Pakkohan tässä on hieman mehustella omaa ennustustani, sillä sehän meni harvinaisen nappiin, ennustukseksi :)
Ennustus siis kirjoitettu jo turnauksen alkumetreillä, kun vielä kaikki oli auki.
Kultaa: Suomi
Hopeaa: USA
Pronssia: Venäjä
Arvokkain pelaaja: Aleksi Heponiemi
Paras maalivahti: Ukko-Pekka Luukkonen
Paras hyökkääjä: Eeli Tolvanen
Paras puolustaja: Henri Jokiharju
Tähdistökentällinen:
Heponiemi-Kupari-Tolvanen
Jokiharju-Vaakanainen
Direktoraatin erityismaininta menee lopullisen läpimurtonsa näissä kisoissa tehneille Kakolle, Lundellille ja Nymanille, joille kaikille kuuluisi moraalinen MVP-titteli yhteensä, sillä he nousevat kaikkien hämmästykseksi kuin puskista Suomen MM-kullan takuumiehiksi illlmiömäisillä tekosillaan paineista vapaata ja raikasta, iloista kiekkoa pelaten.
Ja nousevat siksi ratkaisevaksi tekijäksi juuri sillä kriittisellä hetkellä, kun ykkösketjun kaverien peli alkaa näyttää sakkaamisen merkkejä tulosvastuun paineiden ja vastustajien tarkan scouttauksen takia.
Ahokas saa kuin saakin lopulta sankarinviitan yllensä ja voi alkaa odottelemaan kutsua Jokereiden valmennustiimiin.
Mitalikolmikko tismalleen oikein, kuten myös paras maalivahti.
Ja aika hyvin ennustin myös sen, että Kakko ja Lundell nousevat kriittisillä hetkillä
illlmiömäisesti esiin :) Ainoastaan tuo Nyman-arvio meni täysin metsään. Ei ollut vielä tänä vuonna Linuksen vuoro, mutta se tulee vielä, aivan varmasti. Ehkä jo ensi vuonna.
Eikä olisi ollut yhtään liioiteltua antaa Tolvaselle Suomen joukkueen parhaan hyökkääjän titteli. Teki ihan älyttömästi tilastoissa näkymätöntä, mutta sitäkin arvokkaampaa työtä ja nimenomaan niinä vaikeina hetkinä ja suorastaan vituttaa ne, jotka huutelevat vain maalisarakkeen takaa, että vituiks meni Eelin kisat. Sitäpaitsi se Kanada-maali oli ihan puhtaasti Eelin maali, ihan sama mitä sinne pöytäkirjaan on siitä tuherrettu. Ilman Eeliä ei oltaisi finaalissa edes oltu. Tolvasen väkivahvasta punnertamisesta ja taisteluhengestä tuli jotenkin vahvasti mieleen viime vuosien Mikael Granlund. Ihan helvetin tärkeä äijä joukkueelle, vaikka maaleja ei niin tulisikaan. Ehkä sellainen rooli sopii Eelille paremmin, kuin snaipperin rooliin väkisin istuttaminen? Kun ei se nyt vaan oikein tunnu toimivan, ainakaan kansainvälisellä tasolla.
Ainoa mitä en osannut nähdä, oli Talvitien huikea, fenomenaalinen turnaussuoritus. Mutta ei kait sitä osannut kukaan muukaan nähdä, korkeinta valmennusjohtoa myöten. Sillä ei kai sitä Talvitietä ihan huvikseen alkuun ollut heitetty kolmosketjun urakoijan rooliin?
Ja kyllä sieltä esiin nousivat lopulta myös nuo Heponiemi, Kupari ja meidän ykköspakkiparikin, kuten ennustelinkin.
Kaikenkaikkiaan aivan huikea turnaus, huikea suoritus Leijonilta ja ennen kaikkea joukkueen voitto. Mielestäni se on paljon tärkeämpää kuin jonkun yksittäisen tähtipelaajan suvereeni dominointi askissa. Nyt nähtiin paljon niitä hetkiä, että kentän parhaat pelaajat löytyivätkin yllättäen kolmosketjusta. Ylittivätkö he sitten oman tasonsa, vai ovatko olleet vaan jostain syystä aliarvostettuja, vaikea mennä sanomaan.
Se nyt on toki selvää, ettei noihin kisoihin yhtään huonoa pelaajaa oteta mukaan, sen verran kova taso Suomessa tällä hetkellä kiekkoilussa jo on. Sekin on hyvä muistaa aina silloin kun tekee mieli antaa sapiskaa pelaajille. Jokainen heistä on tehnyt aivan valtavan määrän duunia elämänsä aikansa päästäkseen tuohon pisteeseen. Siinä on sitä ennen monet itkut väännetty, tuhannet kerrat vääntäydytty hallille satoi tai paistoi kun kaverit tekevät jotain ihan muuta ja treenattu on kesät talvet niin maan perkeleesti. On otettu iskua, niin fyysistä kuin henkistäkin, ihan riittämiin noin varhaiseen ikään nähden.
Ovat pojat ansainneet kyllä tuon kannun, ihan jokaikinen, ei voi muuta sanoa. Hattu päästä!