Jos ei voi olla juomatta sitä muutamaa arkena silloin kun asiat ovat tarpeeksi hyvin, on tavallaan levollinen olo ja homma toimii, niin juomisessa on silloin kyse siitä, ettei homma lopulta toimi riittävän tyydyttävällä tavalla vaan jotain ekstraa lopulta kaivataan purkamaan tunteita tai tuomaan niitä esiin. On kyse sitten kahdesta tai kolmesta rentouttavasta miedosta per joka toinen päivä, niin aina kun tällaisessa elämäntilanteessa sihahtaa, niin se on stressireaktion omainen kannanotto mieleltä tylsyyden tunteen poistamiseen tai henkisen paineen lievittämiseen. Tällaista käytöstä tapaa niin laiskoilla kuin ahkerilla ihmisillä, mutta monasti tällaisen juomisen taustalla kyse on mielentilan kontrolloimisesta - lopulta rauhoittumisesta tai ilon, onnistumisen tuntemisesta. Koetetaan kohdata elämässä vastaan tulevia stressaavia tilanteita keinoin, jotka eivät pidemmän päälle niitä lievitä.
Karkeasti sanottuna: Ahkerampi popula yleensä ymmärtää jos alkaa mennä yli, mutta laiskempi ei ja silloin se osasto vain jatkaa juomistaan tylsyyden uhalla. Ahkeriahan mitkään lait eivät kosketa, kun ei tarvi sellaisia miettiä, mutta valittajat ovat yleensä laiskempaa osastoa. Toki jotkut valittavat periaatteestakin, mutta oikeasti, ketä mikään rajoittaa liiaksi, jos jokaisella on ainakin toistaiseksi melkoisen suuri valta päättää oman elämänsä alkoholinkäytöstä? Vai halutaanko valittaa valittamisen ilosta?