Onneksi olkoon ja jättikäsi U18 joukkueelle, valmennukselle, huollolle ja toki myös Suomen jääkiekkoliitolle sekä pelaajien taustaseuroille, että systeemi tuottaa tuollaisia voittajia. Turha nostaa nyt yksittäisiä pelaajia esiin, sillä kaikki täyttivät roolinsa loistavasti, vaikka ainahan siellä joku nousee väistämättä etualalle.
Mieletön voitto ja parasta alivoimalla tehdyssä ratkaisumaalissa oli se, että hyvä karma oli Suomen puolella kun tuomarit yrittivät väkisin kääntää pelin jenkeille. Olisiko kanadalaistuomari viheltänyt kaikki heppoiset Suomen jäähyt? Ja hyvä karma oli siinäkin, että Wahlströn ei saanut tyhjiin tasoitusmaalia, joka oli vain osoitus siitä, että Suomen oli yksinkertaisesti määrä voittaa mestaruus, ei jenkkien.
Kyllä tässä passaa lätkän aktiiviseuraajana taas hymyillä levästi ja makustella Suomen voittoa. Jotenkin nämä U18 kisat ovat hauskinta seurattavaa koska peli ei ole vielä niin systeemitarkkaa ja paikkoja riittää jatkuvasta molemmissa päissä, joten myös jännitystä riittää koko pelin ajaksi.
Päävalmentaja Niemelän pelisabluuna oli loistava ja edusti uutta aaltoa koska omista lähdettiin tykkinä ja uskallettiin koko ajan pelata mahdollisimman kiekollisena, tarpeen mukaan kevyellä keskialueen träpillä maustettuna. Ei ihan heti muista yhtään Suomen maajoukkuetta, etenkään Marjamäen tuhnailua, jossa olisi noin nopeasti lähdetty omista ja yhtä valtavalla vauhdilla ylitetty keskialue. Suomen pelit olivat hienoa seurattavaa, joten jäkisjännärit saavat tulevina vuosina seurata Suomen jääkiekkomaajoukkueiden peleissä samanlaista nopeaa ja mikä parasta, erittäin katsojaystävällistä, peliä.
Nyt jätkät ja taustajoukot (myös paikalle vaivautuneet lähisukulaiset) ilo irti siellä Venäjän maalla. Olette sen enemmän kuin ansainneet ankarasta kolmen vuoden pohja- ja taustatyöstä.