Aamulla töihin, ja vaihtamaan vaatteet. Normaali rutiini:kaappi auki, taskuista mukaan tulevat rojut penkille, työvaatteet kaapista ja vaihtamaan. Samalla katselin mukaan tulevia romppeita: sytytin, tupakat, puhelin, avaimet... Avaimet? Missä ne ovat? Paniikki! Vaimo mökillä, vara-avaimen vartija Kreikassa. Miten hitossa pääsen kotiin! Kenelle kehtaan mennä bunkkaamaan jos en pääse?
No niin, happea ja tuumataan. Missä ne olivat viimeksi?
Olivatko kotoa lähtiessä mukana? En tiedä.
Olivatko autossa mukana? En tiedä.
Olivatko töihin tullessa... no pääsin lakulla toimivasta sähkölukosta sisään, eli olivat. Pääsin myös toisesta ja kolmannesta, ja... sitten avasin pukukaapin oven ja jätin ne avaimet siihen killumaan, kuten joka aamu tähänkin asti. Siinähän ne heiluivat nenäni edessä.
Kiitti aivot, ehdin sitten vetäistä kunnon hepulit. En sentään ehtinyt soitella ketään ovea murtamaan, tai kysellä muuta yösijaa.