En kyllä edes ymmärrä miksi jotkut kritisoivat, että Olga Barkov on poikansa apuna rapakon takana. Tottakai hän on siellä jos vain asiat näin pystytään järjestämään! Kuka äiti ei menisi poikansa avuksi jos vaan voi? Ja tottakai se on uhrautunut, luultavasti omat unelmansa ovat taka-alalla kun ensin hyysää miestänsä ympäri maailmaa ja nyt poikaansa.
Juu, eipä voi tajuta tätä keskustelua.
Jos nyt pikkaisen ajatelette mitä tämän Barkovin perheen taustalla on. He ovat eläneet nuorina aikuisina Neuvostoliitossa, josta suurinpiirtein kaikki halusi loikata pois. Neuvostoliitto kaatui 1991 ja jäljelle jäänyt venäjän valtio oli erittäin epävarma paikka elää. Isä Aleksander oli tuossa vaiheessa 26-vuotias Spartak Moskovan pelaaja, joka on ollut yksi köyhimpiä Venäjän jääkiekkoseuroja. Sieltä oli aivan pakko lähteä ulkomaille paremman leivän ääreen tuossa tilanteessa, periaatteessa uran huipulla.
Olga Barkova on tässä vaiheessa saattunut olla ihan onnellinen kotiäiti, hoitaen 7-vuotiasta Jura-poikaansa. Perheen reitti vei Italian liigaan, josta Mikko Leinonen bongasi miehen Tapparaan. Barkovit ovat aina kehuneet Suomea erinomaiseksi maaksi elää. Ja onhan se nyt helvetti niin, verrattuna 80-luvun Neuvostoliittoon (jossa toki urheilijat oli arvossaan) tai etenkin sen romahduksen jälkeiseen Venäjään. Lähtökohdat ovat ihan eri nähdä hyvyyttä ulkomailla. Ei Olga ole välttämättä uhrannut yhtään mitään, vaan on ihan helvetin tyytyväisenä saanut muuttaa ulkomaille.
Jura pääsi suomalaiseen kouluun kymppivuotiaana -94 ja harrasti tennistä kansalliselle huipulle asti, kunnes loukkaantumiset pilasivat uran. Sasha laitettiin alulle ensimmäisenä Barkovin perheen vuotena, periaatteessa hyvässä lykyssä Suomen itsenäisyyspäivänä. Sashan syntymäpäivästä (2. syyskuuta) 9kk taaksepäin osuu joulukuun alkuun.
Näin siis toinen poika oli jo kouluiässä ja perheeseen syntyi toinen poika isänsä ollessa uran huipulla hienossa Suomen maassa. Isä-Barkov viihtyi Tapparassa 10 vuotta ja jäi vielä organisaatioon valmennusuralle. Mitenkään aseella pakottaen täällä tuskin ovat eläneet vaan onnellisena siitä, ettei ole tarvinut asua epävarmalla Venäjän maalla 90-luvun aikana.