No oli miten oli niin tällä toimittajalla taitaa olla aika suppea käsitys yleisestä mielipiteestä.
Käytetty ilmaus "suurin osa" saattaa olla liioiteltu, mutta annan sen kyllä anteeksi, sillä juttu on lähtökohtaisesti poleeminen mielipidekirjoitus. Kimi Räikkösen sanoin "katsotaan, mitä tapahtuu", mutta kyllä merkit viittaavat siihen, että yleisö tosiaan hieman vierastaa Matti Alatalon Kärppiä. Tämä ei kuitenkaan ole Alatalon vika. Yleisön masu nyt vaan taitaa olla täynnä. Alatalo on tilauskohde haukuille, mutta eiköhän Junnokin saa osansa, kun kausi etenee.
Periaatteessa on helppo olla samaa mieltä Korhosen mielipiteen kanssa. Tärkeintä lienee tunne siitä, että tällaiselle purkaukselle on
inhimillisyyden nimissä tilaus. Valitukset ärsyttävät ja tuntuvat kohtuuttomilta. Eri asia taas on, voiko tätä vikinää millään mielipidekirjoituksella - tai ylipäänsä - vaientaa. Tuskinpa edes vetoaminen syyllisyydentunteisiin auttaa hakemalla jokin "oululainen mentaliteetti" selittämään sitä, miksi yleisön odotukset kasvavat epärealistisiksi ja hivenen ristiriitaisiksikin. Näin on melko yleisesti tapana käydä, kun katto eri realististen tavoitteiden saavuttamisessa on jo kohdattu. Joudutaan paskamaisen tilanteen eteen, jossa ei ole enää muuta kuin hävittävää ja yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi pitäisi kurkottaa kohti epärealistisia tavoitteita. Joukkueen pitäisi muuttua, mutta myös menestyä vieläkin paremmin.
En häpeä myöntää, että olen itsekin hivenen turtunut tähän menestykseen. Pelkkä menestyminen hyvin ei jotenkin enää tunnu riittävän, vaan täytyisi pysyä juuri siellä, missä on. Siis huipulla, yksin. Ongelma on se, että Kärpät ei ole Real Madrid eikä Suomen fanikulttuurikaan nyt ihan vastaa kansainvälistä futismeininkiä, jolloin katsojat kyllästyvät väkisin jossakin vaiheessa. Täten Kärpillä ei "puolen Suomen" joukkueenakaan ole pitkällä tähtäimellä resursseja olla jatkuvasti liigan kaunein ja menestynein seura.
Vähänkään kauemmas katsottuna nyt kannattaa kanavoida resursseja muutokseen, juniorityöhön ja fasiliteetteihin, sillä nämä tuovat mukanaan enemmän positiivisia asioita kuin menestys, joka taas ei synnytä muuta kuin lisää kylläisyyttä ja turtuneisuutta. Eikä todellakaan haittaa, niin surulliselta kuin se itsestäkin tuntuu, jos rämmitään yksi, kaksi tai kolme kautta suossa, jotta saadaan vähän ravisteltua kansaa ja herkimmät saavat puhista pahimmat höyrynsä pihalle. Kenties jossakin vaiheessa myös sikariportaassa tarvitaan suurempia muutoksia, sillä aikansa kutakin, kuten joku totesi. Tällöin sitä toivoo, että nykyiset johtajat eivät jäisi väijymään putineiksi taustalle.
