SaucerPass
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Leafs
Tänään on sitten luvassa melkoista herkkua, kun Kanada kohtaa USA:n perinteisessä uuden vuoden aaton klassikossa.
USA ei ole vielä vakuuttanut, ja illan peli kertonee aika paljon joukkueiden turnauskunnosta. Selvää ainakin on, että asenneongelmasta kärsiviä pelaajia tuskin jäällä nähdään. Kanadakaan ei ole vielä näyttänyt niin hyvältä, kun nimilistan perusteella voisi olettaa. Paineethan kotijoukkueella ovat luonnollisesti hirveät. Tasakentällisin vaahteralehdiltä oikeastaan vain Reinhartin johtama vitja, jossa laidoilla viilettävä Domi ja Duclair, on pelannut sellaisella tasolla, ettei parantamiseen varaa juuri ole. YV Kanadalla on kuitenkin ollut hirvittävän kova 50 prosentin onnistumisprosentilla. Ero USA:han on mykistävä (YV-teho alta 8 prosentia).
Sekin on tietysti mielenkiintoista, että peliä voi pitää ensimmäisenä Connor McDavidin ja Jack Eichelin suurena kohtaamisena. Odotusarvohan on, että nämä kaksi ottavat vielä vittaa toisistaan niin NHL:ssä kuin aikuisten arvoturnauksissakin. USA:n peli kuitenkin nojaa enemmän Eicheliin kuin Kanadan McDavidiin. Tähän mennessä Eichel on sortunut paljon ylimieliseen kikkailuun. Samaan ovat tosin sortuneet aika monet kisojen ennakolta suurimmat tähdet (esim. Kapanen ja Nylander). Myös YV:n tehottomuus lankeaa ainakin osittain Eichelin piikkiin, joka pyörittää ykkösylivoimaa. Ilmeisesti valmennus on myös antanut pelaajille paljon sananvaltaa YV-kuvioissa, mikä sitten korostaa Eichelin roolia. Ja kuten todettua, tähän mennessä homma ei ole toiminut. Myös McDavid on tähän mennessä näyttänyt parasta osaamistaan vain ajoittain. Selvää kuitenkin on, että kultapojan pelin luku, kiekon käsittely ja liuku ovat aivan poikkeuksellisella tasolla. Toivottavasti tänään nähdään molemmilta parasta osaamista.
Jos muutama muu pelaaja pitää nostaa esiin, niin Nic Petan on pöyrittänyt todella mallikkaasti Kanadan ylivoimaa. Jetsin varauksella on aivan huikeat kädet. Samaan kastiin käsien puolesta voi nostaa Max Domin ja jenkkien Sonny Milanon. Jenkkien puolelta Dylan Larkin on vakuuttanut kokonaisvaltaisella pelaamisellaan. Perustaitava pelaaja, jonka asenne ja työmoraali ovat kunnossa. Itse olen pitänyt paljon Will Butcherin pelistä USA:n puolustuksesta. Butcher on luonut paljon hyviä tilanteita, vaikka tehopisteitä ei juuri olekaan.
Mukava myös nähdä, miten Auston Matthews selviää, kun vastassa on Kanada. Varsinkin Suomea vastaan Matthewsin pelissä näkyi pahasti kokemattomuus. Sen pelin perusteella vuoden 2016 todennäköinen ykkösvaraus saattaa hyvinkin olla vielä liian kovassa paikassa, kun vastassa on Kanada täpötäydessä Centre Bellissä.
USA ei ole vielä vakuuttanut, ja illan peli kertonee aika paljon joukkueiden turnauskunnosta. Selvää ainakin on, että asenneongelmasta kärsiviä pelaajia tuskin jäällä nähdään. Kanadakaan ei ole vielä näyttänyt niin hyvältä, kun nimilistan perusteella voisi olettaa. Paineethan kotijoukkueella ovat luonnollisesti hirveät. Tasakentällisin vaahteralehdiltä oikeastaan vain Reinhartin johtama vitja, jossa laidoilla viilettävä Domi ja Duclair, on pelannut sellaisella tasolla, ettei parantamiseen varaa juuri ole. YV Kanadalla on kuitenkin ollut hirvittävän kova 50 prosentin onnistumisprosentilla. Ero USA:han on mykistävä (YV-teho alta 8 prosentia).
Sekin on tietysti mielenkiintoista, että peliä voi pitää ensimmäisenä Connor McDavidin ja Jack Eichelin suurena kohtaamisena. Odotusarvohan on, että nämä kaksi ottavat vielä vittaa toisistaan niin NHL:ssä kuin aikuisten arvoturnauksissakin. USA:n peli kuitenkin nojaa enemmän Eicheliin kuin Kanadan McDavidiin. Tähän mennessä Eichel on sortunut paljon ylimieliseen kikkailuun. Samaan ovat tosin sortuneet aika monet kisojen ennakolta suurimmat tähdet (esim. Kapanen ja Nylander). Myös YV:n tehottomuus lankeaa ainakin osittain Eichelin piikkiin, joka pyörittää ykkösylivoimaa. Ilmeisesti valmennus on myös antanut pelaajille paljon sananvaltaa YV-kuvioissa, mikä sitten korostaa Eichelin roolia. Ja kuten todettua, tähän mennessä homma ei ole toiminut. Myös McDavid on tähän mennessä näyttänyt parasta osaamistaan vain ajoittain. Selvää kuitenkin on, että kultapojan pelin luku, kiekon käsittely ja liuku ovat aivan poikkeuksellisella tasolla. Toivottavasti tänään nähdään molemmilta parasta osaamista.
Jos muutama muu pelaaja pitää nostaa esiin, niin Nic Petan on pöyrittänyt todella mallikkaasti Kanadan ylivoimaa. Jetsin varauksella on aivan huikeat kädet. Samaan kastiin käsien puolesta voi nostaa Max Domin ja jenkkien Sonny Milanon. Jenkkien puolelta Dylan Larkin on vakuuttanut kokonaisvaltaisella pelaamisellaan. Perustaitava pelaaja, jonka asenne ja työmoraali ovat kunnossa. Itse olen pitänyt paljon Will Butcherin pelistä USA:n puolustuksesta. Butcher on luonut paljon hyviä tilanteita, vaikka tehopisteitä ei juuri olekaan.
Mukava myös nähdä, miten Auston Matthews selviää, kun vastassa on Kanada. Varsinkin Suomea vastaan Matthewsin pelissä näkyi pahasti kokemattomuus. Sen pelin perusteella vuoden 2016 todennäköinen ykkösvaraus saattaa hyvinkin olla vielä liian kovassa paikassa, kun vastassa on Kanada täpötäydessä Centre Bellissä.