Aku Ankka

[Veli Kettula]

Omat suosikkitarinani ovat alkupään taskukirjoista. Luulen että niissä näin aikuisena tuntuu hyvältä se etteivät ne olleet silloin niin poliittisesti korrekteja. Aku Ankan webbisivujen hakukone on niin kökkö, ettei sillä löydy heti tarinoiden nimiä, mutta päällimmäisenä mieleen on jäänyt pari tarinaa. Toisessa Aku ja Mikki puolustavat Ankkalinnaa konekiväärein hiekkasäkkien keskellä ja toisessa Aku käy kiinalaisessa oopiumluolassa. Olisikohan jälkimmäisessä tarinassa metsästetty postilaukkua...

Keräsin aikoinaan taskukirjoja ja mieleen on jäänyt että n. sadannen taskarin kohdalla taso laski jyrkästi. Esinäytöksen ja niiden välitarinoiden poistuminen häiritsi myös, mutta se tapahtui jo n. numeron 60 nurkilla.

Nykyään melkein joka toinen keskiviikko Aku Ankan tilaus loppuu kaiken maailman Netti-Ankkoihin ja Pikku-Akuihin. Prkl.

 

[kakkonen]

Osaakos kukaan antaa minkäänlaista hintahaarukkaa Aku Ankka-lehdille vuosilta 1954-1957?
Lehdet on ok kunnos ja niitä on noin 20. Siivoskelin mummolan vinttiä ja tommosii tuli vastaan.

Erittäin karkea arvio: 20egestä ylöspäin kappale? Noin vanhoissa varmaan meinaa tuurikin paljon että onko sattumoisin joku harvinaisempi lehti.

Kannattaa selvittää, onhan tuossa jo sen verran arvokas nippu. Enpä ole varmaan 10 vuoteen noita divareita enää kolunnut mutta junnuna kyllä sitä harrastin....ja mun harrastukset oli lähinnä Asterixia, Carl Barksin Aku Ankan parhaat albumeita, Roope-setä lehtiä sun muuta. Etten ole vanhoja Akuja juurikaan keräilly.

Keräsin aikoinaan taskukirjoja ja mieleen on jäänyt että n. sadannen taskarin kohdalla taso laski jyrkästi. Esinäytöksen ja niiden välitarinoiden poistuminen häiritsi myös, mutta se tapahtui jo n. numeron 60 nurkilla.

Jotain samanmoista mullekin on jäänyt mieleen. Tohon vähän alle sataan asti ne (ainakin junnuna) tuntui joka kerta äärettömän hyviltä..sen jälkeen ei niinkään. Mistä sitten johtuu.

Noin muuten itse Aku-keskusteluun että kyllähän Akuja on tullu koko nuoruus luettua. Meille tais tulla Aku jostain vuodesta 80 asti..en muista kuinka pitkään...olisko 90-luvun alkupuolelle. Sen jälkeen muutamia kertoja oon ostellu niitä neljännesvuosikertoja. Nykysin sitä on vissiin kasvanu noista ulos vaikka todella lapsellinen noin muuten olenkin. Ja kuten jo mainittua niin nuorempana tuli kerättyä kaikenlaisia lehtiä...Roope-setä lehdet (ne kuukausittain ilmestyneet) taisin saada kaikki kokoon numeroon 200 asti. Niissäkin laski taso ja kun ikää tuli niin ei nekään enää niin kiinnostaneet.

 

[JWill]

Olen Aku Ankan ystävä siinä missä viereinenkin kaveri, mutta yksi asia noissa tarinoissa on minua aina ärsyttänyt yli kaiken. Siis jo ihan penikasta lähtien. Ne ovat monesti täynnä epäloogisia ratkaisuita ja tapahtumia, jotka ovat aivan järjettömiä, mutta silti hahmot eivät reagoi niihin "järkevillä" tavoilla.

Otetaan nyt esimerkkinä vaikka "Jäyhä-Joonan aarre". Lopussa Aku ja Roope pääsevät aarteen jäljille ja tekevät kirjallisen sopimuksen, että Roope saa aarteesta 10 prosenttia, Aku 90 prosenttia. Kun he sitten löytävät kätkön paukahtaa aivan aarten vierestä hangen alta esiin joku ikivanha valtion virkamies, joka takavarikoi aarteen itselleen. Pääsen kyllä yli siitä, että kaveri on maannut hangen alla aarteen välittömässä läheisyydessä about 70 vuotta sitä löytämättä, mutta en seuraavista kohdista. Ensin hän sanoo, että löytäjälle kuuluu palkkio, joka on 10 prosenttia aarteen arvosta. Roope-setä sanoo Akulle, että kyseessä on hänen 10 prosenttiaan, josta olivat Akun kanssa sopineet. Mitä vittua!??! Ei todellakaan näin, Roopellehan kuuluisi oikeasti tuosta 10 prosentista, jonka Aku löytäjänä saa, se sopimuksen mukainen 10 prossaa. Mutta ei, Akuhan hyväksyy tämän mukinoitta. Ja toiseksi tarkastaja pistää Akulle (nykyiselle omistajalle) jotain maksamattomia omaisuusveroja käteen menneiltä vuosikymmeniltä useiden tuhansien arvosta. Mitä? Eli Roope, joka on omistanut höskän ja alueen viimeiset sata vuotta ei joudu maksamaan mitään, koska on tehnyt toissapäivänä sopimuksen Akun kanssa alueen ja majan siirtymisestä Akun nimiin. Eihän se nyt ihan näinkään taida mennä. Mutta Akuhan vaan ottaa pamppua kakoseen enempää mukisematta jälleen kerran...

Tiedän, etteivät nämä tarinat mitään proosaa ole, mutta vittu sentään... Jotain rajaa sentään ja pientä yritystä käsikirjoittajienkin osalta.

 

[Ted Raikas]

Mielestäni tuo ratkaisu tarinassa kuvastaa osuvasti ja irvokkaasti sitä totuutta, että tässä maailmassa epäoikeudenmukaisuus ja ison varallisuuden mukanaan tuoma valta voitelee oikeudenjakajat ja myös muuttaa pelisääntöjä tuntuvasti.

Ts. Roope-Setähän on mitä mulkkumaisimman riistäjäporvarin verraton vertauskuva, mutta koska Roope nyt on kuitenkin ankka ja vieläpä sarjakuvahahmo sekä hänen omaisuutensa on jokseenkin absurdissa mittakaavassa valtava ja kaveri kaiken lisäksi vielä ui kirjaimellisesti niissä rahoissaan, voidaan sikäli tuollainen yhteiskunnallinen epäkohta ohittaa olkia kohauttamalla ja nauraa vaan.

Onhan se toisaalta aika satiirinenkin hahmo.

 

[op777]

Itselleni Ankkalinnan seikkailut ovat lähestulkoon ainoa kirjahyllyn täyte nyt pienempään asuntoon muutettuani. Hyllystä löytyy niin kattava valikoima taskareita, Roope-Setiä, Aku Ankka -lehtiä, Toivesarjoja, kaikki Rosa-kirjat nimmareilla, Ankantekijät-sarja, Jumbot jne. jne. Carl Barksin kootut _piti_ tilata, mutta hitusen vaikea perhetilanne ajoittui juuri väärään kohtaan ja jäi valitettavasti hankkimatta.

Oma suosikkipiirtäjäni on ketjussa jäänyt vain parin hajamaininnan varaan, kyseessä siis Romano Scarpa. Alkupään taskukirjoja lukeneet tunnistavat varmasti miehen paikoin jopa "film noir" -tyyppiset tarinat, kuten Ravut punaviinissä ja Altacrazin karkuri http://www.perunamaa.net/taskarit/altacraz/altacraz.html. Scarpa piirsi paljon myös muiden käsikirjoituksia, mutta omissa tarinoissaan mies on minulle ehdoton numero 1. Kävin viime viikolla pikavisiitillä Pariisissa, ja lentokentältä nappasin itselleni tuliaisiksi mukaan paikallisen Jumbon, jossa oli ilmeisesti Suomessa vielä julkaisematon Scarpa-seikkailu - valitettavasti en osaa sanaakaan ranskaa, täytyy vain toivoa, että Lapinmäentiellä otetaan tuokin seikkailu pian käännöksen alle. Tai pyytää jotakuta tuttavaa kääntämään sarja vain minua varten.

Italialaisen koulukunnan mestarit ovat myös muuten lähellä sydäntäni, mainittakoon tässä nyt Massimo de Vita, Giorgio Cavazzano, Giovan Battista Carpi... Akkarin sivuilla ihan liian pieniä esittelyjä joistakin: http://www.akuankka.fi/lukemista/tietolaari/ankantekijat/

Marco Rota ei jostain syystä suuremmin lämmitä, täysin sattumalta onnistuin ostamaan Ankantekijät-sarjasta juuri Rota-kirjan nahkakantisena numeroituna painoksena, mutta harmillisesti Scarpa-versioni on vain tavallinen.

Rosa-fanaatikoille vielä pieni tiedonmurunen, esimiehelläni on kotonaan Rosan maalaama taulu, jossa Iines ja Aku menevät naimisiin.

op777

 

[Jakke Huuliparta]

Pystyykö siis kukaan sanomaan missä taskarissa on tarina jossa on tuo nim. Veli Kettulan kuvailema Ankkalinnan puolustus IT-tykeillä? Muistan sen itsekin, tosin aika epäselvästi. Koko tarina taisi olla aika anarkistinen, tai jopa psykedeelinen...

Heräsi mielenkiinto lähteä penkomaan vanhempien kaappeja mutta en jaksaisi kaikkia taskareita kahlata läpi. Olisihan siinä kyllä puuhaa pariksi illaksi kun ne pitää kuitenkin lukea kaikki läpi.

 

[Cloaca Maxima]

Rosa-fanaatikoille vielä pieni tiedonmurunen, esimiehelläni on kotonaan Rosan maalaama taulu, jossa Iines ja Aku menevät naimisiin.

op777

Kääk! *kateellinen* :) Onko tietoa mistä mies on moisen aarteen onnistunut haalimaan?

 

[op777]

Kääk! *kateellinen* :) Onko tietoa mistä mies on moisen aarteen onnistunut haalimaan?

Häälahjaksi Rosalta :)

op777

 

[teemu73]

Osaakos kukaan antaa minkäänlaista hintahaarukkaa Aku Ankka-lehdille vuosilta 1954-1957?

Kyllähän noilla arvonsa on. Kuten jo edellä mainittu, niin 20€ ja ylöspäin varmaan aika lähellä totuutta, ainakin jos ovat hyväkuntoisia. Mulla oli 90-luvun alkupuolella keräilylehtien hintaopas, missä oli suuntaa-antavia hintoja näistä helmistä. Silloin 70-luvun loppupuolen lehtien arvo oli 5 mk ja 70-luvun alkupuoli 10 mk, ja siitä mentiin sitten tappavaa tahtia ylöspäin mitä vanhemmasta lehdestä oli kysymys. 50-luvun lehdissä taitaa vielä olla joitain määrättyjä numeroita, jotka ovat vielä harvinaisempia kuin toiset. Lisäksi täytyy huomioida, että tuosta hinnastosta on 15 vuotta ja arvo tietysti noussut sen jälkeen. Ei siis kannata niitä lehtiä ainakaan paperinkeräykseen heittää, vaikka sitäkin taitavat ihmiset tehdä paljonkin kun eivät ymmärrä lehtien arvoa. En ole viime aikoina divareita kierrellyt, joten en osaa yhtään sanoa, mitä näistä nykyään pyydetään.

Samoihin aikoihin (1993) yksi elämäni löydöistä oli Aku Ankka -lehti vuodelta 1965, se oli aivan kuin pakasta vedetty, eikä edes postiluukusta tuleva uusi Aku ole aina yhtä hyvässä kunnossa. Maksoin siitä 7 mk.

Taskukirjoista en ole muuten tykännyt koskaan. Aikoinaan suurin syy siihen oli niinkin yksinkertainen, että minua ärsytti suunnattomasti kun joka toinen aukeama oli värillinen ja joka toinen aukeama mustavalkoinen. En pystynyt lukemaan sellaista. Lisäksi tuntui tappavan tylsältä kun jotkut kirjat oli pelkästään täynnä Mikkihiirtä.

 

[Erkenholt]

Pystyykö siis kukaan sanomaan missä taskarissa on tarina jossa on tuo nim. Veli Kettulan kuvailema Ankkalinnan puolustus IT-tykeillä? Muistan sen itsekin, tosin aika epäselvästi. Koko tarina taisi olla aika anarkistinen, tai jopa psykedeelinen...

Tarina jota kaipaat on nimeltään Jättiläissirkat. Julkaistu ainakin taskukirjassa 55 eli Mikki kummitusjahdissa. Taskaritietokannan mukaan tekijät ovat Guido Martina (käsikirjoitus) ja Angelo Bioletto (piirrokset). Todella psykedeelinen tarina. Minulle on erityisesti jäänyt mieleen kohta, jossa joku valittaa poliisimestarille, että konstaapelinne ovat päissään, johon poliisimestari hämmästyneenä vastaa, että eivät ne yleensä.

 

[Raúl]

Taskukirjoista en ole muuten tykännyt koskaan. Aikoinaan suurin syy siihen oli niinkin yksinkertainen, että minua ärsytti suunnattomasti kun joka toinen aukeama oli värillinen ja joka toinen aukeama mustavalkoinen. En pystynyt lukemaan sellaista. Lisäksi tuntui tappavan tylsältä kun jotkut kirjat oli pelkästään täynnä Mikkihiirtä.

Kumma juttu, minä taas pidin näissä nimenomaan tästä värityksestä ja toki tarinoistakin. Kun kaikki sivut muuttuivat värilliseksi, ei taskukirja jotenkin enää tuntunut samalta. Varmaan se on tietysti se, että vanhaan oli jo niin tottunut. Muutenkin taskukirjojen taso on tippunut niin paljon, ettei uskoisikaan.

Mikkihiiristä samaa mieltä.

 

[Vimes]

Osaakos kukaan antaa minkäänlaista hintahaarukkaa Aku Ankka-lehdille vuosilta 1954-1957?
Lehdet on ok kunnos ja niitä on noin 20. Siivoskelin mummolan vinttiä ja tommosii tuli vastaan.

Itsekkin olen miettinyt tätä arvo asiaa koska faijan jäljiltä omistan vuosikerran -62. Lehdet ovat ihan hyvässä kunnossa paria lukuunottamatta joista puuttuu joku sivu sieltä täältä. Tällä hetkellä lehdet ovat legendaarisessa keltaisessa kansiossa mutta olen ruvennut miettimään keinoja millä ne voisi suojata vielä paremmin, nyt sivut ovat alkaneet kellertää hieman mutta itse kuvissa värit ovat kunnossa. Olisiko jollakulla vinkkejä miten lehdet saisi suojeltua ajan käsittelyltä niin että niitä pystyisi vielä joskus lukemaankin? Joskus 2062 olisi mukava arvioituttaa hyväkuntoiset 100 vuotta wanhat lehdet, mihinkään en niitä aio myydä.

ps. Ankkoja on seurattu pitkään, mutta sanoisin suosikki "tarinakseni" myöhäisempää tuotantoa olevan Roope Ankan elämä ja teot - kirjan.

 

[JWill]

Aku Ankka olisi lehtenä ja taskarina 100x parempi, jos ne Disneyllä tajuaisivat viedä Mikki Hiiren saunan taakse ja teloittaa. Tylsempää hahmoa saa hakea, ainoastaan Mustakaapu saa jotain eloa kyseiseen heeboon. Itse selaan aina yli kaikki Mikin tarinat.

 

[teemu73]

Olisiko jollakulla vinkkejä miten lehdet saisi suojeltua ajan käsittelyltä niin että niitä pystyisi vielä joskus lukemaankin?

Jonkinlainen muovitasku? Mulla on 50- ja 60-luvun lehdet sellaisissa kun ne sai jostain divarista mukaan. Kyllä nuo varmaan muutenkin säilyy hyvin, kunhan ovat oikeanlaisissa olosuhteissa (ts. ei esimerkiksi liian kosteassa paikassa). Itseäni harmittaa se, kun 80-luvun alussa tein reikäkoneella reiät muutaman vuosikerran lehtiin. En saanut silloin Aku-kansioita vaan piti käyttää muita. Toinen ikävä asia on divarista ostettujen lehtien päällä olevat liimatut hintalaput. En ole uskaltanut yrittää ottaa niitä pois.

Itse selaan aina yli kaikki Mikin tarinat.

Jep. Ohitetaan aina, ellei kyseessä ole joku hauska käytännön juttu, missä Pallokorva yrittää vääntää H.Hopolle rautalangasta jotain maailman yksinkertaisinta asiaa.

 

[Mosabacka]

Häälahjaksi Rosalta :)

op777

On komea häälahja, jonka jokainen (barks)rosisti laittaisi seinälleen.

Aku Ankassa kyrsii pari pikku juttua.

1. Roope Ankan ainoa mielitietty on Kultu Kimallus. Se, kuka on keksinyt tämän Hullu-Riitan, voisi poistaa Ankantekijöiden listasta välittömästi. Piste.

2. En ole varma onko William van Horn typerän "muka Roopen serkun" Unkan keksijä (sen verran turha hahmo, että en muista edes kunnolla nimeä), mutta siinä on menty metsään ja pahasti. Rosan sukutaulusta ei löydy sellaista serkkua. Piste.

3. Nykypiirtäjistä osa ei osaa piirtää ankkoja, vaan hahmot lähestyvät surrealistista Dalin taidetta. Valuvat ankat muistuttavat pahaenteisesti valuvia kelloja. Toiseksi osa uusista staroista piirtää ihan himmeitä tarinoita, joiden loogisuutta voi tosissaan miettiä. Varsinkin nämä Mikki Hiiren ufo-pätkät ovat aivan ala-arvoista tavaraa.

4. Aku Ankan Taskukirja on nykyään surkea.

5. Uusimman Aku Ankan Lordiväännös on aika heikko, suorastaan ala-arvoinen tekele. Kuka lie piirtänyt. Näitä todellisesta elämästä tehtyjä väännöksiä ei oikein jaksa lukea.

 

[hannes_ko]

2. En ole varma onko William van Horn typerän "muka Roopen serkun" Unkan keksijä (sen verran turha hahmo, että en muista edes kunnolla nimeä), mutta siinä on menty metsään ja pahasti. Rosan sukutaulusta ei löydy sellaista serkkua. Piste.

Unkka on huono. Mutta, Barks ei allekirjoittanut Rosan väsäämää sukutaulua. Siihen ei siis ole syytä vedota alan ehdottomana auktoriteettina.

Pidän Van Hornista. Pidän myös Heymanseista. En siedä Marco Rotan piirrosjälkeä, joten en lue tarinoitakaan.

Rosa on ok, mutta on sortunut yrittämään liikaa. Voisi myös yksinkertaistaa piirrosjälkeään.

Barks on Barks, ja Taliaferro omanlaisensa nero.

 

[Mosabacka]

Unkka on huono. Mutta, Barks ei allekirjoittanut Rosan väsäämää sukutaulua. Siihen ei siis ole syytä vedota alan ehdottomana auktoriteettina.

Aku Ankka on siitä mielenkiintoinen sarjakuva, että Barks on ainoa ns. "auktoriteettiasemassa" oleva piirtäjä ja Rosa saattaa lähennellä sitä, mutta muutoin kuka tahansa piirtäjä voi keksiä jonkun "tädin" tai "serkunpojanpojan" tarinoihin pyörimään. Näin ollen päätäntävalta jonkun asian suhteen on lähinnä lukijoiden päätettävissä. Itse olen sitä mieltä, että Rosan taulu on aika pätevä. Mutta tämä on vain minun henkilökohtainen näkökulmani.

 

[Museoesine]

Tällä hetkellä lehdet ovat legendaarisessa keltaisessa kansiossa mutta olen ruvennut miettimään keinoja millä ne voisi suojata vielä paremmin, nyt sivut ovat alkaneet kellertää hieman mutta itse kuvissa värit ovat kunnossa. Olisiko jollakulla vinkkejä miten lehdet saisi suojeltua ajan käsittelyltä niin että niitä pystyisi vielä joskus lukemaankin? Joskus 2062 olisi mukava arvioituttaa hyväkuntoiset 100 vuotta wanhat lehdet, mihinkään en niitä aio myydä.

Päivän valolta suojaus ja tasainen ilmankosteus ovat tärkeimmät. Lehtien myös pitäisi olla tukevasti säilytyspaikassaan, jotteivat ne pääse taittumaan.

 

[ipa rules]

Täällä ilmoittautuu yksi joka on yksinkertaisesti hulluna tuohon jo wanhuksen ikään ehtineeseen ankkaan. Itselle tuli Aku Ankka vuosina 1978-1996 jolloin vaihdoin tilauksen Tekniikan Maailmaan. Vuosien 1985-1996 Akut ovat alusta asti olleet keltaisten kansioiden suojassa - wanhemmat tuhoituvat pienen ipa rulesin barbaarimaisessa käsittelyssä. Lisätään tähän vielä, että faijalle oli tullut 50-60 luvulla Akkari ja eikös isovanhemmat antaneet nekin allekirjoittaneelle tuhottavaksi silloin aikanaan - VOI PER****!

No vuonna 2000 piti tilata Aku uudestaan ja ostin aika nopeasti siitä väliltä puuttuneet vuosikerrat. Lisäksi ostin vähitelleen vuosikerrat 1977-1984, eli hyllystä löytyy 30 vuosikertaa ja lisää tulee. Lisäksi Roope-Setä on tullut minulle nyt viiden vuoden ajan ja Aku Ankan Sarjisextra noin neljä vuotta. Taskukirjat löytyy hyllystä yhtä lukuunottamatta kaikki vuodesta 1995 lähtien.

 

[Tykki]

Kaikki kunnia Akulle, mutta mielestäni ei kannata unohtaa sitä pallokorvaakaan, joka aikoinaan tutustutti tuon ankan maailmalle.

Nykyisillään Mikki on aika lailla hukannut paikkansa ainakin Suomessa. Eikä mikään ihmekään, nykyisellään tuo hahmo ei taida tarjota oikein mitään kellekään. Näin ei suinkaan ole ollut aina.

Kehotan kaikkia tutustumaan jättikirjoihin Minä Mikki, Mikin Suuret Seikkailut sekä Minä Hessu. Noissa kirjoissa Mikki on ehdottomasti parhaimmillaan. Seikkailuissa on hyvät juonet, tiukkoja tilanteita ja hurttia huumoria. Aivan loistavaa sarjakuvaa siis ja täysin verrannollista Barksin Aku-jutuille.

Lisäksi joillekin kenties hieman odottamatontakin Mikki-materiaalia löytyy täältä.

 

[Noutaja#9]

Itse olen myös pitkän linjan Aku Ankka-fani. Lehti on tullut yhtä jaksoisesti -80 aina tähän päivään saakka ja loppua ei näy, vaikka nämä uudet tarinat ovatkin alkaneet tympiä. Lisäksi on tullut hankittua divareista joitakin vuosikertoja 70-luvulta. Taskukirjat löytyy kaikki, mutta erikoisnumeroista puuttuu yksi tai kaksi. Lisäksi löytyy Roope-Setä lehden kaikki numerot.
Nykyisistä piirtäjistä paras on Vicar, kuten monet muutkin ovat jo sen todenneen. Paras tarina on ehdottomasti Rosan on Sammon salaisuus.

 

[ipa rules]

Mikin tarinat ovat sellaisia jotka jaksaa lukea kerran, mutta harvemmin toista kertaa. Vanhoja kansioita selatessa Mikin tarinat tulee lähes aina selattua ohi. TOki kaiken maailman Pikku Hiawathat ja Pikku Hukat kokevat saman kohtalon.

 

[vilperi]

TOki kaiken maailman Pikku Hiawathat ja Pikku Hukat kokevat saman kohtalon.

Ei, älä... Näitä harvoin ilmestyvien sarjakuvahahmojen seikkailuja on mielestäni taas ihana lukea. Ja mikä olikaan se ihana karhu? joka hyppeli sillä hyppykepillään. Näitä saisi olla enemmän nykyäänkin. Itselleni oli kova pettymys, kun Aku Ankka Ekstraan luvattiin enemmän näitä harvoin näkyviä hahmoja, kuitenkin tässäkin lehdessä samat tutut hahmot seikkailevat. Mutta kyllähän näitäkin mielellään katselee.

Aku Ankassa on muuten hyvin vähän perheitä. Siis täydellisen oikeita perheitä, jossa on yksi isä ja äiti sekä lapsi tai lapsia. Mieleeni ei tule kuin tämän karhun perhe, joka seikkailee ainakin Pikku Hukissa, mieleeni ei kyllä muistu edes tämän karhun nimeä tällä hetkellä. Taitaa varhaisiän dementia vaivata?

Edittinä sen verran, että Veli Nallella taitaa siis oikea perhe olla...

 

[Arnold]

Don Rosa Tuurissa!

Kuinkas ollakkaan.. ihan extempore lähdettiin vaimokkeen kanssa Velj.Keskisille tänään. En osannut yhtään odottaa, että siellä olisi kansainvälisiä huippunimiäkin paikalla.

Don Rosa. Juuri näin, mr. D.U.C.K..

Rosa on sekä torstaina että perjantaina jakamassa omistuskirjoituksia. Jos ostaa paikanpäältä jomman kumman Roopen kootuista teoista I tai II, niin saa vielä ilmaiseksi omistuskuvan piirtäjältä samantien. Hahmon ja ilmeen saa itse päättää.

Itselle hieno hetki, koska arvostan kovasti Rosan piirroksia. Paras nykypiirtäjä! Ehkä paras koskaan ikinä milloinkaan.

Vielä kerkeätte tänään bongata maestron. Eli kaikki Tuuriin mars mars!

 

[hannes_ko]

Kuinkas ollakkaan.. ihan extempore lähdettiin vaimokkeen kanssa Velj.Keskisille tänään. En osannut yhtään odottaa, että siellä olisi kansainvälisiä huippunimiäkin paikalla.

Don Rosa. Juuri näin, mr. D.U.C.K..

Ei siitä ole monta kuukautta, kun Keno oli edellisen kerran Tuurissa. Hieman olin ensin kateellinen toimittajakollegalle, jonka tehtävänä oli hankkia Rosan haastattelu. Don oli kuitenkin sanonut silloin, että jakaa niin kauan nimmareita, kun pyytäjiä on, ja jos fanit loppuvat ajoissa niin antaa haastattelun.

Sen tietää miten kävi. Mutta kovasti symppis oli ollut.

Vähän höhlää on, että hengaa Vesan kanssa.