matiasrust
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Oulun Kärpät
Menee aivan varmasti jo aiemmin sanotun toistamiseksi, mutta kun yöllä työpäivän pelossa oli jo kiire nukkumaan. Ja hyvällä mielellä menin nukkumaan.
Oman näkemykseni mukaan Suomi pystyi ratkaisevalla tavalla parantamaan muutamilla keskeisillä pelin osa-alueilla, alueilla missä on pystyttävä myös jatkossa pitämään vähintäänkin nyt nähty taso mikäli isommasta menestyksestä halutaan haaveilla.
-vaikka Gibson Kanada-pelissä ei välttämättä huonokaan ollut niin kyllä maalivahtipelissä oltiin nyt eri tasolla. Ainakin jo lähestymässä tasoa mitä mitalipeleissä voittaminen näin kovissa karkeloissa sillä osa-alueella edellyttää. Jälkiviisaana voikin todeta, että oli vaan hyvä antaa Aittokallion aloittaa nämä pelit puhtaalta pöydältä ja antaa Gibsonin kokea se kärsimysnäytelmä loppuun asti (olipa ne syyt siihen mitkä tahansa; Raipen järkeily, loukkaantuminen tms). Kiekkoja toki pomppi siihen maalin eteen liian paljon, mutta niistäkin selvittiin.
-Kanada-pelistä jäi totuuden nimissä tunnelmat, että yksikertaisesti näillä puolustajilla / sillä puolustuspelillä ei voi pärjätä: jatkuvasti myöhässä, koko ajan kiire, arkailua ja "vierestä pelaamista". Vaikka sanomista löytyy vieläkin aivan selkeä tason nousu ja uskon vahvistuminen. Jos Kanada-pelissä kaiken muun surkeuden lisäksi siihen "maalinedustan tivoliin" olisi tippunut tämä määrä irtokiekkoja se olisi ollut karmeaa katseltavaa. Nyt otteet olivat miehekkäämpiä.
-laajuutta saatiin lisää ja kärkiketjujen takaa nousi "itsensä ylittäjiä" niin yksilötasolla kuin kokonaisuuksiakin ajatellen. Esimerkiksi nelosketju oli erinomainen. Eiliseen lisänä ja palkintona vaikka yksi "työmaali" niin hyvä hyvä. Yksilötasolla silmään pisti hyvällä tavalla ja ennakkoluulottomuudellaan ainakin Konsta Mäkinen ja Miro Aaltonen. Näitä riman ylittäjiä ehdottomasti tarvitaan.
-jos eilinen peli olisi päättynyt toisin niin näitä merkittäviä osa-alueita ajatellen minun "syyttävä sormi" olisi osoittanut ehdottomasti sinne ykköskenttään (päävastuun kantajat ja suunnan näyttäjät) ja nuolen kärki niin raadollista ja vähän epäreilua kuin se onkin Mikke Granlundiin. Epäreilua siksi, että odotukset häntä kohtaan ovat jo aivan pilvissä ja kohta jo varmaan kohtuuttomatkin (myös minulla) mutta perusteltua siksi että Miken on vaan pystyttävä paljon parempaan jotta mahdollisuudet aivan huippumenestykseen olisivat olemassa. Mikke yksinkertaisesti on tämän menestyspalapelin ydin. Nyt pelissä ei näy sitä nautintoa ja herkkyyttä mihin olemme päässeet tottumaan vaan pikemminkin jos sitä yhdellä sanalla yrittää määrittää niin se on väkinäistä. Pakko onnistua. Niin vahva kuin Mikke henkisesti näyttää olevankin niin "koko maailman odotukset harteillaan" ei tämä varmasti helppoa ole edes hänelle. Mutta koska niin monessa kohdassa Mikke on osoittanut henkisen vahvuutensa ja kylmäpäisyytensä ilmiömäisistä taidoista puhumattakaan niin minä uskon, että hän vielä pystyy nousemaan tasolle mitä häneltä nyt vaaditaan.
Summa summarum: omat odotukset ennen kisoja olivat nimenomaan hyvät yksilöt huomioiden korkealla, Kanadan tyrmäys ne jokseenkin sammutti ja taas ne ovat nousussa. Tätähän tämä on. Missään tapauksessa en paukuttele henkseleitä sen verran epävarmuustekijöitä ja "onnenkantamoisia" vielä eilisessä pelissä olin näkevinäni. Mutta että kun kaikki natsaa niin mikä ettei.
Oman näkemykseni mukaan Suomi pystyi ratkaisevalla tavalla parantamaan muutamilla keskeisillä pelin osa-alueilla, alueilla missä on pystyttävä myös jatkossa pitämään vähintäänkin nyt nähty taso mikäli isommasta menestyksestä halutaan haaveilla.
-vaikka Gibson Kanada-pelissä ei välttämättä huonokaan ollut niin kyllä maalivahtipelissä oltiin nyt eri tasolla. Ainakin jo lähestymässä tasoa mitä mitalipeleissä voittaminen näin kovissa karkeloissa sillä osa-alueella edellyttää. Jälkiviisaana voikin todeta, että oli vaan hyvä antaa Aittokallion aloittaa nämä pelit puhtaalta pöydältä ja antaa Gibsonin kokea se kärsimysnäytelmä loppuun asti (olipa ne syyt siihen mitkä tahansa; Raipen järkeily, loukkaantuminen tms). Kiekkoja toki pomppi siihen maalin eteen liian paljon, mutta niistäkin selvittiin.
-Kanada-pelistä jäi totuuden nimissä tunnelmat, että yksikertaisesti näillä puolustajilla / sillä puolustuspelillä ei voi pärjätä: jatkuvasti myöhässä, koko ajan kiire, arkailua ja "vierestä pelaamista". Vaikka sanomista löytyy vieläkin aivan selkeä tason nousu ja uskon vahvistuminen. Jos Kanada-pelissä kaiken muun surkeuden lisäksi siihen "maalinedustan tivoliin" olisi tippunut tämä määrä irtokiekkoja se olisi ollut karmeaa katseltavaa. Nyt otteet olivat miehekkäämpiä.
-laajuutta saatiin lisää ja kärkiketjujen takaa nousi "itsensä ylittäjiä" niin yksilötasolla kuin kokonaisuuksiakin ajatellen. Esimerkiksi nelosketju oli erinomainen. Eiliseen lisänä ja palkintona vaikka yksi "työmaali" niin hyvä hyvä. Yksilötasolla silmään pisti hyvällä tavalla ja ennakkoluulottomuudellaan ainakin Konsta Mäkinen ja Miro Aaltonen. Näitä riman ylittäjiä ehdottomasti tarvitaan.
-jos eilinen peli olisi päättynyt toisin niin näitä merkittäviä osa-alueita ajatellen minun "syyttävä sormi" olisi osoittanut ehdottomasti sinne ykköskenttään (päävastuun kantajat ja suunnan näyttäjät) ja nuolen kärki niin raadollista ja vähän epäreilua kuin se onkin Mikke Granlundiin. Epäreilua siksi, että odotukset häntä kohtaan ovat jo aivan pilvissä ja kohta jo varmaan kohtuuttomatkin (myös minulla) mutta perusteltua siksi että Miken on vaan pystyttävä paljon parempaan jotta mahdollisuudet aivan huippumenestykseen olisivat olemassa. Mikke yksinkertaisesti on tämän menestyspalapelin ydin. Nyt pelissä ei näy sitä nautintoa ja herkkyyttä mihin olemme päässeet tottumaan vaan pikemminkin jos sitä yhdellä sanalla yrittää määrittää niin se on väkinäistä. Pakko onnistua. Niin vahva kuin Mikke henkisesti näyttää olevankin niin "koko maailman odotukset harteillaan" ei tämä varmasti helppoa ole edes hänelle. Mutta koska niin monessa kohdassa Mikke on osoittanut henkisen vahvuutensa ja kylmäpäisyytensä ilmiömäisistä taidoista puhumattakaan niin minä uskon, että hän vielä pystyy nousemaan tasolle mitä häneltä nyt vaaditaan.
Summa summarum: omat odotukset ennen kisoja olivat nimenomaan hyvät yksilöt huomioiden korkealla, Kanadan tyrmäys ne jokseenkin sammutti ja taas ne ovat nousussa. Tätähän tämä on. Missään tapauksessa en paukuttele henkseleitä sen verran epävarmuustekijöitä ja "onnenkantamoisia" vielä eilisessä pelissä olin näkevinäni. Mutta että kun kaikki natsaa niin mikä ettei.