Aku Louhimies – elokuvaohjaaja

[TosiFani]

Jaksatte vaan vääntää vanhoja. Mutta kun teette, älkää oikaisko koko ajan. Faktat peliin:

YLE ei Louhimiehen vastinetta julkaissut, vaikka sellainen on tapana kun hyökkäys henkilöön on tätä luokkaa. YLE (aina Jouko Jokinen) perusteli vastineen julkaisemattomuutta sillä, että YLE ei löytänyt oikaistavaa YLE:n Louhimiestä koskevasta jutusta, joka koski Louhimiehen työtapoja...

Kuukausi jutun julkaisun jälkeen Louhimies lähetti 17. huhtikuuta Ylelle oikaisuvaatimuksia, joihin Yle vastasi erittäin kattavasti perustellen, että jutussa ei ole oikaistavaa. Louhimiehelle oli jo tarjottu mahdollisuutta julkaista Ylen sivuilla oma vastinekirjoituksensa, johon voimakkaan kritiikin kohteeksi joutuvalla on oikeus. Sitä mahdollisuutta hän ei halunnut käyttää.

Yle vastaa: Aku Louhimiehen väitteet faktavirheistä eivät pidä paikkaansa

 

[Tadu]

Kuukausi jutun julkaisun jälkeen Louhimies lähetti 17. huhtikuuta Ylelle oikaisuvaatimuksia, joihin Yle vastasi erittäin kattavasti perustellen, että jutussa ei ole oikaistavaa. Louhimiehelle oli jo tarjottu mahdollisuutta julkaista Ylen sivuilla oma vastinekirjoituksensa, johon voimakkaan kritiikin kohteeksi joutuvalla on oikeus. Sitä mahdollisuutta hän ei halunnut käyttää.

Yle vastaa: Aku Louhimiehen väitteet faktavirheistä eivät pidä paikkaansa

On hassua, että Louhimiehen on väitetty pitäneen Eero Ahoa vedessä 30(?) tuntia, minkä jopa itse Eero Aho kieltää. Kuitenkin Yle tietää paremmin kuin kyseessä oleva näyttelijä, eikä kyse ole faktavirheestä. En tiedä muista, mutta kyllä tämä saa suhtautumaan kriittisesti tuohon Ylen artikkeliin enkä noita muitakaan väitteitä kyllä purematta niele.

Jälleen kerran: Louhimies on varmasti täysi mulkku ja huono ihmisten sekä elokuvien ohjaaja.

 

[Lystikäs]

Minä tiedän myös sen, että Jouko Jokinen ja Sara Rigatelli ovat eri henkilöitä. Täällä on lähes kaikki syytökset kohdistuneet rivitoimittajaan, vaikka päätoimittajalla on ylin vastuu. Cobolin kirjoituksessa ei mainittu Rigatellia, mutta siitä huolimatta keskustelun ytimessä on ollut Rigatelli, ei Jokinen.

Jotenkin tulee mieleen eräs toinen tapaus. Louhimies-case. Lähes kaikki syytökset ovat kohdistuneet ohjaajaan, vaikka tuottajalla on ylin vastuu.

Rigatellin 'perustyön' arvioiminen asiattomaksi on hänen journalistisen etiikkansa arvioimista, joten muidenkin medioiden toimittajat tekivät ihan samalla tavalla vain omaa perustyötään. Muiden työmetodien arvioiminen asiattomiksi ei liene vain Rigatellin yksinoikeus.

Juurikin näin. Keskustelun ytimessä lienee nyt se, onko journalistilla eettistä oikeutta torpata toisen ihmisen työllistymismahdollisuuksia myös vähäpätöisiä uutisia etsiessään. "BBC on palkkaamassa suomalaista kohuohjaajaa" on aika triviaali uutinen painoarvoltaan, ja itse asiassa Rigatelli toiminnallaan varmisti, ettei sellaista uutista koskaan tule. Viittaan kysymysten muotoiluun ja siihen, että hän näki jopa vaivaa todistaakseen BBC:lle, että Louhimies on huono valinta heidän tuotantoonsa. Joten voi oikeutetusti miettiä, lähestyikö Rigatelli BBC:tä tutkiakseen juttua, vai estääkseen tätä työllistymästä.

Hämmentävintä itselle on se, että muutama nimimerkki hyväksyy tämänlaisen kohtelun Louhimiehelle, mutta ei esimerkiksi Auerille, ja lähinnä siksi, ettei Auer ole samankaltaisella julkisella alalla. Julkisella alalla työskentelevän ihmisen työllistymistä on siis eettistä häiritä, toisin kuin yksityisellä alalla työskentelevän?

 

[SergeiK]

Tuossa YLE:n vastineessa sanotaan seuraavasti:

"Kun riittävä määrä luotettavia, toisistaan riippumattomia lähteitä tai muita todisteita on tullut Ylen tietoon, julkaisukynnys on kunkin jutussa kuvaillun tapahtuman osalta ylittynyt."

Jos kuvaussihteeri Oskari Sipolan mukaan Pihla Viitala esihaastatteli haastateltavat niin miten nuo olivat "toisistaan riippumattomia lähteitä"?

Onko muuten tavallista että journalisti ulkoistaa kommentointi-valmiuden kartoituksen toimituksen ulkopuolelle?

Jos mietitään julkissektorin ämmien riitoja ja haastatellaan koko kööri ja päätetäänkin että tästä tehdään juttu Tehyn lehteen ja valitaan vaan kaikki Seijan köörin selkäänpuukotukset ja unohdetaan Riitan köörin selkäänpuukotukset, niin tuo juttu on pelkkää huhuilua. Toki tällöinkin voidaan sanoa että on haastateltu riittävä määrä toisistaan riippumattomia lähteitä tai muita todisteita.

Jutun uskottavuutta ei myöskään paranna jos Seija tekee soittokierroksen toimittajan puolesta "kartoitaakseen kommentointi-halukkuuden"

Minusta on erittäin outoa että YLE sanoo että tällä ei ollut aikaa haastatella Samu Heikkilää koska hänellä lienee paras näkyvyys 8-Pallo elokuvan tapahtumiin.

Esimerkki YLE:n jutusta.

"Yhdessä 8-pallon kohtauksessa Louhimies oli kuiskannut Grabowskylle olevansa kiihottunut, kun tämän suuhun tungettiin ase. Grabowsky oli vastannut, ettei tiedä mitä sanoa."

OikeaMedian jutusta:

Elokuvan leikkaaja Samu Heikkilän mukaan hän olisi huomannut, mikäli materiaalissa on edellä mainittu kuiskaaminen, koska näyttelijällä on radiomikrofoni, joka tallentaa jokaisen kuiskauksenkin.

Olisi mielenkiintoista tietää että screenattiinko Heikkiläkin pois haastatteluista koska hänen kommenttinsa ei tukisi narratiivia.

Joo, kuten mursut ovat täällä sanoneet niin ei ole niin nokonuukaa ovatko kaikki väitetyt tapahtumat tapahtuneet kuten YLE:n jutussa sanotaan.

 

[Radiopää]

Jotenkin tulee mieleen eräs toinen tapaus. Louhimies-case. Lähes kaikki syytökset ovat kohdistuneet ohjaajaan, vaikka tuottajalla on ylin vastuu.

Ylin vastuu ei tarkoita sitä, että ohjaajalla ei olisi lainkaan vastuuta. Tuottaja ei ole mukana kaikissa kuvaustilanteissa, ja hänellä on syy odottaa, että alaisensa mutta esimiesasemassa oleva ohjaaja osaa työskennellä vastuuntuntoisesti ja asiallisesti. Ei työpaikalla tapahtuvaa kiusaamistakaan voi syyttää ensimmäiseksi työnantajaa vetoamalla, että hänellä on ylin vastuu. Kysymys on kuitenkin aikuisista ihmisistä, ei lapsista.

– On totta että työsuojeluvastuu on työnantajalla eli tuottajalla, mutta myös henkilökohtaisesti kaikilla esimiestehtävissä toimivilla kuten ohjaajilla. Kaikkien muiden ohjaajien kanssa on voinut luottaa siihen, että sovittu pitää, Bardy sanoo.

Tuntematon ohjaaja – Elokuvatähdet kertovat Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä

Keskustelun ytimessä lienee nyt se, onko journalistilla eettistä oikeutta torpata toisen ihmisen työllistymismahdollisuuksia myös vähäpätöisiä uutisia etsiessään.

Onko se epäeettistä toimintaa, että toimittaja kysyy palkkaamisesta päättävältä taholta asioita, jotka ovat muutenkin julkisuudessa? Unohdat myös sen, että BBC oli ilmoittanut tehneensä päätöksensä Louhimiehestä kuun alussa, ennen kuin Rigatelli otti yhteyttä, joten työllistysmismahdollisuuden torppaamisesta on maininnut vain Louhimies itse. Olen myös ihmetellyt, että joku oikeasti kuvittelee, että BBC:ssä ollaan oltu tietämättömiä Louhimiehen historiasta ennen Ylen toimittajan yhteydenottoa.

Esität, Lystikäs, ihan hyviä kysymyksiä ja näkökulmia, ja Ylen uutisointia voidaan kritisoida. Minä teen tätä varmaan joka päivä, mutta huonot jutut eivät tarkoita epäeettistä journalismia.

Hämmentävintä itselle on se, että muutama nimimerkki hyväksyy tämänlaisen kohtelun Louhimiehelle, mutta ei esimerkiksi Auerille, ja lähinnä siksi, ettei Auer ole samankaltaisella julkisella alalla. Julkisella alalla työskentelevän ihmisen työllistymistä on siis eettistä häiritä, toisin kuin yksityisellä alalla työskentelevän?

Jos Auer olisi tappanut ihmisen työpaikalla, olisi asia täysin eri. Kuvio olisi myös eri, jos Louhimiehen epäasiallinen käytös olisi tapahtunut siviilielämässä. Silloin olisikin erikoista ja journalistisesti epäilyttävää ottaa yhteyttä työnantajaan.


Minusta on erikoista, että toimittajan motiivi nähdään muuna kuin journalistisena, mutta Louhimiehen motiivi puhtaaksi puolustamiseksi, vaikka vain jälkimmäisellä on henkilökohtainen osuus koko kuviossa. Lainaanpa siksi loppuun HS:n Taika Dahlbomin kommenttia, jossa puidaan oleellisimmat asiat.

Rigatelli on todennut, että yhteydenoton tarkoituksena oli tarkistaa juttuvinkkiä. HS:n näkemä Rigatellin ja BBC:n mediakeskuksen tiedottajan välinen sähköpostinvaihto on vahva todiste Rigatellin vastauksen paikkansapitävyydestä.

Tästä huolimatta monet ovat pitäneet perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa Louhimiehen syytöstä uskottavana ja Rigatellin sekä hänen Ylen esimiestensä näkemystä tapahtumien kulusta epäilyttävänä. Se kävi ilmi esimerkiksi tavasta, jolla Ilta-Sanomissa hiillostettiin Ylen Elämäntapa- ja kulttuuritoimituksen esimiestä Tuomas Fermiä.

Sosiaalisessa mediassa, muun muassa anonyymissa Reddit-palvelussa, on arveltu, että Rigatelli olisi rikkonut Louhimiehen yksityisyydensuojaa, ja että hän olisi viesteillään loukannut ohjaajan kunniaa. Kumpikaan arvelu ei pidä paikkaansa.

Rigatelli on kertonut viesteissään vain asioita, joita on käsitelty Suomessa julkisuudessa ja jotka koskevat julkisuuden henkilön toimia työelämässä.

Tällainen ei kuitenkaan riko edellä mainittuja sananvapauden rajoituksia. Lait sallivat tietojen esittämisen silloin julkisesti, saati sitten yksityisessä sähköpostinvaihdossa, silloin kun tietojen esittäminen on yhteiskunnallisesti merkittävää, mikäli tiedot koskevat julkisessa elämässä tapahtuneita tekoja.

Työelämä on julkista elämää, taidettakin tehdessä.

Eniten painoarvoa julkisessa keskustelussa on saanut se, että Rigatelli on esitellyt itsensä toimittajana BBC:lle, vaikka on tällä hetkellä opintovapaalla, eikä siten saisi työskennellä.

Rigatelli on vastannut tähän sillä, että hän on tarkastanut uutisvinkin paikkansapitävyyttä, vaikka ei ole ollut tekemässä juttua. Samoin on kertonut Ylen Elämäntapa- ja kulttuuritoimituksen päällikkö Tuomas Ferm.

Tässä Rigatelli on toiminut toimittajana ammattieettisesti oikein. Suomalaisten toimittajien toimintaa ohjaavien Journalistin ohjeiden mukaan ”journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa” työtä tehdessään.

Olisi tavanomaisen uutisjutun toimittajalta epäeettistä pyytää tietoja ilman, että vastaaja ymmärtää sanomansa päätyvän mahdollisesti mediaan.

Tämän takia Rigatellin yhteydenottoa BBC:hen on vaikea nähdä yhtä tuomitsevassa valossa kuin Louhimies sen esittää.

Mutta saako toimittaja soittaa henkilön esimiehelle kertoakseen tämän epäasiallisesta toiminnasta?

Tuoreessa muistissa on median toimintaa sääntelevän Julkisen Sanan Neuvoston Ylelle toukokuussa antama langettava päätös. Se liittyy nimenomaan tapaukseen, jossa Ylen toimittaja oli ottanut yhteyttä henkilön esimieheen tarkoituksenaan kertoa tämän epäasiallisesta toiminnasta.

Viime vuonna toimittaja Sanna Ukkola otti yhteyttä häntä Twitterissä tölväisseen henkilön esimieheen kertoakseen tapahtuneesta ja pyytääkseen esimiestä puhuttelemaan työntekijää työpaikalla. Neuvosto piti tätä paheksuttavana.

”Neuvoston mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että yleisön edustajaa puhuteltaisiin hänen työpaikallaan”, päätöksessä todetaan. Siinä perustellaan, että toimittajan ”ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus”. Hyötyminen voi tarkoittaa muutakin kuin taloudellista hyötyä, Julkisen Sanan Neuvosto täsmentää.

Langettavaa päätöstä ei tullut yhteydenotosta, koska se ei kuulu JSN:n toimivaltaan. Sen sijaan Yle sai langettavan päätöksen siitä, että se julkaisi aiheesta Ukkolan kolumnin.

Ukkolan ja Rigatellin tapaukset eroavat kuitenkin toisistaan merkittävällä tavalla. Siinä, missä Ukkola otti yhteyttä henkilön esimieheen itseään koskevassa asiassa, Rigatelli otti yhteyttä Louhimiehen epäsuoraan työnantajatahoon tarkistaakseen Louhimiestä koskevan tiedon.

”Paljastin hänestä suuren uutisen noin puoli vuotta sitten, jossa kerroin, että hän on kohdellut kaltoin ja alistanut naisnäyttelijöitään (osin myös miesnäyttelijöitään) lähes koko uransa ajan. Haluaisin kysyä, onko BBC tietoinen hänen taustastaan ja päättänyt palkata hänet silti?”, Rigatelli kirjoitti sähköpostissaan BBC:lle.

Ensimmäisessä virkkeessä Rigatelli perustelee tuntevansa Louhimiestä kohtaan esitetyt syytökset, koska on tehnyt niitä käsittelevän jutun. Toisessa virkkeessä hän esittää Louhimiestä koskevat kysymykset. Kummassakaan ei ole havaittavissa henkilökohtaisen hyötymisen tarkoitusta.

Kommentti: Saako toimittaja ilmoittaa raskauttavia tietoja työnantajalle – Louhimiehen tapauksessa on yksi merkittävä ero viimekeväiseen somekohuun

 

[Jules W.]

Eihän tuossa oteta kantaa tämänhetkiseen keskustelunaiheeseen. Minä olen painottanut sitä, että Louhimies on valinnut dialogin sijaan yksinpuhelun omilla kanavillaan. Valinnan seurauksia olen luonnehtinut edellä.

Kuten olen nyt pariin kertaan todennut, Louhimies olisi voinut käyttää vastineoikeuttaan tai kiistää alkuperäisen jutun jo keväällä. Sen sijaan hän on hyväksynyt siinä esitetyt asiat, minkä jälkeen hän on ilmeisesti tullut katumapäälle ja aloittanut kampanjansa sosiaalisessa mediassa.

Nyt syksyllä Louhimies on jatkanut Ylen syyttämistä valheellisesta uutisoinnista. Aikaisempien juttujen lisäksi olemme saaneet kuulla uusia väitteitä, joiden totuusarvo perustuu ainoastaan Louhimiehen sanaan.

Hänen itsensä kannalta on varmaankin hyvä taktiikka jatkaa Ylen syyttämistä valheista. Otteita Louhimiehen fb-kirjoituksesta:

"Se että Yleisradio ei juttuaan oikaissut, ei kuitenkaan muuta asiavirheitä todeksi. - - Yleisradion maaliskuisessa jutussa on minua, perhettäni ja läheisiäni vahingoittavia virheellisiä ja halventavia väitteitä. Ajan kuluessa nämä asiavirheet elävät omaa elämäänsä julkisuudessa ja muuntuvat vähitellen yleisesti hyväksytyiksi faktoiksi."

Eli hän jatkaa keväisellä linjallaan huudellen puskista omia totuuksiaan. Näköjään toimii ihan kohtuullisesti.

Kohu tuli Louhimiehelle ilmeisesti aikamoisena järkytyksenä ja yllätyksenä, joku voisi ajatella että inhimillisesti katsottuna tuollainen työyhteisön hyökkäys ”puskista” voi olla aika kova pala kovallekin ihmiselle. Louhimies meni kuitenkin keskusteluohjelmiin ottamaan kritiikin vastaan käytöksestään, jonka käsittääkseni myönsi suoraan. Pyysi tätä anteeksi, kuuntelit syytökset ja lupasi hankkia itselleen apua. Tämän jälkeen Louhimies oli käynyt elokuviaan varten kuvaamansa materiaalit läpi, jota käsittääkseni on satoja tunteja. Hän kävi näitä YLEn syytöksiä ja faktoja läpi, mutta YLE ei käsittääkseni missään vaiheessa ollut kiinnostunut ko kuvamateriaalista. Rigatelli vetosi lähdesuojaan ja puhui syytöksistä yleisellä tasolla muun muassa tästä lapselle valehtelusta. Mikä on mielestäni Louhimiehen kannalta todella hankalaa. Syytöshän on äärimmäisen vakava, mutta sitä vastaan ei voi puolustautua mitenkään, jos ei kerrota tarkalleen ottaen, että missä näin on tapahtunut.

Rigatellin alkuperäiseen juttuun eivät ole myöskään kelvanneet faktat siitä, että Louhimies on ohjannut vain omia lapsiaan, koska apulaisohjaaja on hoitanut muut kohtaukset ja paikalla ovat olleet muun muassa lasten vanhemmat. Toinen mielenkiintoinen fakta on se, että Lehtikarin tapaukseen liittyen käsikirjoittajien todistukset eivät mahtuneet juttuun tai se fakta että Louhimies toimi sarjassa vain ohjaajana. Ei käsikirjoittajana.

Louhimies ei käsittääkseni ole saanut YLEltä mahdollisuutta omalle vastineelleen, korjatkaa toki jos olen väärässä. Ihmettelen Jokisen tai Rigatellin haluttomuutta materiaaliin tutustumiseen, mutta tämä on YLEn valitsema linja ja ainakin itse kyseenalaistan sen, varsinkin kun vastakkaiset mielipiteet eivät ole mahtuneet alkuperäiseen juttuun. Tämä BBC yhteydenotto saa ajattelemaan, että jonkinlainen ajojahti on kyseessä tai oman näkökulman jääräpäinen puolustaminen.

Louhimies on tässä tilanteessa melkolailla nurkkaan ajettu. Anteeksipyyntö ei riittänyt, tapojen korjaamiseen ei anneta mahdollisuutta. Faktojen kaivaminen ei auta mitään, eikä somessa saa ottaa asioihin kantaa ottaminen. Muistutetaan että Louhimiestä ei ole mistään syytetty tai tuomittu.

Toki mahdollisuutena on median ja oman työyhteisön oikeuteen haastaminen, se varmasti on äärimmäisen järkevä veto. Media todennäköisesti käsittelee aihetta mielellään ja puolueettomasta näkökulmasta. Helpottaa varmasti myös työnsaantia.

Tähän varmaan pitää taas lisätä disclaimer siitä, että en puolustele herran työtapoja yhtään ja hän vaikuttaa pomolta jonka alaisuudessa en mistään hinnasta haluaisi toimia, jos syytökset pitävat paikkaansa. Toisaalta asiasta on hyvä myös nähdä koko kuva, jossa Louhimiehelle on jaettu äärimmäisen huonot kortit. Puolustautuminen on käytännössä mahdotonta.

 

[Lystikäs]

Ylin vastuu ei tarkoita sitä, että ohjaajalla ei olisi lainkaan vastuuta.

Samalla tavalla se rinnastuu siihen, etteikö toimittajallakin olisi vastuuta.

Onko se epäeettistä toimintaa, että toimittaja kysyy palkkaamisesta päättävältä taholta asioita, jotka ovat muutenkin julkisuudessa?

Ei se ole kiellettyä, mutta eettisyydestä voi olla montaa mieltä. Ei ole myöskään kiellettyä ohjaajan kohdella näyttelijää tavalla, jolla Louhimies näyttelijöitä kohteli. Se ei olisi muuten niitä koko kuvausryhmän silmien alla tehnyt. Mutta ei se omasta mielestänikään ollut eettistä toimintaa. Louhimies käytti väärin valtaansa, kuten käytti Rigatellikin. Itselleni siis tuo Rigatellin toiminta avautuu eräänlaisena ilkivaltana toista henkilöä kohtaan, ja siksi en voi pitää sitä eettisesti oikeutettuna, vaikka se olisi naamioitu uutisen metsästykseksi. (Tätä tosiaan perustelen sillä, että kysymyksillään ja englanninkielisten artikkelien lähettämisillään BBC:lle, Rigatelli näki aika paljon erityistä vaivaa, ettei hän saa tästä uutista. Siitä tuli enemmänkin "kansalaisteko", jolla tehtiin palvelus BBC:lle.) Rigatellin lähestyessä BBC:tä toimittajan ominaisuudessa, se avaa BBC:n näkökulmasta aivan toisenlaisen uhkan, kuin jonkun peruskansalaisen informaatio, joka tuskin on tekemässä aiheesta uutista, mikäli haistaa siinä sellaisen.

Jos Auer olisi tappanut ihmisen työpaikalla, olisi asia täysin eri. Kuvio olisi myös eri, jos Louhimiehen epäasiallinen käytös olisi tapahtunut siviilielämässä. Silloin olisikin erikoista ja journalistisesti epäilyttävää ottaa yhteyttä työnantajaan.

Ei olisi. Auerin elämänkäänteet ovat uutisia ihmisille, siinä missä Louhimiehenkin elämänkäänteet. YLE:n Jokinen peräänkuuluttaa sitä, että journalistilla pitäisi olla oikeus seurata mitä tahansa uutista, vaikka siitä koituisi kohdehenkilölle harmia. Näin ollen uutinen on uutinen. Pieni tai iso. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos YLE:n toimittajalla on oikeus sekaantua ihmisten elämään ns. kansallisissa mittapuissa, se tarkoittaa myös sitä, että jollain Pihtiniemen kylälehden toimittajalla on sama eettinen oikeus seurata julkisessa ammatissa ollutta ex-vaimoaan muille paikkakunnille ja kertoa heille tämän likaisia asioita - mikäli se hänen mielestään ylittää hänen pienen lukijakuntansa uutiskynnyksen. Juorulehdet avaavat tähän vielä yhden ulottuvuuden lisää, joka saattaa jokaisen uutisarvoa sisältävän julkkiksen toimittajan vallan alle.

Mutta taidan ymmärtää miksi Auer ei mielestänne rinnastu tähän tapaukseen. Kansalaistekona sillä olisi tosiaan merkitystä, että tekeekö "ilmiantoa" liittyen toisen työpaikkakuvioihin tai yksilöelämään. Auerin tapauksessa vastaava "kansalaisteko" olisi aiheellista tehdä hänen poikaystävälleen, koska siellä suunnassa piilee se riski "tietääkö tämä mihin on ryhtymässä", ei työpaikkaan, koska siinä suhteessa Auer tuskin on saanut moitteita. Mutta kuten on mainittu, Rigatelli oli omien sanojensa mukaan seuraamassa uutista, ei tekemässä velvollisuuttaan kansalaisena (käytän sanaa kansalainen, koska epäilen, ettet itsekään usko toimittajan toimenkuvaan kuuluvan ihmisten menneisyyden esiin tuominen tämän uusille tuttavuuksille).

 

[Cobol]

Kuukausi jutun julkaisun jälkeen Louhimies lähetti 17. huhtikuuta Ylelle oikaisuvaatimuksia, joihin Yle vastasi erittäin kattavasti perustellen, että jutussa ei ole oikaistavaa. Louhimiehelle oli jo tarjottu mahdollisuutta julkaista Ylen sivuilla oma vastinekirjoituksensa, johon voimakkaan kritiikin kohteeksi joutuvalla on oikeus. Sitä mahdollisuutta hän ei halunnut käyttää.

Riippumaton lähde, tässä tapauksessa Helsingin Sanomat, kirjoitti näin:

1. LOUHIMIES osallistui heti jutun julkaisun jälkeisenä päivänä A-studion keskusteluun, jossa hän ei syyttänyt Yleä vielä muista asiavirheistä kuin lapsen itkettämisestä ja esitti naispuolisille näyttelijöille anteeksipyyntönsä.

2. Seuraavaksi Louhimies oli sairauslomalla ja lähti kertomansa mukaan työlääseen ja aikaa vievään väitteiden tarkistustyöhön. Tämän jälkeen hän lähetti 17. huhtikuuta yksityiskohtaisen ja hyvin pitkän listan asioista, joita hän pyysi Yleisradiota oikaisemaan. Hän on toimittanut listan myös HS:n tiedoksi.

3. Louhimies lähetti kuukausi jutun julkaisemisen jälkeen laajan oikaisuvaatimuksen”, Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen vahvistaa. ”Kävimme sen läpi perusteellisesti, mutta emme löytäneet mitään oikaistavaa juttukokonaisuudesta, joka käsitteli Louhimiehen työtapoja. Tarjosimme hänelle vastinemahdollisuutta, jota hän ei kuitenkaan halunnut käyttää.”

Linkki vie HS:

Yleisradio vastaa Aku Louhimiehen uusiin syytöksiin asiavirheistä – ”Emme löytäneet mitään oikaistavaa”, sanoo Jouko Jokinen HS:lle

YLE ei siis suostunut julkaisemaan Louhimiehen oikaisuvaatimusta, mutta tarjosi hänelle sen sijaan vastinemahdollisuutta. Tätä Louhimies ei halunnut käyttää YLE:n antamin ehdoin. Louhimies olisi halunnut korjata YLE:n jutun virheitä oikaisuna. Virheitä YLE:n jutussa oli, eikä sitä ole kukaan vähänkään enemmän aiheeseen perehtynyt kiistänyt. Ei edes YLE:n päätoimittaja Jokinen, joka tosin pakenee mm. Eero Ahon tarkastamien omien puheidensa taakse. Aho tarkasti puheensa, mutta hän ei ole puhunut Rigatellin väittämästä 30 tunnin vedessä olosta, vaan se on Rigatellin kynästä. Näin ollen Aho ei ole nähnyt etukäteen väitettä tai ei ole sitä esittänyt sellaisenaan. Vastaavia ongelmia on muissakin kohdissa ja YLE olisi voinut julkaista oikaisut.

Mutta YLE ei sitä tehnyt, koska YLE ei nähnyt Louhimiehen työtavoissa virheellistä uutisointia. Tämä tarkoittaa sitä, että YLE näkee - kuten minäkin koko ajan - kokonaisuuden olevan kohdallaan, joten YLE ei halua viedä keskustelua yksityiskohtiin mm. siitä, oliko joku joessa 35 minuuttia vai 30 tuntia. YLE katsoo, että huolimatta yksityiskohdissa olevista puutteista tai virheistä, Louhimiehen työskentelytavat olivat Rigatellin artikkelissa kuvatun kaltaisia. Työtapoja esimerkiksi minä en ole koskaan kiistänyt.

Tämä on käsitelty monta kertaa ja tässä osaltani taatusti viimeinen, vaikka tageja tulisi jatkossakin. Myös BBC on käsitelty perusteellisesti läpi ja näkökulmaerot on hyvin tiedossa. Tein siitäkin yhteenvedon.

Palaan mielelläni asiaan kun jotain uutta ilmenee.

 

[Radiopää]

Samalla tavalla se rinnastuu siihen, etteikö toimittajallakin olisi vastuuta.

Tietenkin on. Mutta tässä tapauksessa toimittaja on ollut vastuussa säätiölle, joka on rahoittaa hänen opintonsa ja sanelee siten säännöt. Vastuu ei määrity siten, mistä jutun yksi kohteista sattuu pitämään ja mistä ei. Helsingin Sanomain Säätiön ei tätä asiaa kuitenkaan tarvitse käsitellä julkisesti, mutta tutkiva journalismi voi yrittää ottaa asiasta selvää.

Ei se ole kiellettyä, mutta eettisyydestä voi olla montaa mieltä.

Miksi JSN ei ole antanut asiasta langettavaa päätöstä, jos tapa olisi ollut epäeettistä? Siksi, koska toimittaja voi ottaa asioista selvää, mutta kaikkea ei pidä julkaista. Niin kuin Yle toimi Ukkolan tapauksessa. Louhimies itse nosti asian julkisuuteen, syyttämällä toimittajaa työn menettämisestä, vaikka BBC oli tehnyt päätöksen paljon Louhimiehen väittämää ajankohtaa aikaisemmin.

Ei olisi. Auerin elämänkäänteet ovat uutisia ihmisille, siinä missä Louhimiehenkin elämänkäänteet. YLE:n Jokinen peräänkuuluttaa sitä, että journalistilla pitäisi olla oikeus seurata mitä tahansa uutista, vaikka siitä koituisi kohdehenkilölle harmia.

Jokisen mielipidettä voidaan arvioida erikseen, mutta kuten Dahlbom kirjoitti...

Lait sallivat tietojen esittämisen silloin julkisesti, saati sitten yksityisessä sähköpostinvaihdossa, silloin kun tietojen esittäminen on yhteiskunnallisesti merkittävää, mikäli tiedot koskevat julkisessa elämässä tapahtuneita tekoja.

Toisaalta täytyy muistaa, että Auer on itse tehnyt elämästään julkista kirjoittaessaan kirjan ja esitelleensä sitä vielä kesäisessä keskustelutapahtumassa, jonka nimi rikkoo suomen kielen sääntöjä. Pyrkiäkseen hyötymään asiasta taloudellisesti, avasi Auer samalla medialle ovet. Se taas on toinen juttu, onko Auer tästä edes yhteiskunnallisesti merkittävä. Veikkaanpa, että minun näkemykseni on eri kuin Jouko Jokisen, vaikka laki ja journalistin ohjeet sallisivatkin tutkivan journalismin.

 

[Lystikäs]

Louhimies itse nosti asian julkisuuteen, syyttämällä toimittajaa työn menettämisestä, vaikka BBC oli tehnyt päätöksen paljon Louhimiehen väittämää ajankohtaa aikaisemmin.

Mainitset tämän faktana? Louhimies itse kertoo olleensa Manchesterissa tutustumassa kuvauspaikkoihin, kun tuottaja soitti hänelle ja kertoi suomalaisen toimittajan ottaneen tähän yhteyttä Louhimieheen kohdistuneesta kohusta. Mikä on tämä toinen versio, joka kumoaa ehdottomasti tämän? Ja tämä ei muutenkaan liity Rigatellin tekoon. Rigatellin mukaan uutinen, jota hän jahtasi, oli se, että BBC on palkkaamassa suomalaisen kohuohjaajan. Ei se, että palkkasivat kohuohjaajan ja sitten erottivat. Jos Louhimies olisi jo saanut fudut, miksi Rigatelli lähetteli niille noita viestejä. En ymmärrä tätä ylläpitämääsi kuviota. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tulisiko toimittajalla olla eettinen oikeus tuhota toisen työpaikka, mikäli hän tutkii uutista. Pitäydy tässä, siinä olemme vahvimmin eri mieltä.

Miksi JSN ei ole antanut asiasta langettavaa päätöstä, jos tapa olisi ollut epäeettistä? Siksi, koska toimittaja voi ottaa asioista selvää, mutta kaikkea ei pidä julkaista. Niin kuin Yle toimi Ukkolan tapauksessa.

Niin. JSN:llä ei ole mitään sanansijaa siihen toimittajan työmetodeihin. Ja koska siitä on juuri kyse, JNS ei tässä tapauksessa voi toimia eettisenä majakkana.

Ohessa lainaus tuosta linkkaamastasi artikkelista...

”Paljastin hänestä suuren uutisen noin puoli vuotta sitten, jossa kerroin, että hän on kohdellut kaltoin ja alistanut naisnäyttelijöitään (osin myös miesnäyttelijöitään) lähes koko uransa ajan. Haluaisin kysyä, onko BBC tietoinen hänen taustastaan ja päättänyt palkata hänet silti?”, Rigatelli kirjoitti sähköpostissaan BBC:lle.

Ensimmäisessä virkkeessä Rigatelli perustelee tuntevansa Louhimiestä kohtaan esitetyt syytökset, koska on tehnyt niitä käsittelevän jutun. Toisessa virkkeessä hän esittää Louhimiestä koskevat kysymykset. Kummassakaan ei ole havaittavissa henkilökohtaisen hyötymisen tarkoitusta.​

Totta. Tämän vuoksi Ukkolan ja Rigatellin tapaus eroaa. Mutta se tekee Rigatellin toiminnasta vielä eettisesti arvelluttavampaa. Hänen oletettu motiivinsa ei ollut henkilökohtainen hyöty, vaan toiselle aiheutettu haitta (viittaan edelleen siihen, että Rigatelli on tarpeeksi fiksu toimittaja ymmärtääkseen, että kysymyksen asettelullaan hän tuhoaa mahdollisen syntymässä olevan uutisen Louhimiehen työllistymisestä).

 

[Radiopää]

Mainitset tämän faktana?

Minun on vaikea uskoa, että kokonainen uutistoimisto valehtelisi tällaisia asioita, jotka se voi oikeudessa todistaa, vain torpedoidakseen yhden elokuvaohjaajan työtehtävän. Ei Louhimies nyt niin oleellinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ole. Sen minä taas ymmärrän, miksi mahdollisesti pettynyt ja katkeroitunut elokuvaohjaaja syyttää mediaa siitä, että hän on menettänyt työtehtävänsä liittyen omaan historiaansa.

Mutta se tekee Rigatellin toiminnasta vielä eettisesti arvelluttavampaa. Hänen oletettu motiivinsa ei ollut henkilökohtainen hyöty, vaan toiselle aiheutettu haitta (viittaan edelleen siihen, että Rigatelli on tarpeeksi fiksu toimittaja ymmärtääkseen, että kysymyksen asettelullaan hän tuhoaa mahdollisen syntymässä olevan uutisen Louhimiehen työllistymisestä).

Toimittajan tehtävä on selvittää totuutta eri asioihin. Toimittajan tehtävä ei ole ajatella, mitä seurauksia totuuteen pyrkivillä kysymyksillä on, kunhan toimii lain ja journalistin ohjeiden mukaisesti. Jos näin aletaan toimia, pian voidaan ajatella, että poliitikkojen toimia (esim. vaalirahoitusta) on turha alkaa selvittää, koska siinä voi joltakin mennä työpaikka.

Ihmettelen edelleen, että tässä syyllistetään toimittajaa, joka on kysynyt julkisuudessa(!) olleita asioita. Rigatelli ei ole lukenut Louhimiehen päiväkirjaa, rikkonut kirjesalaisuutta tai lähestynyt hänen läheisiään tai muita yksityiselämän ihmisiä niin kuin monissa tapauksissa tapahtuu. Uskallan väittää, ihmiset kokevat Rigatellin teon (pl. suhdettaan Helsingin Sanomain Säätiöön) epäeettiseksi vain, koska sen lopputulos näyttää epämiellyttävältä. Epämiellyttävä ja epäeettinen eivät kuitenkaan tarkoita samaa asiaa.

Uutisten tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan, ei tunteilemaan. Sosiaalinen media taas on mitä parhain tunteiden välittämisen työkalu, jota Louhimies on osannut käyttää tähän tapaukseen liittyen erinomaisesti. Ihmiset eivät tuomitse journalismia toteuttavaa mediaa ajatuksella vaan tunteella, mikä johtuu muun muassa Louhimiehen onnistuneesta tavasta saada ihmiset tuntemaan, että hänestä on tullut uhri.

 

[TosiFani]

...2. Seuraavaksi Louhimies oli sairauslomalla ja lähti kertomansa mukaan työlääseen ja aikaa vievään väitteiden tarkistustyöhön...

Työläs ja aikaa vievä väitteiden tarkistustyö? Näyttelijät ovat esittäneet väitteitä, eikö ne ole helppo kumota tai myöntää? Mikä tässä on työlästä tai aikaa vievää? Kai Louhimies tietää mitä on tehnyt ja mitä ei?

Fakta on, että Yle tarjosi Louhimiehellä mahdollisuutta vastineeseen.

 

[Cobol]

Työläs ja aikaa vievä väitteiden tarkistustyö? Näyttelijät ovat esittäneet väitteitä, eikö ne ole helppo kumota tai myöntää? Mikä tässä on työlästä tai aikaa vievää? Kai Louhimies tietää mitä on tehnyt ja mitä ei?

Fakta on, että Yle tarjosi Louhimiehellä mahdollisuutta vastineeseen.

Fakta on, että YLE ei hyväksynyt Louhimiehen tarjoamia ja tutkimia korjauksia artikkelin väitteisiin vastineeksi. Vaikea on ulkopuolisen kuvitella, mitä muuta Louhimies voisi vastineessaan kirjoittaa, kuin korjauksia Rigatellin väitteisiin. Kun YLE hyllytti Louhimiehen korjaus- tai oikaisuvastineen, tuskinpa häntä kiinnosti kirjoitella jostain muusta.

Mitä tulee aikaan ja työläyteen, onhan aikaa vievää kaivaa ja kaivauttaa kohtauksia ja tapahtumia ja sanomisia mm. nauhoilta. Sieltä selvisi yksityiskohtia, jotka Rigatelli kirjoitti väärin.

 

[Cobol]

Kun ei näytä irti pääsevän aiheesta, kommentoin itsekin yhtä asiaa:

Louhimies itse kertoo olleensa Manchesterissa tutustumassa kuvauspaikkoihin, kun tuottaja soitti hänelle ja kertoi suomalaisen toimittajan ottaneen tähän yhteyttä Louhimieheen kohdistuneesta kohusta. Mikä on tämä toinen versio, joka kumoaa ehdottomasti tämän? Ja tämä ei muutenkaan liity Rigatellin tekoon. Rigatellin mukaan uutinen, jota hän jahtasi, oli se, että BBC on palkkaamassa suomalaisen kohuohjaajan. Ei se, että palkkasivat kohuohjaajan ja sitten erottivat. Jos Louhimies olisi jo saanut fudut, miksi Rigatelli lähetteli niille noita viestejä. En ymmärrä tätä ylläpitämääsi kuviota. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tulisiko toimittajalla olla eettinen oikeus tuhota toisen työpaikka, mikäli hän tutkii uutista. Pitäydy tässä, siinä olemme vahvimmin eri mieltä.

Yllä oleva on olennainen osa uutta kuviota. Itseäni huvitti kun luin Jokisen (YLE, päätoimittaja) kommentin asiasta. Palkkauksessa oli kuulemma Jokisen mukaan perää, ja siksi sitä lähti selvittämään opintovapaalla oleva alkuperäisen jutun kirjoittaja, joka lähetti sitten mailia kysyen BBC:ltä, tietävätkö jne. Jokinen tuskin valehtelee tilanteesta.

BBC voisi - ja sen pitäisi - sanoa (jos joku kysyy), että päätös ei perustunut mitenkään Rigatellin yhteydenottoon. Ulkopuoliset eivät voi vaikuttaa päätöksiin sen paremmin YLE:ssä kuin BBC:ssä. Päätös perustuu aina toimituksen omaan harkintaan ilman ulkopuolista painostusta tms. Tämä yleisellä tasolla.

 

[Jules W.]

Työläs ja aikaa vievä väitteiden tarkistustyö? Näyttelijät ovat esittäneet väitteitä, eikö ne ole helppo kumota tai myöntää? Mikä tässä on työlästä tai aikaa vievää? Kai Louhimies tietää mitä on tehnyt ja mitä ei?

Fakta on, että Yle tarjosi Louhimiehellä mahdollisuutta vastineeseen.

Olit muistaakseni opettaja. Muistatko mitä teit tai sanoit oppitunnilla 10 vuotta sitten? Entä jos sinua syytetään vuoden päästä siitä, että 11 vuotta sitten sanoit luokassa #metoo -henkisiä kommentteja tyttöihin liittyen tai tarkemmin sanottuna yhteen naispuoleiseen oppilaaseen kohdistuen. Tarkistaisitko tässä vaiheessa mahdolliset muistiinpanot tuolta ajalta vai luottaisitko muistiisi?

Entä jos toimittaja soittaa ja kysyy? Kiistät siis suoraan, mutta saat viikon päästä jutun nähtäväksesi. Tässä toimittajalla on useita lähteitä. Paljastuu että luokassa on ollut useita todistajia. Tämä tyttö on soittanut luokkakaverinsa läpi ja keskustellut tapauksesta. Myöhemmin selviää että tapausta tukevia kertomuksia on viisi ja kaksi täysin erilaista todistusta.

Luotettavia lähteitä on kuitenkin viisi, joten näitä kahta todistusta ei ole tarvinnut huomioida. He ovat muistelleet ettet kyseisellä lukukaudella edes opettanut ko. oppilasta, koska et opettanut heidän luokkaansa tällöin. Tätä tukevat myös muistiinpanosi, jotka tarkistat jutun julkaisun jälkeen ja soitat tuohtuneena toimitukseen. Vaadit oikaisua.

Sinulle tarjotaan mahdollisuutta vastineeseen, jossa ei suostuta mainitsemaan muiden oppilaiden todistuksia aiheesta tai kertomaan siitä, ettet opettanut ko. luokkaa kyseisellä lukukaudella. Mitä kirjoitat?

Haet töitä myöhemmin toisesta kaupungista. Kesken hakuprosessin jutun tehnyt toimittaja soittaa rehtorille. "Tein jutun tästä #metoo -opettajasta vuosi sitten. Meinaatteko palkata hänet silti?"


Louhimiehen tapauksessa puhutaan tapahtumista jotka ovat tapahtuneet todella kauan sitten. Ihmisen muisti ei ole yksityiskohtien suhteen erityisen hyvä. Toisekseen on todella huolestuttavaa, jos Viitala on hoitanut yhteydenotot, koska ihmiselle pystytään jossain määrin syöttämään muistoja. Toivottavasti toimittaja on jututtanut lähteitä itsenäisti ja sillä tavoin etteivät kysymykset ole olleet johdattelevia.

Toisekseen alun esimerkki on hieman hölmö, tekaistu ja yksinkertaistettu. Harvalla opettajalla tuskin on kovin tarkkoja muistiinpanoja 11 vuoden taakse. Louhimiehellä on kuitenkin käytössään kuvamateriaali elokuvistaan. Sieltä löytyisi todennäköisesti jutussa nähtyjä kohtauksia toukkineen, oksennuksineen ja myrskyävine merineen. Lisäksi tämä lapsen itkettäminen on tapahtunut jossain, mutta missä. Olisiko tätä lasta voinut jäljittää tai jututtaa? Ainakin tuo kohtaus liene löydettävissä jostain? Tuo on todella vakava syytös, joka ansaitsisi riittävät faktat taakseen.

 

[Lystikäs]

Toimittajan tehtävä on selvittää totuutta eri asioihin. Toimittajan tehtävä ei ole ajatella, mitä seurauksia totuuteen pyrkivillä kysymyksillä on, kunhan toimii lain ja journalistin ohjeiden mukaisesti. Jos näin aletaan toimia, pian voidaan ajatella, että poliitikkojen toimia (esim. vaalirahoitusta) on turha alkaa selvittää, koska siinä voi joltakin mennä työpaikka.

Mikähän se totuus tai yhteiskunnallinen uutinen, jota tässä on kysymyksellä ”onko BBC ollut tietoinen ohjaajan työmetodeista päättäessä palkata tämän” jahdattu? Louhimiehen työllistyminen ei ole mikään yhteiskunnallisen tason uutinen. Se on parin rivin julkkisjuoru - elämänkäänne, jonka julkaisualustaksi sopii twitter tai seiskan juorupalsta... ellei jutun taustalla ole jotain isompaa paljastusta BBC:stä metoo-ohjaajien uutena kotina, jolloin aineisto kerätään ensin kasaan, ja sitten vasta lähestytään syytöksien kera syytettyä. Toimittajan tehtävä on mielestäni nimenomaan punnita kysymyksiensä hyödyt ja haitat. Onko kyseessä twiitti, vai uutinen, joka paljastaa jotain tarpeeksi isoa yhteiskunnastamme?

 

[Walrus21]

Kohu tuli Louhimiehelle ilmeisesti aikamoisena järkytyksenä ja yllätyksenä, joku voisi ajatella että inhimillisesti katsottuna tuollainen työyhteisön hyökkäys ”puskista” voi olla aika kova pala kovallekin ihmiselle. Louhimies meni kuitenkin keskusteluohjelmiin ottamaan kritiikin vastaan käytöksestään, jonka käsittääkseni myönsi suoraan. Pyysi tätä anteeksi, kuuntelit syytökset ja lupasi hankkia itselleen apua.

Totta kai se tuli yllätyksenä, koska aiemmin tällaiset jutut ovat menneet läpi. Aivan kuten ovat menneet Kubrickin, Hichcockin, Turkan ja monien muiden metodit. Luultavasti Louhimies on kuvitellut, että menestys riittää eikä tyylillä ole niin väliä.

Ylen ohjelmassa Louhimies pyyteli anteeksi lähinnä sitä, että jollekin oli tullut paha mieli hänen alaisuudessaan. Eli ei siis nähnyt ensisijaisena ongelmana sitä, että hän on mm. kuiskinut Haapkylälle tämän seksuaalihistoriasta tai että hän on saanut Klemolan siihen kuntoon, että muistojen avaaminen tänäkin päivänä tekee tiukkaa.

Tämän jälkeen Louhimies oli käynyt elokuviaan varten kuvaamansa materiaalit läpi, jota käsittääkseni on satoja tunteja.

Eiköhän hän aika tarkalleen muista, miten hän on elokuviaan ohjannut. Ei pitäisi olla kovinkaan vaikea vastata kyllä tai ei kysymykseen siitä, onko käyttänyt kuvauksissa torakoita, laittanut näyttelijöitä syömään oksennustaan tai kuiskinut lapsille vanhempiensa kuolemasta.

Jos sen sijaan tietää tehneensä em. asiat, vie luonnollisesti aikaa keksiä selitykset ja todistusaineistot omien argumenttien tueksi.

Hän kävi näitä YLEn syytöksiä ja faktoja läpi, mutta YLE ei käsittääkseni missään vaiheessa ollut kiinnostunut ko kuvamateriaalista.

Mihin tämä tieto perustuu? Ainakin Ylen vastineesta välittyy sellainen kuva, että kuvamateriaalia on tarkasteltu mutta että se ei tyhjentävästi paljasta tapahtumien kulkua.

Rigatelli vetosi lähdesuojaan ja puhui syytöksistä yleisellä tasolla muun muassa tästä lapselle valehtelusta. Mikä on mielestäni Louhimiehen kannalta todella hankalaa. Syytöshän on äärimmäisen vakava, mutta sitä vastaan ei voi puolustautua mitenkään, jos ei kerrota tarkalleen ottaen, että missä näin on tapahtunut.

Mitä hankalaa siinä on? Jos ei missään olosuhteissa käytä tuollaisia metodeja, on luonnollisesti helppo tyrmätä väitteet kokonaisuudessaan.

Louhimies ei käsittääkseni ole saanut YLEltä mahdollisuutta omalle vastineelleen, korjatkaa toki jos olen väärässä.

Louhimiehelle on tarjottu asianmukainen mahdollisuus vastineelle, mutta hän ei ole sitä halunnut käyttää. Asia käy ilmi Jokisen vastineesta.

Ihmettelen Jokisen tai Rigatellin haluttomuutta materiaaliin tutustumiseen, mutta tämä on YLEn valitsema linja ja ainakin itse kyseenalaistan sen, varsinkin kun vastakkaiset mielipiteet eivät ole mahtuneet alkuperäiseen juttuun. Tämä BBC yhteydenotto saa ajattelemaan, että jonkinlainen ajojahti on kyseessä tai oman näkökulman jääräpäinen puolustaminen.

Mistä päättelet, että Yle ei olisi tutustunut materiaaliin? Emmehän me tiedä, mitä kaikkea pohjatyötä toimituksessa on tehty asian tiimoilta. Hyvin suurella todennäköisyydellä valmistelu on tehty huolella, koska tiedossa on ollut aiheen hienovaraisuus.

Louhimies on tässä tilanteessa melkolailla nurkkaan ajettu. Anteeksipyyntö ei riittänyt, tapojen korjaamiseen ei anneta mahdollisuutta. Faktojen kaivaminen ei auta mitään, eikä somessa saa ottaa asioihin kantaa ottaminen. Muistutetaan että Louhimiestä ei ole mistään syytetty tai tuomittu.

Louhimies on itse nostanut kohun jälleen julkisuuteen kirjoituksillaan. Mikään taho ei ole vahvistanut hänen väitteitään, joiden mukaan BBC:n potkut olisivat seurausta Rigatellin "vainoamisesta". Sen sijaan toistaiseksi elämme siinä käsityksessä, että Rigatellin yhteenotot ovat tulleet sen jälkeen kun Louhimies oli jo siirretty syrjään.

 

[Cobol]

. Sen sijaan toistaiseksi elämme siinä käsityksessä, että Rigatellin yhteenotot ovat tulleet sen jälkeen kun Louhimies oli jo siirretty syrjään.

Tämä on mielenkiintoista. Laitatko jotain lähdettä, joka tukee näkemystänne.

 

[Radiopää]

Mikähän se totuus tai yhteiskunnallinen uutinen, jota tässä on kysymyksellä ”onko BBC ollut tietoinen ohjaajan työmetodeista päättäessä palkata tämän” jahdattu? Louhimiehen työllistyminen ei ole mikään yhteiskunnallisen tason uutinen. Se on parin rivin julkkisjuoru - elämänkäänne, jonka julkaisualustaksi sopii twitter tai seiskan juorupalsta... ellei jutun taustalla ole jotain isompaa paljastusta BBC:stä metoo-ohjaajien uutena kotina, jolloin aineisto kerätään ensin kasaan, ja sitten vasta lähestytään syytöksien kera syytettyä.

Normaali jatkojuttu aikaisempaan uutiseen. Minusta olisi ollut ihan mielenkiintoista tietää, miten ohjaajan kotimaassa oleva kohu nähdään ulkomailla. Jos BBC olisi päättänyt palkata Louhimiehen, olisi asia varmasti tullut joka tapauksessa esiin, ja silloin BBC vasta olisikin joutunut vastaamaan kysymyksiin. Kyseessä on kuitenkin suurta suosiota kotimaassaan nauttiva ohjaaja (joka on saanut elokuviinsa muun muassa julkista rahoitusta), joten tietysti hänen työtehtävänsä ulkomailla kiinnostavat.

Se, onko juttu parin rivin julkkisjuoru tai yhteiskunnallinen uutinen, on mielipidekysymys. Se voi olla epämiellyttävä ja uutinen, joka ei sovi Ylen uutiskulttuuriin, mutta siitä huolimatta asian tutkiminen ei ole epäeettistä. Olen monesti korostanut täällä, että uutisen mielenkiinnottomuus ei tarkoita samaa kuin epäeettisyys. Olen perustanut kierrätyskeskustelun puolelle ketjun "Miksi tämä ylitti uutiskynnyksen" sellaisia uutisia varten, joiden uutisarvo voidaan nähdä mitättömänä.

Ymmärsinkö oikein, että että näet mahdollisuuden yhteiskunnalliseen uutiseen, mutta tuomitset siitä huolimatta ohjaajan yhteydenoton? Mitä jos kyseessä todella on osa isompaa kokonaisuutta, joka liittyy BBC:hen? Mitään uutistahan ei ole (vielä) julkaistu. Ylen toimittajan yhteydenottohan ei olisi tiedossa ellei Louhimies itse olisi lähtenyt asiasta avautumaan. Vaikka et tiedä asian todellista laitaa, asetut silti Yleä vastaan? Erikoista jos on näin.

Onko muuten kukaan tohtinut kysyä, miten Louhimies on saanut tietää toimittajan ja BBC:n edustajan välisestä sähköpostiviestittelystä? Onko sen tuominen julki epäeettistä, koska kysymys koskee ei-julkista viestinvaihtoa?

Toimittajan tehtävä on mielestäni nimenomaan punnita kysymyksiensä hyödyt ja haitat. Onko kyseessä twiitti, vai uutinen, joka paljastaa jotain tarpeeksi isoa yhteiskunnastamme?

Olen samaa mieltä, ja siksi kirjoitinkin

Toimittajan tehtävä ei ole ajatella, mitä seurauksia totuuteen pyrkivillä kysymyksillä on, kunhan toimii lain ja journalistin ohjeiden mukaisesti.

Tässä tapauksessa toimittaja kysyi julkisuudessa olevia tietoja, joten on aika erikoista kutsua kysymystä epäeettiseksi. Epäasialliseksi ehkä, mutta ne eivät edelleenkään tarkoita samaa.[/QUOTE]

 

[Lystikäs]

Normaali jatkojuttu aikaisempaan uutiseen. Minusta olisi ollut ihan mielenkiintoista tietää, miten ohjaajan kotimaassa oleva kohu nähdään ulkomailla.

Kyllä tuo varmasti joitain kiinnostaa tietää, niin kuin juorut yleensäkin, mutta se ei ole uutinen. Tuollaiset seurantajutut ovat enemmänkin naistenlehtien materiaalia, jotka yleensä tehdään yhteistyössä seurattavan henkilön kanssa. Julkisuus yleensä hyödyttää molempia. Se alkuperäinen Rigatellin juttu oli niin sanottua tutkivaa journalismia. Tästä ”jatkojutusta” en löydä mitään paljastusta tai käänteentekevää informaatiota, joka oikeuttaisi toisen henkilön tulevaisuudella leikkimisen.

Ymmärsinkö oikein, että että näet mahdollisuuden yhteiskunnalliseen uutiseen, mutta tuomitset siitä huolimatta ohjaajan yhteydenoton? Mitä jos kyseessä todella on osa isompaa kokonaisuutta, joka liittyy BBC:hen? Mitään uutistahan ei ole (vielä) julkaistu. Ylen toimittajan yhteydenottohan ei olisi tiedossa ellei Louhimies itse olisi lähtenyt asiasta avautumaan. Vaikka et tiedä asian todellista laitaa, asetut silti Yleä vastaan? Erikoista jos on näin.

Ymmärrät erittäin väärin, koska pidän erittäin epätodennäköisenä sitä, että Ylen opintovapaalla oleva toimittaja yrittäisi tehdä negatiivista juttua BBC:stä, joka on Ylen yhteistyökumppani (Brittien Yle), ja kaiken lisäksi aloittaisi sen tuollaisella kysymyksellä, joka käytännössä pakottaa ne sanoutumaan irti kohuohjaajasta (kuten itsekin edellä pointtaat), jolla se tuhoaisi arvokkaan palasen tekemäänsä juttua. Ja sitä paitsi Rigatelli on itse sanonut, että sitä kiinnosti seurata Louhimiehen tilannetta, ei BBC:n, joten hieman harkintaa näihin spekulaatioihin.

Enkä ole asettunut Yleä vastaan, vaikka tämä voi kieltämättä näyttää siltä. Minulla ei ole tarpeeksi puolueetonta faktaa, jotta voisin valita tässä kiistassa puolen. Voin vain spekuloida ja tuoda esiin sen, millaisena kiista minusta avautuu. Esimerkiksi minulla on hankaluuksia löytää Rigatellin toiminnasta sitä aitoa uutisenmetsästystä, siksi tämän toiminta näyttäytyy minulle, ja varmasti monelle muullekin, melko henkilökohtaisena. Mutta siksi olen pitäytynyt olemaan vain eri mieltä Jokisen (ja muun muassa sinun) näkökulman kanssa siitä, mitkä ovat journalistin eettiset oikeudet. Olemme samaa mieltä silloin, kun kyseessä on yhteiskunnallinen paljastus / kunnon uutinen. Mutta jos kyseessä on esimerkiksi pelkkä elämänseurantastoori, joka ei paljasta hirveästi mitään uutta, täytyy sen hankkimisessa olla jotkut eettiset rajat, mikäli se aiheuttaa hankaluuksia tämän elämään. Louhimies ei syyllistynyt mihinkään väärään yrittäessään harjoittaa elinkeinoaan BBC:n sarjassa.

Koen, että eriävät näkemyksemme ovat tulleet selville, ja tämä alkaa mennä jankkauksen puolelle. Löysin kuitenkin jotain logiikkaa sen suhteen, miksi ajattelet niin kuin ajattelet, ja kiitän siitä.

 

[Radiopää]

Koen, että eriävät näkemyksemme ovat tulleet selville, ja tämä alkaa mennä jankkauksen puolelle. Löysin kuitenkin jotain logiikkaa sen suhteen, miksi ajattelet niin kuin ajattelet, ja kiitän siitä.

Parasta keskusteluahan on sellainen, jossa vaihdetaan mielipiteitä ja pyritään ymmärtään eri näkemyksiä, vaikka eri mieltä ollaankin. Olen siitä samaa mieltä, että tämä alkaa mennä jankkaukseksi, ja vaikka en varmaan pystykään pysymään erossa, haluaisin jatkaa keskustelua vasta sitten, kun Rigatellin ja Helsingin Sanomain Säätiön välisestä tilanteesta tulee tietoon jotain uutta. Henkilökohtaisesti pidän sitä kaikkein kiinnostavimpana koko kuviossa.

Yleisesti pidän mielenkiintoisimpana sitä, millä perustein ihmiset ovat asiassa puolensa valinneet. Esimerkiksi mikä merkitys Louhimiehen maineella ja imagolla on (versus tekotaiteellista paskaa tekevä feministiohjaaja) ja sosiaalisella medialla (versus journalismi). Yhtään vähättelemättä me too -liikettä ja elokuva-alalla tapahtuvaa kulttuurimuutosta.

Kiitos sinulle hyvästä keskustelusta ja pahoittelut, jos jossain vaiheessa vähättelin mielipidettäsi.

 

[BigRedCat]

Ymmärsin kyllä, että kyseessä oli esimerkinomainen vertaus. Sen takia vastasinkin minulle esitettyy kysymykseen. Siitä huolimatta pidän esimerkkiäsi huonona enkä koe, että aiheesta jankkaaminen edistäisi keskustelua.

Josta päästään jälleen edellisessä viestissä kirjoittamaani, joka sopii tähänkin vastaukseksi täydellisesti:

Ja kuten yleensä, "syvää ymmärrystä" omaavat käsienheiluttelijat kuten lainattu kirjoittaja ovat niitä jotka epäkoherentin savuverhonsa takaa päättävät millä on milloinkin "jotain relevanssia keskustelun kannalta". Eli kun omat pointit alkavat näyttäytyä kiusallisen epäloogisina ja periaatteelliseen keskusteluun lähteminen viimeistään tämän paljastaisi, ei tämmöisellä keskustelulla suurella varmuudella ole relevanssia keskustelun kannalta.

Missä kohtaa olen noin todennut? Jos toimittajan työssä on jotain arvelluttavaa, siitä vastaa viime kädessä hänen esimiehensä. Eli tässä tapauksessa Jouko Jokinen.

Lähinnä kai olet antanut ymmärtää, että jos Rigatelli jotain arveluttavaa olisikin tehnyt - mitä selvästikään et usko - selviäisi tämä sillä että hän saisi Yleltä seuraamuksia ja vastuu hänen teoistaan kuuluu viime kädessä esimiehilleen tai Ylen hallitukselle tai lainsäätäjille jne. Sitten kun on Rigatellin motiiveista puhuttu - melko olennainen asia hänen toimintansa asiallisuuden arvioimisen kannalta - olet todennut ettei se sinua suuremmin kiinnosta.

Ja hänen esimiehensä vastaa, mutta kenelle? Kuten @Radiopää linkeillään osoitti, JSN:n "toimivallan" piiriin ei kuulu toimittajan yhteydenotot juttujen tekemisessä. Siksipä siltä puolelta "seurausten" puuttuminen ei todista niin yhtikäs mitään eikä sitä tulisi käyttää moraalisena kompassina. Lähinnä Rigatelli, Jokinen ja kumppanit vastaavatkin yleisölle ja Ylen toiminnan mahdollistaville äänestäjille sekä veronmaksajille, joihin myös minä ja ketjuun kirjoittaneet lukuisat nimimerkit kuulumme. Valtaosa tuntuu olevan sitä mieltä, että koko jutun uutisarvo oli roskalehtitasoa ja Rigatellin yhteydenoton motiivien asiallisuus hyvinkin kyseenalainen. Minusta Yle ei ole mikään Seiska enkä halua sen sellaiseksi muuttuvan vaikka se olisikin mahdollista journalistin ohjeita sallivasti tulkitsemalla.

Kuten todettua, jos kyseessä olisi kaupallinen roskamedia, asia olisi toinen ja kyseisen puljun linjaa vastaan voisi äänestää jaloillaan.

Ei tarvitsekaan. Aivan hyvin saat olla sitä mieltä, että journalismia pitää rajoittaa elokuvaohjaajan työuran vuoksi. Itse olen vastakkaista mieltä, ja olen myös argumentoinut siltä pohjalta, että on elokuvaohjaajan itsensä moka, jos toiminta ei kestä päivänvaloa. Yleisradion vastuu on siinä, että sen tulee noudattaa yleisradiolakia ja JSN:n toimintaperiaatteita. Näin on myös tämän hetkisen tiedon perusteella toimittu.

Olkiukkoilijoiden kruunaamaton kuningas ei sitten malttanut jättää paikkaa käyttämättä tässäkään viestissä. Boldaus minun. Jälleen jo ties monettako kertaa hyvä osoitus siitä kuinka hataralla pohjalla pointtisi ovat, kun jatkuvasti pitää keksiä toisen suuhun typeriä väitteitä ja sitten piestä olkiukkoa.

Kuitenkin lienet itsekin sitä mieltä että tietyissä tapauksissa journalismia pitää rajoittaa kenen tahansa työuran/yksityisyyden vuoksi. Tällaisia tapauksia on ihan lakiin asti kirjattu, kuten yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus. Nyt nähdyssä tapauksessahan ei nähdäkseni moisiin ole syyllistytty, mutta kyllä journalistisia toimintatapoja rajotetaan niin lain kuin alan itsesääntelyn sekä myös yleisön reaktioiden muodossa jatkuvasti, ja hyvä niin.

Edelleen, myös Ylen toimitus vastaa yleisölle toiminnastaan.

Sama rimpsu vielä kertaalleen: eduskunta säätää lait (myös yleisradiolaki), Ylen hallintoneuvosto valvoo lain noudattamista ja Jokinen uutistoimituksen sitoutumista journalistisiin periaatteisiin. Jokinen on tässä ainoastaan Ylen toimituksellinen edustaja, joka on viime kädessä vastuussa myös Rigatellin toiminnasta.

Miksi koet että Louhimies toimi väärin kun hän on ilmeisesti toiminut lain sallimissa rajoissa, mutta nyt (vaikka sinä et juridista keskustelua käynytkään) olet siirtänyt keskustelun johonkin yleisradiolakiin ja mikäli sitä tai journalistin ohjeita ei ole räikeästi rikottu, niin ilmeisesti anything goes? Välillä Yleä vaivaa julkisen rahoituksen saajille yleinen vaiva, jossa omaa tarkoitusta ja kenttää pyritään laajentamaan ja olemaan kaupallisen toimijan kaltainen, mutta ilman tulosvastuuta. Minä vastustan painokkaasti Ylen muuttumista julkkisten edesottamuksia seuraavaksi roskamediaksi, vaikka sitten vain osittain. Perusteeksi jutuntekemiselle ei pidä riittää että "tämä kiinnostaa ihmisiä", ei vaikka Ylen hallintoneuvosto, yleisradiolaki ja journalistin ohjeet tämän mahdollistaisivatkin.

Paitsi että minä otin kantaa Ukkolan sisällöllisiin painotuksiin sekä arvomaailmaan, joka sieltä taustalta välittyy. En ole missään kohtaa väittänyt, että Ukkola toimisi vastoin journalistisia periaatteita.

No juupajuu, "journalistiset periaatteet" jälleen... Olenko minä jossain kohtaa esittänyt moista Rigatellista? Riippumatta jostain alan omista ohjeista olen todennut, että hänen toimintansa ja kommenttinsa omaan vastuuseen liittyen ovat hyvä esimerkki siitä mikä alalla on mätää. Nimenomaan Rigatellin sisällöllisiin painotuksiin ja arvomaailmaan olen siis minäkin keskittynyt. Ihan suotta yrität vääntää ja kääntää oman kritiikkisi jotenkin erilaiseksi ja ymmärrettävämmäksi.

Ihan siinä missä sinä laulat laulujasi siitä kuinka "jos Rigatelli olisi blabla, niin yleisradion hallintoneuvosto ja Jokinen ja JSN kyllä oletettavasti blabla...", voidaan todeta että "jos Ukkola olisi halveksittava populisti, niin aivan varmasti hänen esimiehensä ja Yleisradion hallintoneuvosto ryhtyisivät toimenpiteisiin tämän johdosta". Vai koetko että populismi kuuluu Yleisradion arvoihin?

 

[Walrus21]

Tämä on mielenkiintoista. Laitatko jotain lähdettä, joka tukee näkemystänne.

Hyvä huomio. Olin siinä uskossa, että Louhimies toi ilmi Rigatellin yhteydenotot verekseltään. Ilmeisesti hän on kuitenkin hautonut tätä asiaa muutaman viikon ajan. Yleltä löytyi seuraavat tiedot:

"Yle Uutiset kysyi Louhimiehen statusta kyseisessä tuotannossa jo lokakuun alussa.

Silloin draamasarjan viestinnästä vastaavan lontoolaisen Milk Publicity PR-toimiston viestintäjohtaja kertoi, että Mammoth on päätynyt toiseen ohjaajaan, eikä asiasta ollut muuta kerrottavaa."

Tästä vedin ilmeisen virheelliset johtopäätökset, että Rigatellin viestittely osui ajallisesti yhteen Louhimiehen päivityksen kanssa.

Lähde: Ylen artikkeli aiheesta

 

[Cobol]

Tästä vedin ilmeisen virheelliset johtopäätökset, että Rigatellin viestittely osui ajallisesti yhteen Louhimiehen päivityksen kanssa.

Totta. Louhimies on tarjonnut aikajanan sisältöineen Facebookissaan ja ulkopuolisten on mahdoton sanoa, onko Louhimies esimerkiksi valehdellut joissakin kohdissa. Kovin uskottavaa valehtelu ei ole, koska muut (kuten Jokinen YLE:n päätoimittaja) vahvistavat yhteydenotot suunnilleen samoihin aikoihin ja niiden lisäksi on ajallisesti edelleen mahdollista sekin, että Rigatelli ei ollut ensimmäinen, joka kertoi BBC:n suuntaan Louhimiestä Suomessa käsitelleestä artikkelista.

 

[Kilgore Trout]

The Louhimies strikes back.

Aku Louhimies jätti poliisille tutkintapyynnön Ylen päätoimittajasta ja toimittajasta