se kun on aina pyrkinyt siihen että työt tehdään niin hyvin kuin ikinä osaaminen ja taito riittää ja sitten siihen vielä pikkaisen päälle - ettei tarvitse työnantajan tulla sanomaan mitään että miksi homma ei toimi. Oma yksikertainen filosofia tähän on se, että työnantaja maksaa minun elintasoni.
Niin, ihmisiähän on erilaisia. Itse olen pyrkinyt tekemään työni myös aina omien kykyjeni mukaan mahdollisimman hyvin ja juuri sillä asenteella, että palkkaa tästä maksetaan ja silloin kuuluu suorittaa.
Sitten se on sinisilmäiselle pikku pallerolle tullut yllätyksenä, kun työpaikka ei anna vastarakkautta ja huolehdi omistaan rakastavan puolison lailla. Palkkoja maksetaan tahallaan väärin. Siitä YlimääräisenMailinMenemisenAnglismista® ei tule posia ollenkaan ja ainoa "palaute" on joku saunaillan järjestäminen kerran kahteen vuoteen. Helvetin usein on tullut vastaan tapauksia, joissa ei vain voi luottaa mukavan työnantajasedän(tai -tädin) hoitavan omia velvoitteitaan (minimipalkka, lomapäivät, korvaukset), vaan pitää olla todella tarkkana oikeuksistaan ja jos ei vaadi, niin se on oma moka.
Siinä vaiheessa kun on ihmisluonteena sellainen, että tarvitsee paljon rakkautta ja Substralia vastalahjaksi omasta panoksestaan, niin on aika hajottavaa olla duunissa paikassa, jossa on "vain töissä" sieltä pöydän toiselta puolelta katsottuna. Vaaditaan paljon, mutta huomioidaan vähän. Sellainen stressaa ja hiipii tosi nopeasti pilaamaan myös työssäkäyvän ihmisen kahta muuta osaa päivästä.
Lähinnä tahtoo sanoa, että ihmisiä löytyy joka maitojunaan ja -laituriin ja asenneongelmia löytyy joka puolelta, jos tarpeeksi tutkii. Patalaiskojen duunareiden vastapainoksi löytyy häikäilemättömiä pomoja myös. Siksi nuo "helpotukset" (tai mitä hiton kilpailukyvyn parantavia ne onkaan) ovat mun mielestä aika kaksipiippuinen miekka, jos Urheilulehden vanhaa sananpartta voi käyttää.
Työntekijä ei saisi ajatella, että pelkkä työpaikalle raahautuminen oikeuttaa palkkaan. Toisaalta työnantajien soisi myös ajattelevan, että työntekijä on muutakin kuin maksettu palkka.
Tämä menee ehkä enemmänkin elämänfilosofian puolelle, mutta miksi ihmeessä työssäkäyvä ihminen jonka päivä jakaantuu karkeasti kolmeen osaan (vapaa-aikaan, töissä oloon ja nukkumiseen) ei panostaisi näihin kaikkeen kolmeen asiaan täysillä. Tarkoittaa siis sitä että hankkii helvetin hyvän sängyn että saa nukuttua kunnolla ja riittävästi, tekee työnsä vimosen päälle hyvin, jotta saa siitä riittävästi rahaa viettää yleisesti tärkeintä asiaa eli vapaa-aikaansa oman mielensä mukaan.
Joku on pelannut Sims-pelejä viimeaikoina. Tai sitten sä oot oikea huippusuorittaja ja se on siistiä <3 Jos hankkii olohuoneeseen kolmen tonnin taulun, näkee muutoksen onnellisuuspisteissään välittömästi.
Itse en ole vielä tuohon übermensch-meininkiin päässyt, vaan aina tulee huomattua jonkun asian olevan hieman heikosti. Aina ei nuku hyvin, tai tulee perhe-elämän sijaan vaan katsottua Netflixistä jotain sontaa. Vaikka tietää, että pitäisi tehdä jotain, huomaa polkevansa paikallaan.
Joskus on jopa törmännyt siihen, että tekee duuninsa viimoisen päälle hyvin (niin että se hiipii myös vapaa-ajan ja unen puolelle ihan reippaasti), eikä silti saa riittävää palkintoa rahallisesti tai henkisesti.
Mutta tää menee ehkä enemmän ammatinvalinnan puolelle.