Tämä on niitä juttuja, joiden painoarvo on mahdoton määrittää. Venäläisillä hyvän ja huonon pelin ero saattaa olla uskomaton, jopa yhden pelin sisällä. Tämä näkyi jo NL:n aikaan, jolloin punakone saattoi hävitä jollekin Puolalle ja pyyhkiä sen jälkeen jään kaikilla muilla. Eipä Suomikaan jäänyt osattomaksi venäläisten viimeisen erän heräämisistä historiassa.Ihan hyvää kommenttia. Oma oletusarvoni on vähintään mitali, jopa kultainen jos kaikki menee nappiin. Viimevuonna, noin 100 kertaa paskemmalla jengillä hävittiin maalilla mestareilla käytännössä Venäjän Kuznetsovin henkilökohtaisella suorituksella perinteiseen malliin, kun viimeisessä erässä johdettiin muistaakseni vielä 3-1 ja sitten jatkoajalla tuli turpaan.
Toisaalta voittamalla USA:n Suomi olisi ollut mitalipeleissä. Sekään ei ollut kaukana ja se kertoi tasosta. Pakeista voisi sanoa sen verran, ettei yksikään nyt mukana olevista mahtunut vuosi sitten varsinaisesti pelaavaan kokoonpanoon. Määttä oli toki mukana keräämässä kokemusta.
Viime vuoden pakeista Vatanen oli selkeästi A-maajoukkuetasoa ja Jokipakka oli kisoissa ehkä Suomen ykköspakki (aika harva suomalainen U20-kisoihin osallistuva on muuten tehnyt maalin NHL-joukkuetta vastaan).
Maalinsuulle Suomella ei ole asettaa mitään Lehtosta, Raskia tai Heleniusta... eli hyökkäyksen varassa mennään. Siksi olisi hyvä pelata kisat ja katsoa mihin taso riittää...
Väittäisin, että hyökkäys ilman MG:tä ei olisi mikään erikoinen ja sen kertoi jo pelit Ruotsia vastaan. MG voi parhaimmillaan muuttaa koko pelin kulun, jos Suomi pysyy kiekossa MG:n ollessa kentällä. Jos peli on taas tyypilliseen U20-meinikiin "vauhti ennen järkeä"-tyyppistä niin jopa MG saattaa olla "pettymys" (vaikka oikeasti pelaisi helkkarin hyvin).
Suomalaiset junnut ovat antaneet tasoitusta tuossa järki-puolessa, sillä heidät on sitoutettu rooleihin suht myöhään. Jos peli ei lähde kulkemaan, on pelaajilla taipumus "pudota" edelliselle "taktiselle tasolle", sille missä on tullut henkilökohtaisia onnistumisia. Isolle osalle tämä tarkoittaisi junnukiekkosysteemiä, joka ei näissä kisoissa takuulla toimi. Tämä selittää sen, miksi junnu-joukkueen taso vaihtelee pelistä toiseen niinkin rajusti. Jos kaverit unohtavat vaikeilla hetkillä pelisuunnitelman, on valmentajankin vaikea vaikuttaa pelin kulkuun...
Suomella on tältä kannalta vaikeahko peliohjelma vastaan tulee Kanada, USA, Tanska ja Tsekit. Joukkueen on oltava valmis ensimmäisestä pelistä lähtien. Onneksi väliin pitäisi tulla yksi peli, jossa kerätä itsensä, jos ensimmäiset pelit eivät suju. Kaikenkaikkiaan näkisin, että tie mitalipeleihin on viimevuotista kovempi, joten joukkueen täytyykin olla kovempi.
En toki odota mitään katastrofeja, ihmettelen vaan mistä varmuus Suomen menestykselle kumpuaa. Toki joukkueella on oikeasti saumat mennä päätyyn asti, mutta mikään itsestäänselvyys se ei ole. Aivan samoin joukkueella on mahdollisuus pudota ulos puolivälieristä, mutta se ei ole kovin todennäköistä. Siksi kisat vaikuttavatkin etukäteen mielenkiintoisilta... Marginaalit ovat pienet, suuntaan jos toiseenkin. Itse pistäisi roponi pronssipeliin pääsemiseen.