Aku Ankka

[Vimes]

Legendaarisesti Akun suosikkilajihan on (eurooppalainen) jalkapallo, rupesin vain miettimään onko näin myös jenkkisarjiksissa? Eihän "soccer" kuitenkaan niin suosittua ole vissiin ikinä ollut sielläpäin. Jotenkin en osaa kuvitella Akua diggailemassa jefua tai baseballia.

 

[Monte-Cristo]

No joo, ehkä tuo yksinkertainen oli vähän väärä ilmaisu. Mutta jotenkin näiden uusien Aku Ankkojen piirrosjälkin on sellaista "kylmää" ja "karkeaa", ihan kuin koneen piirtämää. Niistä puuttuu sellainen ilmeikkyys jota Barksin kieltämättä yksinkertaisessa jäjessä silti löytyi, ja se hieno yksityiskohtaisuus joka esim. Don Rosalla on.

Niin, toisin kuin Rosalla ja etenkin Barksilla, monen nykypiirtäjän kynän jälki ei ole kovin elävää, orgaanista. Kannattaa muistaa, että Barks toimi sekä storyboard-taiteilijana että animaattorina ennen sarjakuvauraansa. Kehitti varmasti sekä tarinankertojan- että piirtäjänkykyjä. Animaattoritaustan vaikutuksen huomaa myös Marco Rotan ja Daan Jippesin töissä, jotka niin ikään ovat viivaltaan elävämpiä kuin keskivertoankkapiirtäjän. Rosan jälki taas on niin omanlaistaan, että se erottuu muista ääriselkeästi, useimpien mielestä edukseen (täällä myös).

 

[Museoesine]

Legendaarisesti Akun suosikkilajihan on (eurooppalainen) jalkapallo, rupesin vain miettimään onko näin myös jenkkisarjiksissa? Eihän "soccer" kuitenkaan niin suosittua ole vissiin ikinä ollut sielläpäin. Jotenkin en osaa kuvitella Akua diggailemassa jefua tai baseballia.

On Aku baseballia seurannut ahkerasti. Nimittäin vanhoissa Bob Karpin ja Al Taliaferron Aku-stripeissä urheilulajeista parhaiten ovat esillä baseball ja nyrkkeily. Stripit on tehty vuosina 1938-1965 yhdysvaltalaisiin sanomalehtiin.

 

[Bast]

Legendaarisesti Akun suosikkilajihan on (eurooppalainen) jalkapallo, rupesin vain miettimään onko näin myös jenkkisarjiksissa? Eihän "soccer" kuitenkaan niin suosittua ole vissiin ikinä ollut sielläpäin. Jotenkin en osaa kuvitella Akua diggailemassa jefua tai baseballia.

Potkupallon esiintyminen sarjiksissa johtuu varmaan siitä, että käsittääkseni suurin osa lehdissä ilmestyvästä materiaalista käsikirjoitetaan ja piirretään Euroopassa.

Muistan nähneeni ainakin jotain piirroselokuvia, joissa Aku pelaisi jenkkifutista vanhanajan nahkakypärä päässään.

 

[Ted Raikas]

Potkupallon esiintyminen sarjiksissa johtuu varmaan siitä, että käsittääkseni suurin osa lehdissä ilmestyvästä materiaalista käsikirjoitetaan ja piirretään Euroopassa.

Juu ja erityisesti Italiassa. Selittänee futiksen esiintymisen runsain mitoin.

Formulaakin on esiintynyt Aku Ankoissa, onpa Aku ollut toisinaan formulakuskikin. Tuo myös selittynee italialaisilla käsikirjoittajilla ja piirtäjillä.

Kyllähän Aku Ankka monelta kantilta katsottuna on aika eurooppalaishenkinen sarjakuvahahmo nykyisin, koska tietääkseni se ei jenkeissä ole edes hirveän suosittu hahmo, ainakaan enää.

 

[Black Adder]

Aku Ankka - suomalaisen miehen peilikuva

Itse kuulun myös tähän vanhojen Aku Ankka ja Mikki Hiiri tarinoiden ihailijakaartiin. 80-luvulta 90-luvulle luin aktiivisesti Ankkoja. Erityisesti taskukirjat olivat mieleeni, mutta toki keltakantisia A. Ankka vuorikertojakin löytyy pitkä rivi vanhempien luota edelleen. Taskukirjoja tulikin kerättyä kaikki paitsi yksi johonkin 110-120 tienoille saakka, jolloin tarinoiden laatu alkoi laskea. En muista puuttuvan taskukirjan numeroa enää (1-10 väliltä joku), mutta ko. taskaria ei ole ilmeisesti painettu kuin yksi painos.

Tarinoiden tason laskusta olen sitä mieltä, että ei pelkästään piirrosjälki ole muuttunut 90-luvun lopulta lähtien vaan tarinoiden käsikirjoitukset alkavat olemaan tasoa Nakke Nakuttaja. Muistan, kun joskus nuorena jannuna meille tilattiin kotiin myös Nakke Nakuttajaa ja olin hyvin pettynyt siinä olevien sarjojen lapsellisuuteen ja yksioikoisuuteen. Monissa vanhemmissa taskareissa sekä Akun että Mikin tarinoissa oli loistavia juonia. Piirrosjälki oli pääasiassa selkeää ja yksinkertaista, mutta ilmeikästä. Ensimmäisissä taskukirjoissa väkivalta on aika roisia, rikollisilla oli aseet konepistooleista alkaen ja niitä myös käytettiin. Muistan eräänkin tarinan (taisi olla taskukirjassa numero 1), jossa gangsterit tulivat puristamaan Hessusta tietoja ulos. Homma meni tappeluksi, jossa eräässä kuvassa Hessua kuristetaan kurkusta seinää vasten ja hakataan nyrkillä namaan niin, että lärvä litistyy. Se oli varsin hauskaa väkivalta A. Ankkaa.

Ennen jutut eivät olleet aina sitä saman kaavan toistamista mitä nykyisissä lehdissä näkee (työpaikalle tulee A. Ankka, joten luen sitä aika-ajoin): 1) Aku tunaroi 2) veljenpojat pelastavat tilanteen 3) Aku on kateellinen pojille heidän onnistumisestaan. Totesin vanhojen Ankkojen toimivuuden joulun aikaan, kun kävimme vanhemmillani ja otin hyllystä taskarin. Jutut naurattivat edelleen, mutta nykyisten taskarien tarinat saavat lähinnä tuntemaan myötähäpeää piirtäjiä ja käsikirjoittajia kohtaan. Eivät lapsetkaan ole tyhmiä... vai ovatko nykyään?

Don Rosalla on tarinoissaan hyvät juonet pääsääntöisesti. Tietty insinöörimäinen nippelituherrus ja -tarinointi voi jotakuta häiritä, mutta Ankka historiaa tuntevaa se huvittaa. Ainoan miinuksen Rosalle annan henkilöhahmojen jonkinlaisesta muovisuudesta, mutta kyllä hänen tarinoissaan on kuitenkin sitä nykyään harvinaista yllätyksellisyyttä. Pääasiassa kuitenkin nykyiset taskarit ja lehti tarjoavat vain kuraa. En tunne piirtäjiä nimeltä kuten eräät täällä, mutta joskus lehdessä on ihan hyviä juttuja piirtäjältä, joka piirtää aika yksinkertaisella tyylillä ilmeikkäitä tarinoita.

"Elämme kovia aikoja ystävä hyvä!"

 

[Museoesine]

En muista puuttuvan taskukirjan numeroa enää (1-10 väliltä joku), mutta ko. taskaria ei ole ilmeisesti painettu kuin yksi painos.

Kymmenestä ensimmäisestä taskukirjasta vuonna 1970 ilmestyneen Älä hermoile, Roope-setä (nro 4) -taskarin painosmäärä on jäänyt yhteen. Onko kysessä puuttuva kirja?

 

[Ted Raikas]

Niistä puuttuu sellainen ilmeikkyys jota Barksin kieltämättä yksinkertaisessa jäjessä silti löytyi, ja se hieno yksityiskohtaisuus joka esim. Don Rosalla on.

No, miten sen ottaa sen yksinkertaisuuden kanssa. Hahmot on toki pelkistettyjä ja selkeitä, mutta samalla hemmetin ilmeikkäitä. Ne tarinoiltaan ja teemoiltaan yksinkertaisimmat kohkaustarinat, joita etenkin oli Barksin alkuaikoina, olivat kauttaaltaan aika riisuttuja kuvakieleltään, mutta myöhemmissä on ollut jo detaileja. Tarkoitan nyt näitä, missä esim. matkustellaan eksoottisiin maihin ja ympäristöihin. Viidakoissa, basaareissa, kaupungeissa ja ties missä on ihan tajuttomasti yksityiskohtia ja kulttuurinpiirteitä. Barks taisi sanoakin jossain, että käytti National Geographyn lehtiä useasti inspiraation lähteenä, koska halusi saada autenttisuuden aikaan.

Mistään Rosan tyylisestä yksityiskohtaisuudesta ei tietysti voida puhua, koska Rosa tunkee usein ruudut ihan täpötäyteen kaikkea sälää, mutta kyllä Barksilla oma monimuotoisuutensa silti oli jos vaan tutkii niitä ruutuja. Osa oli hyvin maalauksellisia ja maalauksiahan hän vanhemmilla päivillään paljon myös tekikin ja monet perustuen juuri sarjakuvaruutuihin.

 

[Black Adder]

Kymmenestä ensimmäisestä taskukirjasta vuonna 1970 ilmestyneen Älä hermoile, Roope-setä (nro 4) -taskarin painosmäärä on jäänyt yhteen. Onko kysessä puuttuva kirja?

Juurikin tämä. Useamman kerran nuorena haravoin antikvariaateista ko. painosta, mutten löytänyt. Kerran sitten eräs antikvariaatin täti Oulussa kertoi, että ko. Ankkaa moni kyselee, mutta tehty vain yksi painos, joten... Kerran olisi ollut myynnissä ko. paikassa, kun kävin siellä, mutta olisi pitänyt ostaa myös 99 muuta taskaria. Nainen oli saanut myydäkseen jonkun keräilijän koko setin.

Pitää vielä lisätä, että omasta mielestäni paras taskari junnuna oli vaaleanpunaisen kannen omaava numero, jossa oli muistaakseni Ankka-sovitus Hamletista. ... Löysinkin Googlen avulla hyvän taskarisivun ja sieltä kirjan: http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=057

 

[Moto]

Kymmenestä ensimmäisestä taskukirjasta vuonna 1970 ilmestyneen Älä hermoile, Roope-setä (nro 4) -taskarin painosmäärä on jäänyt yhteen. Onko kysessä puuttuva kirja?

Olen lähes 100% varma, että tuosta on olemassa ainakin toinen painos, joka julkaistiin neljä ensimmäistä kirjaa sisältäneessä keräilypaketissa. 90-lukua varmaankin elettiin silloin.

En kyllä muutenkaan muista, että tuo olisi ollut mitenkään vaikea aikoinaan (~80-luvun jälkipuoliskolla) löytää. En pääse kovin helpolla tarkistamaan, mikä painos itseltäni löytyy, kun taskarit on raivattu hyllytilan puutteessa pahvilaatikoihin kellariin.

 

[Black Adder]

Olen lähes 100% varma, että tuosta on olemassa ainakin toinen painos, joka julkaistiin neljä ensimmäistä kirjaa sisältäneessä keräilypaketissa. 90-lukua varmaankin elettiin silloin.

En kyllä muutenkaan muista, että tuo olisi ollut mitenkään vaikea aikoinaan (~80-luvun jälkipuoliskolla) löytää. En pääse kovin helpolla tarkistamaan, mikä painos itseltäni löytyy, kun taskarit on raivattu hyllytilan puutteessa pahvilaatikoihin kellariin.

Oulusta sitä ei ainakaan saanut mistään. Toinen vaikeasti löydettävä oli Ritari Peloton.

 

[Helmut Balderis #19]

En tiedä onko tässä ketjussa mainittu taskukirja "Tervetuloa Ankkalinnaan".
Se on minun ehdoton suosikkini!

Se sisältää muutamia hienoja Aku-aforismeja kuten:
-"Varo vaaraa" ja "Lepo ennen laiskottelua".

5 Esinäytös
9 Köyhän ankan tarina
77 Aku etsii työtä
113 Ankat aivopesussa "Kuvaus:Roopen lääkäri määrää hänelle lääkkeeksi tuhlausta... " Heh!
149 Aku ja perintökumitus
185 Aku ryöstää Kala-Kalan silmän
221 Roopen rakkaat muistot

 

[Espen]

Oulusta sitä ei ainakaan saanut mistään. Toinen vaikeasti löydettävä oli Ritari Peloton.

Kumma kyllä. Molemmat löytyvät ja olen 99 % varma että "Älä hermoile Roope-Sedästä" on useampia painoksia. 80-luvulla alettiin alkupään taskareista ottamaan sekä toista että vähän ajan kuluttua kolmatta painosta. Tätä ketjua jatkavat nykyisin kaupoissa olevat toiset painokset jossain numeron 110-120 välillä.

Hidasta hommaa siis. Taitaa olla niin että joka toinen kuukausi otetaan uusintapainos

 

[kamrat]

Oulusta sitä ei ainakaan saanut mistään. Toinen vaikeasti löydettävä oli Ritari Peloton.

Käväisin just Läntisellä Brahenkadulla olevassa Kulku-katin pojassa.

Siellä oli numero 4, hintaa 30 euroa. Vertailuksi esim. numero 6 maksoi vitosen...eli kai noita sitten on vähemmän liikenteessä.

 

[kamrat]

Palataanpa vielä aiheeseen...eli tämän sivun mukaan nelosesta olisi useampikin painos. Tuntuu järkevältä, koska miksipä tästä ei oltaisi niitä uusintapainoksia otettu, kun muistakin on...

http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=004

 

[pernaveikko]

Palataanpa vielä aiheeseen...eli tämän sivun mukaan nelosesta olisi useampikin painos. Tuntuu järkevältä, koska miksipä tästä ei oltaisi niitä uusintapainoksia otettu, kun muistakin on...

Jos Roope-Setä on hankkinut ne kaikki?

Muistanette tarinan, missä hän pyrki ostamaan kaikki mikä raha nyt olikaan ja heitti muut paitsi yhden meren pohjaan saaden maailman ainoan kolikon siitä. Sitten kun tämä katosi, niin piti lähteä noutamaan uutta.

Sitä en tosin muista missä taskukirjassa tämä oli tai mikä oli tarinan nimi.

 

[Espen]

Jos Roope-Setä on hankkinut ne kaikki?

Muistanette tarinan, missä hän pyrki ostamaan kaikki mikä raha nyt olikaan ja heitti muut paitsi yhden meren pohjaan saaden maailman ainoan kolikon siitä. Sitten kun tämä katosi, niin piti lähteä noutamaan uutta.

Sitä en tosin muista missä taskukirjassa tämä oli tai mikä oli tarinan nimi.

Numerossa 50 Rahamies Roope. Tarinan nimeä en muista. Siitä erikoinen taskari että tämä ja pari muuta tarinaa olivat Carl Barksin klassikkoja.

 

[Monte-Cristo]

Numerossa 50 Rahamies Roope. Tarinan nimeä en muista. Siitä erikoinen taskari että tämä ja pari muuta tarinaa olivat Carl Barksin klassikkoja.

Taskarissa tarinan nimi on Uponnut manner. Myöhemmin se on julkaistu nimellä Atlantiksen arvoitus. Roope muuten menetti sen ainoan arvorahansa siten, että se jäi jyrän alle leviten julmetuksi lätyksi. Heh.

Löytyi tuota googlaillessa tällainen sivu, jolta voi aika nopsaan katsoa, mikäs se siinä ja siinä taskarissa ollut juttu olikaan:
http://users.tkk.fi/~palahtin/akut.html

Kyllä ne teekkarit osaa.

 

[kovalev]

Joskus 80-90 luvun taitteessa hämeenpuiston divarista löytyi noita 10n ensimmäisen taskarin ensipainoksia enemmän kuin pienellä pojalla olisi ollut rahaa ostaa. Ja kyllä niitä jokunen tuli hankittua, mutta tuli sitten valitettavasti myytyäkin.

En näköjään ole ainoa, jonka mielestä taskareiden taso alkoi laskea vähän sadan jälkeen aika selvästi. Mutta voi helvetti, kun olisi vielä ne 100 ensimmäistä !

 

[MDK]

Voin vahvistaa, että nelostaskari on julkaistu ainakin kerran uudelleen neljän ensimmäisen taskarin keräilypakettina. Sain tuon joskus nuorempana kloppina joululahjaksi.

Uusien taskareiden taso on todellakin järkyttävän huonoa...

 

[RaitisAna]

Uusien taskareiden taso on todellakin järkyttävän huonoa...

Aku Ankkoihin pätee sama kuin legoihin. Molempien suhteen tuntuu, että 90-luvun alun jälkeen piirtäjät / suunnittelijat ovat epätoivoisesti pyrkineet luomaan sarjoihin mahdollisimman paljon modernia, muita lapsille suunnattuja leluja ja piirrettyjä muistuttavia asioita. Aku Ankasta tulee heti mieleen mm. nämä Tupun, Hupun ja Lupun nettiseikkailut (en muista sarjojen oikeaa nimeä, mutta uusia Akuja lukeneet varmaan huomaavat mitä tarkoitan), Lego taas yritti toimintafiguuriapajille mm. Bioniclella ja muilla robottisarjoilla. Lego on sittemmin palannut myös perinteiseen kaupunkiteemaan. Sen sijaan Aku Ankka tuntuu elävän ikäänkuin samaa aikaa meidän kanssa, eikö Akulla ja veljenpojilla ole jo kaikillä kännykät..?

En sitten tiedä iskeekö nämä nykyteemat siihen todelliseen ikäluokkaan, joka lienee siellä 5/7 - 15 -vuotiaissa? Omalla kohdalla Aku Ankan tilaus loppui 90-luvun lopulla täytettyäni 18, ja täytyy myöntää että alkujärkytyksen jälkeen en ole lehteä paljoa kaivannut. Verrattuna vaikka "vanhoihin" 80-luvun Aku-sarjoihin tuntuu että näissä nykyisissä tarinoissa on aivan mieletön vauhti, yhden sivun aikana tapahtuu saman verran kuin vanhoissa tarinoissa neljän sivun aikana. Tarina hyppii ruudusta toiseen kaamealla vauhdilla. Kai näistä joku tykkää, mutta minä en ainakaan. Ainoa, mitä nykyisestä Aku Ankasta kaipaan on toivesarjat ja Don Rosan piirtämät sarjat, muilla ei olekaan väliä.

 

[op777]

Uusien taskareiden taso on todellakin järkyttävän huonoa...

Tätä mielipuolta olevat, käykääpä kipaisemassa vaikka ärrältä tuo Taskarin teemanumero 17 - Kelmien kerho.

Tässä listattuna opuksessa olevien tarinoiden piirtäjät:

Scarpa
Bottaro
Coppola
De Vita
Scarpa
Bottaro
Gervasio
De Vita
Scarpa
Migheli
Scarpa
Carpi
Cavazzano

Scarpoista lähes kaikki ovat Suomessa ennen julkaisematonta, ja suurin osa kaikista tarinoista on 60/70-luvun kamaa.

Jos tämäkin opus on "huono" verrattuna niihin vanhoihin taskareihin, taitaa syy olla kirjan ja penkin välissä eikä sisällössä.

op777

 

[Zamboni]

Verrattuna vaikka "vanhoihin" 80-luvun Aku-sarjoihin tuntuu että näissä nykyisissä tarinoissa on aivan mieletön vauhti, yhden sivun aikana tapahtuu saman verran kuin vanhoissa tarinoissa neljän sivun aikana. Tarina hyppii ruudusta toiseen kaamealla vauhdilla. Kai näistä joku tykkää, mutta minä en ainakaan. Ainoa, mitä nykyisestä Aku Ankasta kaipaan on toivesarjat ja Don Rosan piirtämät sarjat, muilla ei olekaan väliä.

Samasta syystä minä päätin hiljattain lopettaa Akun tilauksen. Itse on tullut niitä selattua jo 80-luvun puolesta välistä heti kun lukemaan oppi, niin jotenkin viime vuosien lehdet ovat aika mitäänsanomattomia. Jonkinlainen realiteetti, mitä vanhemmissa lehdissä oli, on kadonnut ja joka ruudussa mieletön kiire ja vauhti päällä. Työkaverikin valitti aivan samaa ja laittoi myös tilauksen poikki.

Siinä ei mun mielestä niin huonoa ole, että Akun ympäristö modernisoituu meidän infrastruktuurimme mukaiseksi. Kännykät ja tietokoneet ym teknologia sopii sinne ihan hyvin, ja näinhän se on ollut koko Akun historian ajan. 60-luvun lehdistä on kyllä nähtävissä senaikainen tekniikka ja se sopiikin sinne.

Tarinoista vaan on kadonnut se rauhallinen ja leppoisa ote, jossa oli jotain opettavaistakin. Ei mua kiinnosta käydä saman aukeaman aikana etelänavalla, marsissa ja kuussa. Onneksi on jemmassa noin 15 vuosikertaa vanhaa hyvää tavaraa, korkeintaan muutama lehti kadoksissa. Jos aloittaisi niistä taas, kun nykyinen tilaus päättyy syyskuussa.

 

[op777]

Teemataskari 17

Hehkutetaanpa vielä tuota uusinta teemataskaria, nyt se löytyy myös inducksista:
http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATT+17

Aivan uskomaton valikoima tarinoita, noista aiemmin Suomessa julkaisuista eksynyt mukaan mm. tarina josta omaan kielenkäyttööni on jäänyt ikuisiksi ajoiksi appelsiinimehun kutsumanimi "pelsi".

Myös käännös on wanhaa tuttua taskarilaatua, melkoista verbaalista rymistelyä on luvassa. Kauppaan siis mars mars!

op777

 

[Mr.Fox]

- - - tarina josta omaan kielenkäyttööni on jäänyt ikuisiksi ajoiksi appelsiinimehun kutsumanimi "pelsi".

Ei PRKL! Mikä tarina tää oli, jossa Pelsi-appelsiinimehu esiintyi?