Daespoolle vastaan sen verran, ehkä tässä jo osaan vastasinkin, että pidän kiinni sen verran anonymiteetistäni palstalla, etten paljasta mikä on nykyinen ammattinit = minkä TES:n piiriin kuulun. PAM:n työehtosopimuksista voit tietty katsoa, sieltä löytyy näitä aloja joilla "ruokailu suoritetaan työn sen salliessa" joka tarkoittaa todellisuudessa, että jos on töitä, et syö.Tai sitten syöt ja tulee marmatusta kun hommat ei hoidu ajallaan. Sellanen 12-14h on muuten aika tiukka setti vetää ilman yhtään lämmintä ruokaa. Niitä kun vetää neljä putkeen, niin on vielä enemmän puhti pois. Tuohon mihin viittasin, että jotkut tekee tuhottomasti töitä ja silti on vaikea tulla toimeen, se on totta. Osa-aikaiset joilla ei ole mahdollisesti työsopimuksessa kuin 10h/vko pohjalla päivystävät kokoajan luurin vieressä. Heille mahdollisesti tarjotaan paljonkin lisätöitä joilla tulee toimeen, mutta silloin et voi suunnitella elämääsi edes seuraavaa aamua pidemmälle. Jos tulee soitto, niin sähän menet töihin tai sitten ei tarvitse jatkossa mennä, kuin tuolle 10h työrupeamalle ja sillä ei kovin autuaaksi tule. Tein itsekin, kuten moni tuttuni tätä pari vuotta putkeen ja se kyllä riitti. Olet periaatteessa kokoajan töissä, koska odotat sitä soittoa eikä kovin kauas voi mennä, jos kuitenkin joku töistä soittaa. Tuo on rankkaa työskentelyä, jolla ei välttämättä edes tule kunnolla toimeen ilman KELA:n paperisotaa tuon kaiken lisäksi.
Tässäpä erittäin hyvää pohdittavaa monelle tälläkin palstalla. Olen itsekin muutamassa eri keskustelussa meuhkannut tästä samasta asiasta, mutta fakta on ja pysyy sen suhteen, että ihmiset, jotka eivät tällaista työtä tee eivät tule ikinä sitä ymmärtämään.
Tässäkin keskustelussa pari nimemerkkiä taisivat olla tuossa samaisessa yhteiskuntakeskustelussa mukana vahvasti, jossa näitä hallituksen toimia perusteltiin, että kilpailukyvyn nimissä nimenomaan kannattaa käydä näiden heikkopalkaisten, vuorotyötä tekevien ihmisten lompakolla, että Suomi lähtee nousuun.
Juurikin tuo tuntuu käsittämättömältä, että ihminen on omassa työelämässään jo niin kaukana muualla, että ei kerta kaikkiaan pysty edes ymmärtämään, mitä tuo 10h viikossa soppari lisätöillä käytännössä tarkoittaa. Itse olen muutamia vuosia jo tähän ikään mennessä ehtinyt tuota työtä tehdä ja voin kertoa, että vaikka töitä on niin kivaa se ei todellakaan ole. Ei ole kovinkaan mukavaa, että joka päivä alkaa sillä, että venaat työtarjouksia ja kyttäät puhelinta ja niistäkin vähistä, jotka tarjolle tulevat ovat n. 10 eri ihmisen haussa jatkuvasti. Työtulosi perustuu pitkälti siihen, että sinulla ei ole vapaapäiviä. Joka päivä pitää olla valmis menemään töihin. Et voi suunnitella mitään elämääsi, kun pitää olla jatkuvasti valmiudessa mennä töihin.
Käytännössä monella palvelualalla vakkareita ei enää ole olemassakaan vaan kaikki työ teetetään määräaikaisilla. Palvelualoilla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että työehtosopimus on vitsi, jota työnantajan ei tarvitse noudattaa. Pelkästään lyhyelläkin otannalla vaikkapa kaupan alan töissä pystyy tekemään johtopäätöksen, että sinne ei kannata jäädä, vaikka kuinka pitäisi työstään. Ai miksei? No ihan ensimmäiseksi täyspäiväisyys on täysi unelma, joka ei koskaan täyty. Työnantaja palkkaa mieluummin kolme uutta määräaikaista ja pienituntista kuin tarjoaa täysipäiväistä työtä jo talon sisällä oleville ihmisille. On myös ihan selvää, miksi näin tehdään. Syy on se, että ihmisillä on taipumusta haluta elämäänsä tasapainoa ja pitkäaikaisuutta, jonka varaan voisi rakentaa tulevaisuutta (perustaa perhe, hankkia oma talo, elää riippumatonta, omaa elämää.) Työnantajalle sen sijaan on mielekästä synnyttää pienistä tunneista mahdollisimman suuri kilpailu, jolloin työntekijät kilpailevat pienestä toimeentulosta keskenään, jolloin oman kokemukseni mukaan jokaiselle vuorolle löytyy 100 %:sti tekijä varsin nopeasti ja koska työnantajalla on koko aika ns. "riittävästi porukkaa kärkkymässä muutamia tunteja" hänen on helppo valita sellainen tekijä, joka ei vaadi mitään lisää siitä.
Esim. PAMin TESsiin kuuluvat sellaiset kuin hälytysrahat yms. mutta tällainen järjestelmä kiertää loistavasti kaikki tällaiset. Työnantaja ei tarjoudu maksamaan tätä ja työntekijälle ei ole mahdollisuutta sitä perätä. Ja onko jollekin yllätys, että alat, joilla näitä systeemejä käytetään ovat aina sellaisia, jossa perustyö ei välttämättä jokaisen työntekijän mielessä ole sitä parasta mahdollista?
Valitettavasti työelämä ottaa jatkuvasti yhä enemmän tämän suunnan ja siihen ei todellakaan tarvitse olla "vihervassari" tai "SDP" että ymmärtää tämän. Kaupan alallakin hoetaan kyllästymiseen asti, kuinka heikossa kunnossa taloutemme on ja kuinka uudenlainen kilpailu uhkaa työpaikkoja kaupan alalla. Tästä olisi kiva tehdä objektiivista tutkimusta, kun katsoo vaikka S- ja K-ryhmää. Ensinnäkin kummallakaan ei ole koko historiansa aikana ollut mitään oikeaa kilpailua ja käytännössä he jakavat markkinamonopolin, jossa asiakkailla ei ole todellista vaihtoehtoa. Lidl pienellä markkinaosuudellaaan ei ole edes todellinen kilpailija. Samaan aikaan S-Ryhmä investoi jatkuvasti yhä laajempaan ketjuun ja kauppoja ja bonusputiikkeja on jokaisen kulman takana. Voittoja kertyy koko aika, tiedot ovat julkisia. Onko ässä tehnyt nollatulosta ja koska on tehnyt viimeksi? Ei varmaan koskaan. Jatkuvasti tulee voittoa, mutta voitot jakautuvat ties mihin tai ne investoidaan suoraan laajempaan ketjuun. Työntekijät roikutetaan heikoilla palkoilla ja ohuilla eduilla mukana ja perustellaan ulospäin, että näin on pakko olla ja palkkakehitykselle ei ole perusteita. Varsinkin, kun kaupan alalla ei ole tapahtunut mitään palkkakehitystä vuosikausiin vaan kaikki ovat olleet koko uransa palkkakuopassa. Huoh.
