Tuohon sinänsä ansiokkaaseen kirjoitukseen otan kantaa muutamalla huomiolla:
Ensinnäkin: Öykkäreitä löytyy jokaisesta ammattikunnasta, opinahjosta, sukupuolesta ja ikäluokasta. Teille osui eräs näistä, ja on sääli jos vedät yleistäviä johtopäätöksiä tästä esimerkkitapauksesta. Itse olen juuri valmistumassa KTM:ksi ja tiedän kokemuksesta, että kyllähän niitä vastavalmistuneita, itseään täynnä olevia kloppeja löytyy myös meidän joukostamme. Vähintään yhtä paljon kuitenkin on myös niitä jalat maassa kulkevia tyyppejä, jotka ymmärtävät pelin hengen tullessaan työelämään mukaan. Paljon on kiinni myös sosiaalisesta pelisilmästä. Itse en todellakaan elä haavemaailmassa sen suhteen, että olisin tuoreena ekonomina jokin kaikenosaava, muiden yläpuolella liikkuva yhteiskunnan kermaleivos. Kaikkea muuta.
Toiseksi: Ymmärrän, että oma asemasi ei ole kaikkein objektiivisin arvioimaan perheyrityksessänne tapahtunutta päätöksentekoa. Joskus kannattaa kuitenkin miettiä, olisiko jotain voinut tehdä itse toisin. Rekrytointipäätökset ovat lähestulkoon tärkeimpiä päätöksiä, joita yrityksessä tehdään. Tämä etenkin silloin, kun palkataan niin sanottuja avainhenkilöitä taloon. Jotain on varmaan tehty rekrytointitilanteessa väärin, kun on palkattu taloon öykkäri, joka kuuluttaa omaa osaamistaan ja palkkaansa koko henkilökunnalle, ja joka tuo taloon pelkästään sellaisia muutoksia, jotka johtavat negatiivisiin reaktioihin. En tunne prosessia, jonka avulla henkilö on firmaanne palkattu, joten en ota kantaa rekrypolitiikkaanne. Usein kuitenkin etenkin suomalaisissa PK-yrityksissä rekrytointipäätökset tehdään aivan liian suppean informaation pohjalta.
Kolmanneksi: Kuvaamasi kaltaisissa tilanteissa on usein myös osittain kyse henkilökunnan muutosvastarinnasta. Varsinkin perheyrityksenne kaltaisissa tapauksissa, joissa asiat on pitkään tehty samalla kaavalla, ja jossa johto on pysynyt vuosikausia samojen henkilöiden vastuulla, ovat muutostilanteet usein hyvin vaikeita ja aikaa vieviä. Tästä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta nyt ei aikani riitä siihen. En missään tapauksessa väitä, että itse olisin lähtenyt muuttamaan yrityksen toimintakulttuuria yhtä radikaalisti kuin tämä herra ekonomi, mutta pointtini on se, että asiat eivät aina ole mustavalkoisia. Joskus on esimerkiksi kyse myös siitä, millaisen tuen muutoksen toteuttaja saa omistajajohdolta.
Se, että KTM on mielestäsi epäsopiva tutkinto todelliseen työelämään, on aika kova väite. Itse en ainakaan allekirjoita. Se, että pitkän työkokemuksen omaavia yo-merkonomeja arvostetaan yrityksessänne enemmän kuin tuoreita KTM:eita, kertonee enemmän yksittäisestä yrityskulttuurista. Samoin asiaan vaikuttanee varsin paljon se, miten yrityksen henkilökunnan koulutustaso on painottunut. Jokainen asiaan perehtynyt ymmärtää sen, että omaa koulutustasoa harvemmin väheksytään tai aliarvioidaan.
Joka tapauksessa siinä olet oikeassa, että KTM ei anna suoraan pätevyyttä johonkin tiettyyn tehtävään käytännön tasolla. Se ei kuitenkaan ole tarkoituskaan. Joka työpaikassa on ensin päästävä sisälle yrityksen toimintaan ja kulttuuriin, itse tehtävään sekä sosiaalisiin rakenteisiin. Vasta sen jälkeen voi menestyksellisesti viedä eteenpäin yritystä omalta osaltaan. Väitän kuitenkin, että KTM antaa esim. tradenomia paremmat lähtökohdat ymmärtää laajasti yrityksen toimintaa eri näkökulmista (vertailukohtana lähinnä ystävieni lausunnot tradenomin tutkinnosta). Täten se antaa myös paremmat valmiudet toimia vastuullisessa tehtävässä. Lisäksi eräs tärkeimmistä eroista on lopputyö, joka Kauppakorkeassa on taatusti vaatimuksiltaan aivan eri tasoa kuin AMK:ssa. Itselleni ehkä suurin anti tutkinnostani onkin ollut gradutyön anti. Tällä annilla tarkoitan sitä asiantuntijuutta, jonka gradun tekemisen kautta väkisinkin kyseiseen aiheeseen saa.