Niin, toisin kuin Rosalla ja etenkin Barksilla, monen nykypiirtäjän kynän jälki ei ole kovin elävää, orgaanista. Kannattaa muistaa, että Barks toimi sekä storyboard-taiteilijana että animaattorina ennen sarjakuvauraansa. Kehitti varmasti sekä tarinankertojan- että piirtäjänkykyjä. Animaattoritaustan vaikutuksen huomaa myös Marco Rotan ja Daan Jippesin töissä, jotka niin ikään ovat viivaltaan elävämpiä kuin keskivertoankkapiirtäjän. Rosan jälki taas on niin omanlaistaan, että se erottuu muista ääriselkeästi, useimpien mielestä edukseen (täällä myös).No joo, ehkä tuo yksinkertainen oli vähän väärä ilmaisu. Mutta jotenkin näiden uusien Aku Ankkojen piirrosjälkin on sellaista "kylmää" ja "karkeaa", ihan kuin koneen piirtämää. Niistä puuttuu sellainen ilmeikkyys jota Barksin kieltämättä yksinkertaisessa jäjessä silti löytyi, ja se hieno yksityiskohtaisuus joka esim. Don Rosalla on.
On Aku baseballia seurannut ahkerasti. Nimittäin vanhoissa Bob Karpin ja Al Taliaferron Aku-stripeissä urheilulajeista parhaiten ovat esillä baseball ja nyrkkeily. Stripit on tehty vuosina 1938-1965 yhdysvaltalaisiin sanomalehtiin.Legendaarisesti Akun suosikkilajihan on (eurooppalainen) jalkapallo, rupesin vain miettimään onko näin myös jenkkisarjiksissa? Eihän "soccer" kuitenkaan niin suosittua ole vissiin ikinä ollut sielläpäin. Jotenkin en osaa kuvitella Akua diggailemassa jefua tai baseballia.
Potkupallon esiintyminen sarjiksissa johtuu varmaan siitä, että käsittääkseni suurin osa lehdissä ilmestyvästä materiaalista käsikirjoitetaan ja piirretään Euroopassa.Legendaarisesti Akun suosikkilajihan on (eurooppalainen) jalkapallo, rupesin vain miettimään onko näin myös jenkkisarjiksissa? Eihän "soccer" kuitenkaan niin suosittua ole vissiin ikinä ollut sielläpäin. Jotenkin en osaa kuvitella Akua diggailemassa jefua tai baseballia.
Juu ja erityisesti Italiassa. Selittänee futiksen esiintymisen runsain mitoin.Potkupallon esiintyminen sarjiksissa johtuu varmaan siitä, että käsittääkseni suurin osa lehdissä ilmestyvästä materiaalista käsikirjoitetaan ja piirretään Euroopassa.
Kymmenestä ensimmäisestä taskukirjasta vuonna 1970 ilmestyneen Älä hermoile, Roope-setä (nro 4) -taskarin painosmäärä on jäänyt yhteen. Onko kysessä puuttuva kirja?En muista puuttuvan taskukirjan numeroa enää (1-10 väliltä joku), mutta ko. taskaria ei ole ilmeisesti painettu kuin yksi painos.
No, miten sen ottaa sen yksinkertaisuuden kanssa. Hahmot on toki pelkistettyjä ja selkeitä, mutta samalla hemmetin ilmeikkäitä. Ne tarinoiltaan ja teemoiltaan yksinkertaisimmat kohkaustarinat, joita etenkin oli Barksin alkuaikoina, olivat kauttaaltaan aika riisuttuja kuvakieleltään, mutta myöhemmissä on ollut jo detaileja. Tarkoitan nyt näitä, missä esim. matkustellaan eksoottisiin maihin ja ympäristöihin. Viidakoissa, basaareissa, kaupungeissa ja ties missä on ihan tajuttomasti yksityiskohtia ja kulttuurinpiirteitä. Barks taisi sanoakin jossain, että käytti National Geographyn lehtiä useasti inspiraation lähteenä, koska halusi saada autenttisuuden aikaan.Niistä puuttuu sellainen ilmeikkyys jota Barksin kieltämättä yksinkertaisessa jäjessä silti löytyi, ja se hieno yksityiskohtaisuus joka esim. Don Rosalla on.
Juurikin tämä. Useamman kerran nuorena haravoin antikvariaateista ko. painosta, mutten löytänyt. Kerran sitten eräs antikvariaatin täti Oulussa kertoi, että ko. Ankkaa moni kyselee, mutta tehty vain yksi painos, joten... Kerran olisi ollut myynnissä ko. paikassa, kun kävin siellä, mutta olisi pitänyt ostaa myös 99 muuta taskaria. Nainen oli saanut myydäkseen jonkun keräilijän koko setin.Kymmenestä ensimmäisestä taskukirjasta vuonna 1970 ilmestyneen Älä hermoile, Roope-setä (nro 4) -taskarin painosmäärä on jäänyt yhteen. Onko kysessä puuttuva kirja?
Kymmenestä ensimmäisestä taskukirjasta vuonna 1970 ilmestyneen Älä hermoile, Roope-setä (nro 4) -taskarin painosmäärä on jäänyt yhteen. Onko kysessä puuttuva kirja?
Oulusta sitä ei ainakaan saanut mistään. Toinen vaikeasti löydettävä oli Ritari Peloton.Olen lähes 100% varma, että tuosta on olemassa ainakin toinen painos, joka julkaistiin neljä ensimmäistä kirjaa sisältäneessä keräilypaketissa. 90-lukua varmaankin elettiin silloin.
En kyllä muutenkaan muista, että tuo olisi ollut mitenkään vaikea aikoinaan (~80-luvun jälkipuoliskolla) löytää. En pääse kovin helpolla tarkistamaan, mikä painos itseltäni löytyy, kun taskarit on raivattu hyllytilan puutteessa pahvilaatikoihin kellariin.
Oulusta sitä ei ainakaan saanut mistään. Toinen vaikeasti löydettävä oli Ritari Peloton.
Oulusta sitä ei ainakaan saanut mistään. Toinen vaikeasti löydettävä oli Ritari Peloton.
Palataanpa vielä aiheeseen...eli tämän sivun mukaan nelosesta olisi useampikin painos. Tuntuu järkevältä, koska miksipä tästä ei oltaisi niitä uusintapainoksia otettu, kun muistakin on...
Jos Roope-Setä on hankkinut ne kaikki?
Muistanette tarinan, missä hän pyrki ostamaan kaikki mikä raha nyt olikaan ja heitti muut paitsi yhden meren pohjaan saaden maailman ainoan kolikon siitä. Sitten kun tämä katosi, niin piti lähteä noutamaan uutta.
Sitä en tosin muista missä taskukirjassa tämä oli tai mikä oli tarinan nimi.
Numerossa 50 Rahamies Roope. Tarinan nimeä en muista. Siitä erikoinen taskari että tämä ja pari muuta tarinaa olivat Carl Barksin klassikkoja.
Uusien taskareiden taso on todellakin järkyttävän huonoa...
Uusien taskareiden taso on todellakin järkyttävän huonoa...
Verrattuna vaikka "vanhoihin" 80-luvun Aku-sarjoihin tuntuu että näissä nykyisissä tarinoissa on aivan mieletön vauhti, yhden sivun aikana tapahtuu saman verran kuin vanhoissa tarinoissa neljän sivun aikana. Tarina hyppii ruudusta toiseen kaamealla vauhdilla. Kai näistä joku tykkää, mutta minä en ainakaan. Ainoa, mitä nykyisestä Aku Ankasta kaipaan on toivesarjat ja Don Rosan piirtämät sarjat, muilla ei olekaan väliä.
Ei PRKL! Mikä tarina tää oli, jossa Pelsi-appelsiinimehu esiintyi?- - - tarina josta omaan kielenkäyttööni on jäänyt ikuisiksi ajoiksi appelsiinimehun kutsumanimi "pelsi".