lundell
Rindell Haatanen Maccelli
Nousiainen
Puistola
Honka Erholtz Kivenmäki
Hatakka
Alivoimat
AA Räty-Hirvonen-Hatakka-Kokkonen
Petman-Salonen-Seppälä-Kukkonen
Lyhyesti voisi vielä todeta, että Suomen pelaamisesta jäi päällimmäisenä mieleen tasaviisikoin keskialueella annetut useat poikittaissyötöt, jotka olivat usein lättyjä ja niiden haltuunotto siten, että peli kiihtyisi keskialueen ylitse ei ole helppoa. Viisikkopelaamisessa on siis työstämistä vielä.
lakingsinsider.com
