Voisivat sit otteluissa antaa sitä vähän muillekin eikä tarvitsis kuvitella, että kyseessä on U18 kuljetuskilpailu. En muista sitten pikkujunnuvuosien nähneeni missään näin vähän syöttöjä kuin näissä peleissä - erityisesti Ranskaa vastaan.
Itse näen tämän ainoastaan positiivisena asiana, sillä suomalaisessa kiekkoilussa viime aikoina on nimenomaan suuri ongelma ollut kiekon hallinta ja käsittely sekä pelkuruus haastaa 1 vs.1-tilanteissa kaveria, jolloin on päädytty kerta toisensa jälkeen hyökkäyksen pysähtymiseen jo keskialueella ja kiekon menettämisiin siellä ja täällä. Stickhandling on ollut keskiverto suomalaisella pelaajalla valovuosia jäljessä vaikkapa nyt venäläisiin nähden.
On vain hieno asia, että noita kärkikyniä yms. muita haastoja tehdään rohkeasti myös korkeimmalla mahdollisella tasolla. Niin tehdään tähtiä ja niitä pelaajia, jotka kykenevät ratkaisuihin silloin kun niitä ratkaisijoita tarvitaan.
Kiekon leipominen kaverilta toiselle
ad infinitum on toki näennäistä pelin hallintaa, mutta sillä harvoin tehdään sitä tulosta, jolla pelit voitetaan. Eli maaleja.
Kaikki lähtee siitä, että kyetään haastamaan toistuvasti menestyksekkäästi vastustajan pelaajia 1 vs 1-tilanteissa. Jos se ei onnistu, on peli yhtä tiilimuuriin päin juoksemista, sillä kaveri osaa kyllä pelata syötöt pois.
Tämä U20-joukkue tekee pitkästä aikaa juuri sitä, mitä olen suomalaiseen maajoukkuekiekkoiluun kaivannutkin, eli jatkuvalla syötöllä vaan kiekkoa maalille kaikista mahdollisista kulmista ja siellä sitten rähinää päälle usean ukon voimin, rohkeita haastoja uhkarohkeuden rajamaillakin, suoraa etenemistä maalin edustaa kohden, paljon laukauksia.
Toki viimeistelyssä on vielä paljon toivomisen varaa, mutta siitä se toistojen myötä tulee. Pääasia on, että asenne ja tekemisen sapluuna on oikeanlainen ja ne tällä joukkueella nyt näyttäisi olevan kunnossa. Valoa tunnelin päässä pitkästä aikaa siis ja se on helvetin hyvä homma se.