Muutama kommentti.
Mr Scarface kirjoitti:
Kyllä liiga voi helposti karsia vaikka 8 ottelua pois runkosarjasta, siihen taatusti suostuisi valtaosa organisaatioista, tunnen muutamaa SM-liiga organisaatiota kohtuullisen hyvin, ja niille lyhempi runkosarja kävisi jopa todella mieluusti. Halleja kun voi käyttää niin moneen muuhunkin tarkoitukseen. Ja kyllä lyhyistä leirityksistäkin olisi hyötyä, aina kun (joukkue)toverit kohtaavat toisiaan, ja valmennusjohtoa, niin hyvää ja kivaa siitä seuraa.
Halleja voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen, tässä olet oikeassa, mutta samalla on otettava huomioon se, että liigasta löytyy paikkakuntia joissa talvella liigaottelut (kesällä ei sitten senkään vertaa) ovat mahdollisesti se ainoa keino jolla halleihin saadaan elämää harjoitusten ohella eli jos muutama ottelu poistetaan kotiotteluiden listalta niin seuran pussi voi vajaantua melkoisesti ja sattumalta useimmat näistä seuroista jotka joutuisivat tässä yhtälössä kärsimään ovat niitä pieniä seuroja joiden talous voi muutenkin olla tiukalla ja silla muutaman ottelun muutamalla tuhannella katsojalla voi olla merkitystä taloudenpitoon - jotain on saatava tilalle kompensoimaan tappiota.
Tavallaan voidaan kyllä todeta, että lyhyestäkin leirityksestä voi olla hyvää mutta kumpi on sitten pelaajan kannalta parempi x määrä lyhyitä leirityksiä kaudessa vai vähäisempi y määrä pidempiä leirityksiä kaudessa. Samalla on huomioitava se, että kumpi hajoittaa liigaa enemmin. Eli on löydettävä se keskitie mitä kulkea koska jos leirit ovat liian lyhyitä ne hajottavat leirityksen ulkopuolella pelaajan ja palkanmaksajan välistä toimintaa kun leirimatkoihin on kuitenkin varattava käytännöntasolla se yksi vrk. suuntaansa. Siksi olisi mielestäni parempi, että leiri (kuvitellaan, että sellainen järjestetään) on ennemminkin yhden päivän liian pitkä kuin liian lyhyt: kaksi päiväisestä leiristä on pelaajalle kenties hyötyä mutta yhtälössä kärsii seura joka maksaa pelaajan palkan koska kahden päivän ohella pelaaja on poissa vahvuudesta myös noin kaksi matkapäivää.
Olen keskustellut useiden kymmenien kiekkoilijoiden kanssa erittäin usein, päivittäin, ja voin sanoa ja vakuuttaa, että valtaosalle heistä aika pois perheestä tekisi joka vuosi erittäin hyvää. Etenkin nuoret pelaajat (alle 26-vuotiaat), ovat lähes 100% jengistä valmiita olemaan useita viikkoja vaikka sivussa tyttöystävistään. He haluavat tuntevan itsensä vapaaksi, edes joskus. Ja ovat valmiita tekemään suuria uhrauksia uransa eteen. Ja kyllä jotkut veteraaneistakin haluavat varmasti vaimoistaan eroon, eivät ehkä kaikki.
Minä vähän epäilen, että siinä vaiheessa kun ollaan viikkoja poissa tyttöystävistä oikeasti ja alkaa tehdä mieli yhtä jos toista eli sitä tyttöystävää niin leirillä olo alkaa vituttamaan ja rankasti. Samalla on myös otettava huomioon se yhtälön toinen puoli eli tämä tyttöystävä tai seurustelukumppani, he ovat tietty tottuneet siihen, että tiettyjä matkapäiviä kertyy vuodessa jolloin se kulta ei olekaan pelin tai harjoitusten jälkeen kotosalla mutta jos määrää lisätään vaikkapa yhteensä viikoilla niin monelle alkaa tulla entistä enemmän mieleen, että "Tätäkö tämä elämä nyt on" ja kuitenkaan liigapelaajan palkka ei ole verrattavissa esim. NHL-pelaajan palkkaan jolloin kynnys kestää eroa kompensoituu osaltaan sillä, että perheen tulotkin ovat toista luokkaa.
Toki urheilu vaatii uhrauksia (itsekin kun olen urheillut ns. ikäisekseni huipulla niin tiedän mitä se on) mutta se minkä joku yksilölajin urheilija mieltää vakiokäytännöksi eli ollaan talvet jossain etelässä ja siihen usein naisystävän on sopeutuminen jos sellaista edes on, niin kehittyvä kiekkoilija tai jo tietyn tason saavuttanut kiekkoilija SM-liigassa ei välttämättä enää mielellään lähdekään leikkiin mukaan jossa yllättäen ruvetaan vaatimaan viikkojen leirityksiä kauden mittaan, (jos leirejä on vaikkapa neljä niin helposti matkapäivineen aikaa hupenee viikkoja).
Liigaseurat ja maajoukkue suomessa, ovat maailman hienommin sitoutuneet toisiinsa. Paremmin kuin missään muualla. Kaikki ei voi urheilussa pyöriä rahan ympärillä, ja ei ole ikinä urheilussa pyörinytkään rahan ympärillä. Rakkaudesta urheiluun.
Samalla kun käydään keskustelua siitä kuinka liiga saataisi tuottamaan paremmin ja kuinka seurat tuottamaan paremmin niin tällaiset ehdotukset vetävät sopivasti mattoa näiden suunnitelmien alta, (onneksi tämä sinun kuvittelusi on vain hypoteettista leikkiä vailla mahdollisuutta toteutua).
Ikävä totuus nykyään on kuitenkin se, että urheilu alkaa pyöriä (ja pyöriikin) juuri rahan ympärillä. Raha ratkaisee paljon, joidenkin mielestä jo liikaa. Pelaajat pelaavat, nauttivat jopa suuriakin palkkoja (eivät kaikki) ja joku jopa saattaa edelleen rakastaa tätä lajia täydestä sydämestään mutta ilman
rahaa ei olisi pelaajia, liigaa eikä mitään muutakaan - olisi vain amatööreistä koostuva "puulaakisarja" ja menestyminen maailmalla olisi sen mukaista - asia hitusen kärjistäen ilmaistuna.
Muutamien päivien leireilläkin on valtava hyöty, kuten aiemmin totesin. Taktiikoista ja pelisysteemeistä ei tarvi neuvotella ja keskustella kuin pari päivää, jopa päivä, ja tuloksia saadaan aikaan. Lisäksi juuri ihan vaan saunailtoja, ja valmentajan sekä pelaajien välisiä keskusteluja enemmän lisää.
Muutamien päivien leirit, saunaillat sun muut tekevät vaan suunnattomia lovia liigaseurojen toimintaan - koeta ymmärtää tämä. Seurat maksavat pelaajien palkat, ei maajoukkue. Jokainen leiri, saunailta ja yhteinen tapaaminen tietää sitä, että pelaaja on poissa seurajoukkueen käytöstä vähintäänkin kolme päivää (kaksi matkapäivää ja kokoontumispäivän).
Ja, jos toisaalta neuvotteluun ei loppujen lopuksi tarvita kuin jokunen päivä niin miksi sitten muuttaa nykyistä järjestelmää liigan osalta miksikään? Miksi nostaa esille Brooksin systeemejä kun loppujen lopuksi kotoisen systeemin ehdotuksesti ei eroaisi juurikaan nykyisestä käytännöstä (kunhan EHT heitetään romukoppaan)? Tai jos tarkoitat jotain muuta niin silloin nykyistä systeemiä on muutettava ja rajusti ja se tietää sitten niitä kunnon leirejä jotta pelaajille saadaan iskostettua se pelikirja pääkoppaan ja saadaan yksilöistä joukkua. (Mitä minusta Suomen maajoukkue kyllä oli Torinossakin mitä suurimmassa määrin, se miksi hävittiin Ruotsille on sitten useamman yksittäisen tekijän summa joihin ei välttämättä löydy apua siitä, että leiritetään pelaajia kotomaassa kesken liigakauden usean viikon ajan).
Ei tarvi. Kukaan ei halua katsella vaimojaan tai tyttöystäviään joka päivä, pelaajat karkaavat mieluusti sinne missä parhaiten viihtyvät, eli jäälle.
Varmasti pelaajat viihtyvät jäällä, sitä en epäilekään mutta haluavatko pelaajat olla vuodessa x päivää jollain leirillä vaikkapa Vierumäellä (kuka maksaa leirit? onko liitolla varaa?) tai mielummin viettää senkin ajan lähempänä perhettään kun vuodessa on kuitenkin pelipäiviä ja matkapäiviä liigassakin runsaasti, niin alkaa jo epäilyttää se, että missä vaiheessa pelaajista alkaa tuntua siltä, että niitä leiripäiviä on liikaa kaiken muun ohessa, mikä sitten voi laskea pelaajien motivaatiota olennaisesti.
Sitä en epäile etteikö nuori kiekkoilija jaksa vielä innostua tällaisesta puuhastelusta mutta kun ikää alkaa olla 30 tai yli niin siinä vaiheessa arvot alkavat olla jo toiset ja se perhe (jos sitä on) tuntua tärkeämmältä jolloin nämä maajoukkueen leiripäivät alkavat menettää automaattisesti hohtoaan.
Kokonaisuudessaan liikumme niin eri maailmoissa tämän asian suhteen, minulle maajoukkue ja maajoukkuekiekkoilu on lähinnä "puuhastelua" vailla sen suurempaa intohimoa joten senkään tähden en kykene näkemään järkevänä sitä, että kiekkoilijoiden palkanmaksaja joutuu kärsimään näiden tällaisten suunnitelmien tähden kun samalla kuitenkin liiga itsessään koettaa epätoivoisesti löytää keinoja joiden avulla paikata uskottavuuttaan. Minusta tällaisessa yhtälössä jossa maksumies on osin eri kuin hyödyn kerääjä niin olisi luontevaa, että myös otetaan huomioon maksumiehen (eli liigan koska se maksaa pelaajien palkat) intressit eikä ryhdytä heikentämään entisestään liigan mahdollisuuksia pärjätä ja tehdä tulosta.
vlad.